keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kevät tulee kyllä








Vuosi sitten 9.5 näytti tältä. Saas nähdä, miltä näyttää tänä vuonna parin viikon päästä! Viime aikojen vaihtelevat säät tuskin ovat jääneet keneltäkään huomaamatta. Aurinkoa, sadetta, lunta, rakeita, räntää ja valkoisia sekä harmaita pilviä vuoron perään. Olen itsekin sortunut asian päivittelyyn, mutta en valita. Mielestäni se on mielenkiintoista. Säätilojen vaihtelu on vähän kuin elämä yleensä, koskaan ei voi olla täysin varma, mitä tulee tapahtumaan, ja asiat voivat muuttua yllättäen niin hyvässä kuin pahassa. Sillä erotuksella tosin, etten koe jonkin säätilan olevan itsessään huono tai hyvä – se vain on. Luonto antaa sitä mitä antaa. Ja toisaalta, niinhän ne elämäntapahtumatkin vain ovat, ennen kuin annamme niille merkityksen jompaan kumpaan suuntaan.

Menipä taas syvälliseksi, vaikka piti tulla vain näyttämään näitä kuvia, jotka löysin arkistojen kätköistä ja käsittelin eilen. Kevään vehreys ei ole enää kaukana, tänä vuonna se vain tarvinnee itselleen vähän enemmän aikaa. ♥

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Asettelun iloa

Joskus tein listan asioista, joita tykkään tehdä niiden itsensä vuoksi – en siis hyötyäkseni, vaan koska tekeminen itsessään on kivaa.  Listalle pääsivät tietenkin esimerkiksi valokuvaus, luonnossa liikkuminen, lukeminen ym. Yhtenä kohtana on tavaroiden ja hyllyjen järjestely (huom. ei niinkään siivoaminen ;D). Yksi kohta, joka listalta on unohtunut, voisi olla asioiden asettelu. Pidän asetelmien ja sommitelmien tekemisestä. Nuo kaikki aiemmin edellä mainitut aktiviteetit lopulta hyödyttävät jotenkin, mutta esimerkiksi tällaisten mandaloiden tekemisestähän nyt ei ole mitään hyötyä. Vai onko sittenkin? Huomasin nimittäin näitä tehdessäni pääseväni sellaiseen flow-tilaan, mikä tuntui melkein meditatiiviselta. Toisin sanoen rauhoittavalta ja rentouttavalta. Ja lopputulokset tuottivat hetkeksi myös silmäniloa. Ei siis ollenkaan turhaa puuhaa!




On hyvä muistaa tehdä asioita, joista itse nauttii.

Kaunista viikkoa!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Kevään ensimmäisiä









Voisin melkein veikata, että olen varmasti jokaisena blogivuotena tehnyt jonkinlaisen "kevään ensimmäiset kukat" -postauksen. Ja aina ne ovat tietenkin ne samat kukat, samoissa paikoissa... Mutta silti ne jaksavat joka vuosi innostaa yhtä paljon. Ehkä tässä on hyvä esimerkki siitä, että kun jokin asia on hetken poissa, siitä osaa iloita taas ihan uudella tavalla. Ajattele nyt, jos täällä kasvaisi kukkia vuoden ympäri. Kaunista olisi varmasti, mutta kuka siihen jaksaisi enää kiinnittää samalla tavalla huomiota? Niimpä.

Tuli tässä näitä kuvia katsoessa mieleen, että kovin ovat vielä "Suomi 100 -väreissä" nämä tämän hetkiset lajit.

Mukavaa viikkoa! <3

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Sitruunamuffinit

Kävin tuossa yhtenä päivänä läpi taas vähän kuva-arkistoja ja löysin nämä vuoden takaiset sitruunamuffinit. Muistelin kirjoittaneeni ohjeenkin johonkin paperille ylös, ja pienen etsimisen jälkeen se löytyi kuin löytyikin! Tietenkään en ollut kirjoittanut muistiin reseptin alkuperäistä lähdettä, mutta aika samantapaisiahan nämä perusmuffinssiohjeet tuppaavat olemaan lähteestä riippumatta. En ole tehnyt näitä pitkään aikaan, mutta muistelen maun olleen aika hyvä! Siksi ajattelinkin laittaa ohjeen ylös tänne, ettei tarvitse olla kokonaan pelkän paperilapun varassa. ;)
Sitruunamuffinit
100 g voita
1,5 dl sokeria
3 munaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna
2 rkl sitruunamehua (tai maun mukaan)
1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
2. Vatkaa munien rakenne rikki toisessa kulhossa. Lisää munat vaahtoon kokoajan sekoittaen.
3. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Vatkaa sähkövatkaimella puolet seoksesta taikinaan. Lisää kuoriraaste ja mehu. Vatkaa joukkoon loput jauhoseoksesta.
4. Jaa taikina vuokiin ja paista 200°C:ssa keskitasolla 12–15 minuuttia.
En muista täsmälleen, että mitä tuossa kuorrutteessa oli. Todennäköisesti se sisälsi vain maustamatonta tuorejuustoa, kermaa, tomusokeria ja sitruunamehua. Ja koristeena oli tietenkin vielä sitruunan kuorta.

