sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Tyttö ja teeseremonia – Noriko Morishita

Luin tämän kuun alkupuolella ihastuttavan kirjan. Kyseessä on Tyttö ja teeseremonia, joka kertoo japanilaisen Noriko Morishitan omakohtaisista kokemuksista ja oivalluksista, joita hän on saanut opiskellessaan teeseremoniaa 25 vuoden aikana. Alkuperäinen teos on kirjoitettu vuonna 2002, suomenkielinen laitos ilmestyi tänä vuonna.

Aloittaessaan teeseremonian opiskelun senseinsä Takedan johdolla Noriko oli parikymppinen, eikä hän silloin tiennyt tai ymmärtänyt teestä yhtään mitään. Hänen mielestään se oli vain "ummehtunut japanilainen perinnetaito". Ajatuksistaan huolimatta hän alkoi käydä harjoituksissa joka lauantai. Kaikenlaiset erilaiset, vuodenaikojen mukaan vaihtuvat välineet ja käyttäytymissäännöt saivat pään pyörälle. Pikkuhiljaa vuosien varrella teetä opiskellessaan asiat alkoivat avautua hänelle, ja hän saattoi yhtäkkiä ymmärtää jotain, mitä ei ollut tajunnut aikaisemmin.

"Joka päivä on hyvä päivä. Tuo kirjoituskäärö oli ollut edessäni kaiken aikaa, ja silti vasta nyt näin sen kunnolla. Sen viesti välittyi minulle voimakkaasti ja kouraisi sydäntäni."

Kirja on jaettu viiteentoista oivallukseen. Yhden kappaleen otsikko kuuluu näin: Kuuntele sadepäivinä sadetta. Ajatuksena on, että millainen päivä tahansa voi olla hyvä, "ja ihmiset elävät keskellä täydellisten tilaisuuksien ketjua sen huomaamiselle". Ei ole olemassa huonoa säätä. Kun päivän kokee koko sydämellään, ihminen voi iloita olosuhteistaan jopa tilanteessa, jota voisi ahdingoksikin kutsua. 

Tyttö ja teeseremonia, Noriko Morishita
Yksi kirjan tärkeistä teemoista on nykyhetkeen keskittyminen ja läsnä oleminen tässä ja nyt. Teeseremoniaa ei voi tehdä kunnolla, jos mieli vaeltaa jossain muualla. Meille nykyajan ihmisille läsnäolo on monesti todella vaikeaa. Huomaan itsekin harmikseni, ettei keskittymiskykyni ole enää samanlainen, kuin joskus nuorempana. Ennen saatoin tuntikausiksi syventyä tekemään jotain asiaa ilman tarvetta keskeyttää tehdäkseni jotain muuta. Jatkuva ärsykkeiden tulva yhdistettynä nopeatempoiseen elämänrytmiin on mielestäni pääsyy keskittymiskykymme ja läsnäolon kokemuksemme heikkenemiseen. Tavoitteeni nyt onkin oppia taas rauhoittamaan sinne tänne pomppivat ajatukset. 

Kirjan kautta opin myös joitain japanilaiseen teesermoniaan liittyviä asioita. Yllätyin esimerkiksi siitä, kuinka paljon siihen liittyvät luonto ja vuodenaikojen kierto. Kesäaikaan tehdään erilaista teetä kuin talvella, ja teemakeisetkin ovat välillä kirsikankukan muotoisia, ja taas välillä kuin lunta. Itse asiassa, en ennen edes tiennyt teemakeisten olemassaolosta mitään.

Japanilainen kulttuuri kiinnostaa minua, ja ehkä siksi pidin kirjasta paljon. Mielestäni kirja myös on kirjoitettu mielenkiintoisesti ja hauskastikin, ja tietyllä tapaa samaistuin joihinkin kirjailijan ajatuksiin. Suosittelen lämpimästi vaikkapa pimeiden iltojen iloksi. 


lauantai 2. marraskuuta 2019

Mielen hyvinvointi – haastavat ja lisäävät tekijät

Muutama viikko sitten vietettiin Maailman mielenterveyspäivää. Kirjoitin silloin ylös muutamia ajatuksia siitä, mitkä asiat mielestäni haastavat ja lisäävät mielen hyvinvointia. Vasta nyt kuitenkin sain istuttua koneen ääreen, katsotaan, saanko nyt postauksen kasaan (melkein kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen). Tämä ei ole tieteellinen artikkeli, vaan sisältää omia pohdintojani.

