Wiipurintien markkinat Kouvolassa

Tässä pikainen menovinkki kaikille kouvolalaisille ja tietysti ihan kenelle vaan! Kävin tänään Kouvolan Kasarminmäellä Wiipurintien markkinoilla, ja viihdyin siellä useamman tunnin. Huomenna markkinat vielä jatkuvat. Pääsyliput ovat 10€ ja lapset 3-vuotiaasta eteenpäin 5€, ja hinnalla saa nauttia monenlaisista esityksistä, musiikista, markkinakojuista, eläimistä ja tietenkin (historiallisesta) tunnelmasta. Tässä muutamia kuvia tältä päivältä, mutta tapahtuma kannattaa tietenkin kokea paikan päällä.

Rohan tallit

 Taverna Janoinen Rotta

 Saltus Gladii ja Ambera

 Härkätien Leikarit

 The Sandsacks

The Sandsacksia erityisesti lähdin kuuntelemaan, ja vähän jännäksi meni, pystyisivätkö miehet esiintymään ollenkaan, sillä ainakin osa soittimista oli jäänyt Saksaan heidän saapuessaan Suomeen. Onneksi paikallisesta musiikkikaupasta oli löytynyt jokunen kitara ostettavaksi, huh! Muuten olisi voinut vähän harmittaa. Ja olisi jäänyt miultakin rivitanssit tanssimatta. Joo, noin siinä näköjään käy kun miut yksin päästää liikkeelle, löydän itseni ventovieraiden kanssa pomppimasta.. :D Aika hyvin porukkaa lopulta oli tansseissa mukana, vaikka bändin mukaan joka vuosi on sama juttu, että ensin kukaan ei meinaa tulla. Suomalaiset...

Olisihan siellä ollut kaikenlaista kivaa ostettavaa, ja päädyinkin ostamaan sormuksen. Niitä en oikeastaan omistakaan, mutta tuo oli niin nätti, että ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Se on peräisin Kelttikoruilta.

Ja tähän loppuun ehkä vähän epäedustava kuva, mutta menköön... Tänään oli mahdollisuus saada ilmainen lettikampaus, ja pitihän tilaisuus toki hyödyntää. En ehkä itse laittaisi ihan tällaista kampausta, mutta olihan tuo hauskaa vaihtelua. Ja oli huomattavasti viileämpää musiikin tahtiin pomppiessa..! :) 

Sunnuntaina siis kaikki markkinoille! Ja tämähän ei ollut mikään maksettu mainos, mielestäni tällaisia tapahtumia vain on kiva tukea.

Historian havinaa – Ukko-Pekalla Meripäiville ja takaisin

Nyt on taas Meripäivät koettu. Tämän talouden toinen osapuoli ei kyseisistä pippaloista niin perusta, mutta kun tuli puheeksi, että sinne ja takaisin voisi päästä höyryjunalla, niin sain kuin sainkin seuraa reissulle. Kyseessä ei liene mikään ekologisin tapa matkustaa, mutta kuten eräs mies junassa totesi, oli se hienoa kerran elämässään päästä tuollainenkin matka kokemaan.

Ukko-Pekassa voi valita istumapaikan vapaasti kolmesta erilaisesta vaunusta, ja sinne mahtuu noin 170 ihmistä. Kävelimme baarivaunun läpi kahvilavaunuun, jossa kuljimme menomatkan kahvin ja pullan voimalla. Matkustaminen höyryjunalla oli ehkä jokseenkin pomppivampaa kuin nykyaikaisessa junassa, mutta onneksi oli pehmeät penkit!

Täytyy todeta, etten tullut ajatelleeksi, että hiiltä lentää näin kesäaikaan avonaisista ikkunoista sisään ihan mukavasti. Hiukkaset tarttuivat hyvin kiinni aurinkorasvalla vuorattuun ihoon ja löysivät tiensä hiuksiini ja valkoisen pitsimekkoni alusmekkoonkin... :D Onneksi ne sai helposti puisteltua pois, mutta hienostelijoita suosittelen harkitsemaan matkaa kahdesti.

Reilun tunnin junailun jälkeen saavuimme paahteiseen Kotkan satamaan. Markkinakojut oli melkolailla puolessa tunnissa kierretty, ja eipä sieltä mitään ostettavaa löytynyt. Suurimmaksi osaksi samoja huumoripaitoja ja metrilakuja kuin ennenkin, joista en itse niin välitä. Oikeastaan ostoksia enemmän olenkin aina tykännyt vain käydä aistimassa merellistä tunnelmaa, ja nimenomaan päiväsaikaan, jolloin humaltuneet ihmiset eivät vielä samalla lailla näy katukuvassa kuin illalla.