Mukavaa pääsiäistä kaikille! ♥

torstai 13. huhtikuuta 2017

Postikorttimaisemia Turusta

On se tuo Turku vaan kaunis sumuisena aamunakin. Tai ehkä etenkin silloin? Kuten aiemmin kerroinkin, vietin kuun alussa yhden aamun kävellen kyseisessä kaupungissa ympäriinsä ja kuvaten sitä, mitä vastaan tuli. Hotellilta lähtiessäni minulla ei ollut kuvien suhteen mitään suuria odotuksia, en nimittäin koe olevani parhaimmillani kameran kanssa kaupunkiympäristössä. En todellakaan ole mikään kaupunki- tai katukuvaaja. Mutta hiljaa heräävä, sumuinen Aurajoen varsi yllättäen herätti inspiraationi toden teolla! Ainakin itse tykkään näiden kuvien vähän hämyisestä tunnelmasta paljon.











Tuo yllä oleva kuva aamukävelyllä olevasta pariskunnasta on ehkä paras katukuva, jonka olen ikinä ottanut. Paljonhan niitä ei olekaan ehtinyt kertyä, mutta silti... Tunnelma on vain jotenkin kohdillaan. Kiitos vaan joutsenpariskunnalle, joka taisi herättää heidän huomionsa.







Narsissien koristama silta näytti upealta! Tuli keväinen olo.




Edellisen kerran olin käynyt Turussa vuonna 2011, kun se oli Euroopan kulttuuripääkaupunki ja me kymenlaaksolaiset karautimme sinne "kulttuurijunalla". Ja sitä ennen varmaankin ollessani vielä aika pieni. Toivottavasti ihan kovin montaa vuotta ei kulu aikaa seuraavaan kertaan, sen verran nimittäin ehdin ihastua jo tässäkin ajassa!

torstai 6. huhtikuuta 2017

"Hyvin säilynyt"

Minulla oli viime tiistaina syntymäpäivät, ja täytin ruhtinaalliset 17 vuotta! Öö, ei kun siis 27. Viime viikonloppuna tuli vain eteen tilanne, jossa minua luultiin 16-vuotiaaksi... Kuvittele! Kun kerroin oikean ikäni, tämä kyseinen henkilö katsoi minua silmät pyöreinä eikä meinannut uskoa kuulemaansa. Olen kuulemma hyvin säilynyt. Mutta eipä tästä ole montaakaan vuotta aikaa, kun pääkaupunkiseudulla bussilippua ostaessani minulta useammankin kerran kysyttiin, että tuleeko lastenlippu. Luonto ei antanut periksi huijaamiselle, vaikka halvemmalla olisin päässyt.

Pitäisikö sitten ottaa kohteliaisuutena se, että näytän ilmeisesti teini-ikäiseltä? Pitäisiköhän ehdottaa, että Vuosia nuoremmaksi -ohjelmasta tehtäisiin Vuosia vanhemmaksi - versio? En tiedä, minusta tuo oli vain huvittava tilanne, enkä ottanut nokkiini. Keskustelin asiasta ystäväni kanssa ja olimme molemmat sitä mieltä, että nykynuorten ikää on todella vaikea arvioida. Ja minusta ihmisten ikää ylipäätään on hankala päätellä.

Mitään ikäkriisiä en ole vielä itselläni havainnut. Ehkä silloin lukioikäisenä ajattelin, että kymmenen vuoden päästä kaikki olisi jo niin sanotusti selvää. No ei todellakaan ole. Mutta se on mielestäni ihan ok, ainakin vielä. Olisihan se todella kätevää, jos tietäisin mitä haluan elämässäni konkreettisesti tehdä, sitä en kiellä. Tiedän kuitenkin sen verran, etten halua vain suorittaa elämää ja tehdä asioita vain siksi, että pitäisi. Elämä ja suorittaminen samassa lauseessa kuulostavat aika ahdistavilta muutenkin. Kuka sen on keksinyt, että tänne on tultu suorittamaan? Suoritetaan arkea, töitä, harrastuksia, jopa omaa itseä. Jos jotain olen tämän 27 vuoden aikana oppinut niin sen, että tuollainen tie päättyy umpikujaan ennemmin tai myöhemmin. Se ei voi olla kaiken tämän tarkoitus.

Mielestäni elämän kuuluu olla kivaa. Aina se ei tietenkään sitä ole, mutta lähtökohtaisesti. Miksi emme nauttisi siitä ajasta, jonka saamme täällä tässä muodossa viettää, ainaisten valitusten ja suorittamisen sijaan?

Hmm, tämän piti olla kevyt synttäripostaus ja lopulta päädyin pohtimaan elämän tarkoitusta... No, näin käy joskus kun antaa ajatusten ja näppäimistön viedä! Toivon tältä tulevalta vuodelta paljon kauniita, hauskoja hetkiä, rauhaa ja rakkautta. Siinäpä ne tärkeimmät. ♥