Mielestäni tämä teema on yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein elämäämme vaikuttava asia. Kun voimme hyvin henkisesti, olemme ystävällisempiä ja armollisempia niin itsellemme kuin toisillemme. Monilta kamalilta asioilta – niin pieniltä kuin suurilta – vältyttäisiin niin yksittäisten ihmisten kuin koko maapallonkin kohdalla, jos voisimme ihmiskuntana henkisesti paremmin. 

Kun mietin niitä asioita, jotka voivat haastaa henkistä hyvinvointia, päädyin näihin aiheisiin:

- perfektionismi ja itsekriittisyys, omasta itsestä ja ulkoapäin tulevat paineet ja odotukset
- negatiivisuus, häpeä, pelko, vähättelevät uskomukset ja huonot kokemukset
- kiire ja suorittaminen, väsymys
- ympäristö ja 
merkityksellisten ihmissuhteiden puute/vähyys
taloudellinen tilanne
- eläminen vastoin omia arvojaan
- fyysisen terveyden haasteet
- muutokset elämässä

Varmasti olisi vielä paljon muitakin asioita, mutta valitsin ne, joista itsellänikin on kokemusta, enemmän tai vähemmän. Kun tuota listaa katsoo, niin yksittäisiä kohtia pystyy ehkä tietyissä määrin kestämään pidempäänkin, mutta kun moni asia alkaa kaatua päälle yhtä aikaa, ollaankin jo hankalamman tilanteen äärellä. Ja silloin ei ole ihme, jos mieli ei enää voikaan hyvin, ja kaikki ahdistaa.

Jokainen varmasti kohdallaan tietää, mitkä ovat ne hankalat teemat omassa elämässä. Paitsi nyt kun kirjoitin tämän, tajusin, että eipäs ehkä tiedäkään. Itsekin aikoinaan ajattelin, että kun ei ole sitä, tätä ja tuota, kaikki on siksi huonosti. Mutta ne konkreettiset asiat eivät lopulta olleetkaan se juurisyy, vaan piti kaivella enemmän, ennen kuin kaikki alkoi vähitellen valjeta. Tärkein mielen hyvinvointia edistävä asia onkin mielestäni omaan itseensä tutustuminen. Millainen olen, ja miksi? Mitkä tekijät siihen ovat vaikuttaneet? Ja sitten: olenko oikeasti sellainen, kun ajattelen ja luulen olevani? Meillä on nimittäin tapana uskoa luomiamme uskomuksia itsestämme. Ja uskomus on kirjaimellisesti uskomus, eikä se läheskään aina ole totta. Parasta uskomuksissa kuitenkin on se, että niitä voi muuttaa. Jos olen tottunut ajattelemaan olevani huono, voin ihan yhtä hyvin oppia ajattelemaan olevani hyvä. Se tosin saattaa vaatia omalta mukavuusalueelta poistumista, sillä olemme saattaneet alkaa pitää omasta kurjuudestamme. Emme ehkä nauti siitä, mutta se tuntuu tutulta ja turvalliselta. Onhan sellainen sanontakin, että "parempi tuttu helvetti, kuin tuntematon taivas".

Oletko kuullut tunnelukoista? "Tunnelukko on lapsuudessa tai nuoruudessa opittu haitallinen ajattelutapa, joka nykypäivänä aktivoituessaan lukitsee meidät itsellemme haitallisiin toimintatapoihin", kerrotaan Kimmo Takasen Tunnelukko-testin saatteessa. En ole lukenut Takasen kirjoja aiheesta, vaan erään toisen, mutta suosittelen testin tekemistä ja aiheeseen perehtymistä. Kaikilla on jonkinlaisia tunnelukkoja, ja niiden tiedostaminen ja käsittely on auttanut ainakin itseäni ymmärtämään omia toimintatapojani paremmin. Osa vahvoistakin tunnelukoista onkin vuosien varrella laimentunut huomattavasti. 

Itseensä tutustumisessa ja mielen hyvinvoinnin tukemisessa voi hyödyntää lukemista, kirjoittamista ja puhumista. Avoimuus on tärkeää monellakin tavalla. On oltava rehellinen ja avoin omista tunteistaan ja ajatuksistaan, ja lisäksi oltava avoin uusille tavoille nähdä ja kokea itsensä ja elämänsä. Se on joskus yllättävän vaikeaa. Jollekulle saattaa riittää päiväkirjan tai vastaavan kirjoittaminen ajatustensa jäsentelyyn, mutta vieläkin hedelmällisempää on, jos voi sen lisäksi jutella jonkun kanssa. Tällainen henkilö voi olla luotettava läheinen tai ystävä, tai täysin ulkopuolinen ihminen. Ulkopuoliselle puhuminen on ehkä aluksi helpompaa, sillä hän ei ole elämässä mukana mitenkään muuten, jolloin voi puhua vapaammin. Hän voi myös esittää kysymyksiä, jotka saavat pohtimaan uudella tavalla omaa tilannetta. Elämme yhteiskunnassa, jossa korostetaan yksilöä ja pärjäämistä, mutta aina ei tarvitse pärjätä yksin!