Kojujen kiertämiseen ei siis kauan aikaa mennyt. Ukko-Pekka lähtisi takaisin vasta viiden tunnin kuluttua, ja johonkin aika oli saatava kulumaan.  Kävimme syömässä, minkä jälkeen lähdimme kohti Sapokan vesipuistoa. Tänä vuonna en ehtinyt käymään siellä alppiruusujen ja atsaleojen aikaan, mutta arvelin siellä olevan nättiä nytkin.

Puiston varjoisalla puolella oli ihana vihreys, vehreys ja viileys! Kolme kovaa v:tä siis näillä säillä. Siellä oli mukavaa hetki hengähtää puiden ja pensaiden varjossa.

Kierrettyämme tarpeeksi puistoa kävimme läheisessä kahvilassa jäätelöllä. Olisin halunnut etsiä myös yhden geokätkön ja olinkin siitä ihan parin metrin etäisyydellä, mutta joku mies oli päättänyt viettää päiväänsä liian lähellä olevalla penkillä istuen, niin jäi kätkö etsimättä. Toimintani olisi näyttänyt ehkä vähän liian epäilyttävältä. Lähdimme siis takaisin keskustaan.

En tiedä olimmeko ainoat meripäiväkävijät, jotka emme meinanneet keksiä enää mitään tekemistä. Sen lisäksi molemmille iski totaalinen väsymys todennäköisesti juuri helteestä johtuen. Mihin edes voisimme mennä viettämään aikaa? Ja sitten miulla välähti. Kirjasto! Eihän kukaan nyt oikeasti mene Meripäivillä kirjastoon. Me menimme, viilenemään ja huilaamaan. Lisäksi silmäni osuivat vielä pariin kirjaan, jotka lainasin mukaani. Toinen kertoo kivien "salaisista voimista" ja toinen Suomen luonnon pyhistä paikoista. Saimme aikaa kulumaan sen verran, että vielä yhden kahvilan jälkeen lähdimme odottelemaan junaa. Onneksi aurinkokin meni hetkeksi pilveen, niin oli vähän mukavampi olla.

Paluumatkalla päätimme mennä salonkivaunuun. Hetken kuvittelin olevani matkustaja ainoassa lukemassani dekkarissa, Agatha Christien Idän pikajunan arvoituksessa. En tiedä oliko se niin hyvä kuvitelma, onhan kyseessä kuitenkin murhamysteeri. Mutta historiallisessa junassa matkustaminen sai selvästi ainakin mielikuvituksen liikkeelle!

Sanoisin, että kannatti kuitenkin lähteä käymään Meripäivillä, vaikka itse tapahtuma jäikin kakkoseksi höyryjunalle ja Sapokan viileille penkeille.. ;)

***
Illalla teimme vielä pienen ajelun punaisen täysikuun näkemisen toivossa. Ei näkynyt kuuta, mutta ketun sentään näimme, eikä kuuton taivas enää harmittanutkaan niin paljon. ♥

Joululaulut yhdistävät, myös raskaina versioina

Olipa hieno konsertti tuo Raskasta joulua. En ole tainnut koskaan nähdä Kouvolassa niin paljon ihmisiä samaan aikaan, kuin mitä perjantaina jäähallilla. Minulla oli ollut tarkoitus jo useampana vuotena mennä kyseiseen konserttiin, mutta konserttisalien liput oli aina myyty loppuun ennen kuin edes huomasin. Aika myöhään olin lippujen kanssa liikkeellä tänä vuonnakin, mutta ystäväni lupauduttua mukaan sain ne kuitenkin ajoissa hankittua.

Ennen konserttia olin katsonut, että se kestäisi noin kolme tuntia väliaikoineen. Mietin, että miten tapahtuma voisi kestää niin kauan. Mutta jälkeenpäin ajatellen oli ihan hyväkin, että aikaa oli tarpeeksi yleisönkin henkistä lämpenemistä ajatellen. Ystäväni kanssa puhuimme, että viimeinen tunti olikin tunnelmaltaan kaikista paras – vaikkakaan Varpunen jouluaamuna -kappaleen viimeinen säkeistö ei olekaan mikään tunnelmaa nostattavin yhteislauluvalinta. Hienolta se kuitenkin kuulosti, parin harjoituskerran jälkeen. Harmi, että oma ääni oli täysin kadoksissa, mutta yritin silti!

Nyt olenkin ollut eilisestä asti ihan joulutunnelmissa, ja kuunnellut lauluja Spotifysta. Soittolista näyttää aika samalta kuin viime vuonnakin muutamia lisäyksiä lukuunottamatta. Olisiko sinulla ehdottaa jotakin ihanaa laulua, jonka voisin lisätä listaan? Tilaa olisi useammallekin, niin en ainakaan ehdi kyllästyä ennen joulua! Vaikkakaan en tiedä, onko se mahdollista... ;)

Mikähän siinä on, että kun on joululauluista kyse, me suomalaisetkin kaivaudumme ulos kodeistamme ihmisten ilmoille? Oli kyseessä sitten jäähalli, kirkko tai vaikka kauppakeskus.

Jotain taikaa siinä on.