Tietynlainen tehokkuuden, kiireen, vahvuuden ja kiiltokuvaelämän ihannointi, mikä on ajallemme tyypillistä, voi saada oman mielen matalaksi, jos yrittää hyvinvointinsa kustannuksella pysyä menossa mukana. Vaikuttaa siltä, että täytyisi olla loistava nousukiitoinen ura, täydellinen koti ja täysi kalenteri. On vahvoja voimanaisia, joilta kaikki onnistuu ja vielä yhtä aikaa. Ajattelen, että joskus suurinta vahvuutta on tunnustaa olevansa heikko ja ymmärtää, että täydellisyys on utopiaa, ja siksi sen tavoittelu on täysin turhaa. 

En tarkoita, että uralla menestymisessä, kauniisti sisustetussa kodissa tai täydessä kalenterissa olisi mitään vikaa. Jos nämä asiat tekevät onnelliseksi, niin go for it! Kehottaisin kuitenkin miettimään, ovatko nämä tavoitteet omiasi vai ainoastaan jotain, mitä lähipiirisi tai yhteiskunta sinulta odottaa. Mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi? Millaiset arvot ovat sinulle tärkeitä? Mitä sinä haluat elämältäsi?

Mainitsin tuolla alussa myös taloudellisen tilanteen. On totta, että tietty määrä rahaa helpottaa elämää huomattavasti. Mutta kuinka paljon sitä tarvitsee olla, onkin sitten ihan eri asia, johon jokaisella on omat kriteerinsä. Olen kasvanut ajatukseen, että raha ei kasva puissa ja mitään kallista ei voi ostaa. Minulla olikin pitkään negatiivinen suhde rahaan, sillä tuntui, ettei sitä ikinä ole tarpeeksi. Raha oli vähän sellainen mörkö, ja laskujen pudotessa postiluukusta pääsi syvä huokaus. Päätin tietoisesti muuttaa suhtautumistani rahaan, ja sen jälkeen taloudellinen tilanteeni parani, ja rahaa on aina ollut riittävästi. Ei välttämättä aina paljon, mutta siten, että tulee toimeen, ja pystyy joskus ostamaan jotain arvokkaampaakin. Laskut eivät tule tehdäkseen kiusaa, vaan jotta voin esimerkiksi käyttää sähköä ja puhelinta, ja kirjoittaa tätä postausta. Uskon siihen, että kaikki elämässä on energiaa, ja hyvä vetää puoleensa hyvää. 

Ja siitä päästäänkin seuraavaan aiheeseen. Iso merkitys omalle jakamiselle on myös sillä, miten tätä maailmaa katselee. Jos päässä on negatiivisuuslasit, aina sataa vettä ja on harmaata, aina minulle käy näin ja taas alkoi viikko huonosti, varmasti kaikki menee pieleen ja vitsit että tuokin ihminen on ärsyttävä, maailma on paha paikka. Kaikki tämä on totta, niin kauan kuin niin ajattelee. Yhtä totta on myös se, että sade raikastaa ilman ja lapset rakastavat kuraleikkejä, hämärässä kynttilät pääsevät oikeuksiinsa, kaikki voi mennä paremmin kuin hyvin ja maailmassa on paljon kauneutta. Kun kiinnittää huomionsa arjen hyviin, pieniin hetkiin, elämä näyttää ja tuntuu kauniimmalta. 

Mielen hyvinvointia edistävät myös jokin tärkeä harrastus (mielekäs tekeminen ja onnistumisen kokemukset), ulkoilu ja etenkin luonnossa liikkuminen. Metsän tutkitustikin parantavasta vaikutuksesta kirjoitin vähän tässä postauksessa. Jottei tämä juttu veny kilometrin mittaiseksi, en paneudu näihin nyt enempää.

Vielä tähän loppuun on pakko mainita kiitollisuus. Kiitollisuuden kokeminen on yksi eheyttävimmistä asioista, kun aiheena on henkinen hyvinvointi. Yksi hyvä harjoitus on kirjoittaa ylös asioita, joista on kiitollinen, tai miettiä nukkumaan käydessä vaikka kolme hyvää asiaa kuluneesta päivästä. Asioiden ei tarvitse olla mitään isoja. Pikkuhiljaa harjoitusta tehdessä huomaa, että on lukuisia asioita, joista olla kiitollinen.

Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kuinka paljon, mutta tämä riittäköön tällä erää. Mukavaa viikonloppua! ♥

Lue myös:
Metsän parantava vaikutus
Ikigai, merkityksellinen elämä ja 8 miljoonaa jumalaa



sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Repoveden syksyä

















Repovedellä paistoi eilen aurinko, ja satoi räntää – vuorotellen. Yhtä kaikki, oli kaunista. Ja tulipa taas tarpeeseen hengittää hetki metsän ilmaa. ♥

Viime vuosien muut Repovesi-postaukset löytyvät tämän linkin takaa.
Kuvat minusta: Pete

tiistai 17. syyskuuta 2019

Tämän haluaisin oppia ekstroverteiltä

Minua ei ollenkaan haittaa se, että olen luonteeltani introvertti. Päinvastoin, lataan ihan mielelläni akkuja kotona, sen sijaan että täyttäisin kalenterini kaikenlaisilla menoilla ja kissanristiäisillä. Minulla ei ole tarvetta olla äänessä jatkuvasti, vaan tykkään tarkkailla ja harkita mitä sanon, vai sanonko mitään. Kuuntelen mielummin. On kuitenkin joitakin asioita, joita haluaisin osata – sellaisia, joita ekstrovertit yleisesti ottaen osaavat paremmin. Tässä niistä muutama.

Verbaaliset kyvyt

En ole koskaan ollut hyvä puhumaan, kenellekään. Sanat ovat aina tulleet paremmin paperille, ja kirjoitankin sujuvasti ajatuksistani niin suomeksi kuin englanniksikin. Alakoulussa olin innoissani, kun sai kirjoittaa monisivuisia tarinoita. Yleensä niissä esiintyi velhoja tai jotain muuta mystistä. Myöhemmin rakastin myös kirjoittaa pohdiskelevia esseitä. Mutta kun pitäisi puhua, niin auta armias. Oikeat sanat katoavat sitä kauemmas, mitä kovemmin yritän niitä tavoittaa, sanat saattavat jopa mennä sekaisin. Pahimpia ovat spontaanit kysymykset, joihin en ole ehtinyt varautua. Vastaukseni alkaa monesti hiljaisuudella ja pohtivalla "Ööööh..niin..no totaa.." -alustuksella. Englanniksi puhumista välttelen niin paljon kuin pystyn, vaikka joskus yhtäkkiä huomaankin ajattelevani englanniksi (ja käyn mielessäni keskusteluja, joita haaveilen käyväni tällä eksoottisella kielellä). Enkä nyt edes aloita small talkista, vaikka olenkin mielestäni kehittynyt siinä huomattavasti.

Ollapa  sujuvasanainen ja sanavalmis ekstrovertti, olisi elo ja olo tässä yhteiskunnassa helpompaa!

Ryhmätilanteissa toimiminen

Ammattikorkeakoulussa ehkä käytetyin oppimismenetelmämme oli ongelmaperustainen oppiminen, introvertin painajainen. Lyhyesti kuvailtuna kokoonnuimme pienissä ryhmissä, ja jaoimme puheenjohtajan, sihteerin ja tarkkailijan roolit. Sen jälkeen saimme aiheen, josta meidän piti tietty aika keskustella, päätyäksemme lopulta mieltä pohdituttavaan kysymykseen, josta kirjoittaisimme esseen seuraavalle kokoontumiskerralle. Tällaisessa tilanteessa ekstrovertimmät kanssaopiskelijat saivat loistaa. He käyttivät puheenvuoroja ja heittivät ilmoille kaikenlaisia ajatuksia sen enempää pohtimatta. Kun olisin itse avannut suuni, ja ne kerrat olivat vähissä, aihe oli monesti jo ehtinyt vaihtua. Olin taas harkinnut liian pitkään. Vaikutin varmasti aika tyhmältä, kuin minulla "ei ollut mitään sanottavaa". Joku tarkkailijan roolissa tosin kerran sanoi, että puhun vähän, mutta asiaa. Otin sen kohteliaisuutena.

Joskus olisi kuitenkin ihan kiva osata ottaa oma puheenvuoronsa, eikä jäädä odottelemaan, josko joku kohta antaisi hiljaisemmillekin tilaa (niin ei yleensä käy).

Stressinsietokyky

Introverttinä stressitasoani nostavat esimerkiksi meluisat ympäristöt. En pysty toimimaan niin hyvin äänekkäässä, paljon ihmisiä ja ärsykkeitä sisältävässä ympäristössä kuin ekstrovertit. Ammattikorkeassa en juuri koskaan jäänyt tekemään tehtäviä vaikkapa tietokoneluokkaan, vaan tein ne mielummin kotona omassa rauhassa. Yleensä luokassa oli myös huono ilma, ja jokin siinä päällä olevien sähkölaitteiden määrässä ja toisten näppäimistön naputtelussa sai ajatukset muuttumaan puuroksi. Ehkä tällä on jotain tekemistä myös herkkyyteni kanssa. Pieni stressi on ihan ok, mutta suurempi paine on jo lamauttavaa.

Ajattelen, että sekä intro- että ekstoverttiydessä on molemmissa hyvät ja haastavat puolensa. Mielestäni ihanteellista olisi, jos pystyisimme oppimaan toisiltamme sen sijaan, että päivittelisimme, miten tuokin nyt taas käyttäytyy noin. Ja antaisimme kaikille mahdollisuuden olla omia itsejään, toiset huomioonottaen.

lauantai 7. syyskuuta 2019

Kesä puhelimessa ja huomioita



























Huomioita kesältä:

  • Vaikka yrittäisi istuttaa kukkia siististi, multa leviää silti kaikkialle.
  • Haminan ortodoksisen kirkon pihalla kasvaa kultasade – miten en ole tajunnut tätä ennen?
  • Jos aikoo pitää eturivin paikan kaupunkifestareilla, siinä kyllä jaksaa seistä koko illan, sillä jossain vaiheessa et tunne enää jalkojasi. Jalat ovat hyvin lämmenneet kylmässä kesäyössä siihen mennessä, kun on aika kävellä/juosta pari kilometriä majapaikalle.
  • Vanha rakkaus voi saada syttymään uudelleen vieläkin isommalla liekillä, kuin silloin lukiossa – Late, marraskuun keikkaasi syntymäpäivänäsi odotellen, nähdään Helsingissä!
  • Alkoholi, konsertit ja suomalaiset eivät sovi yhteen. Eivät vain sovi. Sekä Kotkan että Kouvolan tapahtumissa, joissa olin, noin keski-ikäiset humalaiset käyttivät kyynärpäätaktiikkaa ja olivat todella röyhkeitä, hyvä ettei syntynyt tappelujakin. Kyllä siinä omakin fiilis vähän menee, kun lissu45vee spurtilla tunkee päälle, ja haistattaa p*skat artistille, joka ei juuri häntä ehtinyt kätellä. No, ymmärtäähän sen toisaalta, Kouvolan ilta oli jäätävä, ja Anssi Kelan käsi lämmin kuin aurinkoinen päivä. Alkoholia ylikäyttäville voisi vähintään olla oma karsina, jossa saisivat rauhassa temuta keskenään. Voisivat muut nauttia musiikista, sen vuoksihan paikalle on kai tultukin? Nyt kommentoin, Vesalaa lainatakseni.
  • Lahden satamassa oli paljon lokkeja, ja kiva kahvila.
  • Lahden keskustassa oli vähän nyrpeämmällä asiakaspalveluasenteella varustettu kahvila. 
  • Kouvola panosti kukkaistutuksiin ja kaupungin koristeluihin asuntomessujen vuoksi.
  • Koli oli upea, mutta paljon rankempi kuin luulin monellakin tapaa. Se tarina odottaa vielä kertomistaan.
  • Yhteistyöllä syntyy hyvät korvapuustit, kun ystävä tekee taikinan, ja miä muotoilen.
  • Perunasatoa tuli kahdelle hengelle tarpeeksi noin yhdeksi kerraksi. Helppoa tuo ämpäriviljely, sanoi joku joka ei selvästikään ole kokeillut. No, enemmän tuli kuin odotin.
  • Riippumatto on aika kiva keksintö.
  • Käytän näköjään aina samoja farkkuja. Mitä miä teen, kun ne kuluvat puhki?? Enää ei saa samanlaisia.. Jo ajatus housujen sovitusrumbasta nostaa hien pintaan. Mikä miun koko edes on?
  • Tuntui, ettei tänä kesänä tullut tehtyä paljon mitään, mutta kyllähän sitä taas kaikenlaista mukavaa ohjelmaa oli! Ja kirjojakin tuli luettua useita. Oikein hyvä kesä siis, vaikka välillä vähän ärsyttikin.