Kohta tuoksuu tuomi

♥

Vaikka tänään sataa räntää

Valtoimenaan kasvavat valkovuokot 

kertovat keväästä

Ne häikäisevät kuin pienet kirkkaat tähdet

Niinä aurinkoisina päivinä

ilmassa leijaileva mäntyjen tuoksu

muistuttaa lähestyvästä kesästä

Se saa kaipaamaan rauhaan

kuuntelemaan aaltoja ja käen kukuntaa

Vaikka tänään sataa räntää

vielä tulee kukkamekkojen aika

Sitä ennen on vain nyt

Mitä kuuluu?

Moi, mitä siulle kuuluu?

Miulle kuuluu ihan hyvää. Alkuvuodesta ajattelin, että tästä tulee hauska, mutta rankka kevät, kun on niin monta viikonloppua varattu sosiaaliselle kanssakäymiselle, eikä tilaa omalle ajalle jää niin paljon. No nyt sitä aikaa on ollut. Aika nopeasti tähän uuteen elämänrytmiin on tottunut, vaikka tietysti on monia asioita, joita kaipaan. 

Jotkut päivät ovat toki parempia kuin toiset. Huomaan päivän tunnelman korreloivan paljon sen kanssa, kuinka paljon olen selaillut uutisia – olenkin pitänyt sen nyt minimissä. 

Tämä aika on pakottanutkin vähän elämään hetkessä, päivä ja viikko kerrallaan. Yleensä tiedän työvuorot pitkälle eteenpäin, nyt seuraavan viikon kuviot selviävät aina muutamaa päivää ennen. Vähän jännitystä elämään! Pari lomautusviikkoakin odottaa lähiviikkoina (tiedän olevani onnekas siinä suhteessa, ettei niitä ole tulossa enempää), eli kevään työpäiviä on jäljellä noin parikymmentä. 

Hetkessä elämisen teemaan sopivasti sain viikko sitten päähänpiston, ja ilmoittauduin Xamkin avoimen amk:n (tällä hetkellä ilmaiselle) Tietoisen läsnäolon hyvinvointivaikutukset -verkkokurssille (5op). Vuosia sitten päätin, etten mene enää lähellekään Kyamkia, mutta ei kai tätä lasketa, kun nimi on nykyään eri ja opinnot etänä? Olenkin jo useampana aamuna lukenut materiaaleja, ja kieltämättä on ihan virkistävää saada nyt jotain uutta tekemistä liittyen vieläpä aiheeseen, joka todella kiinnostaa. Opiskelen siis ihan omaksi iloksi, ja uskon, että tämä tietoisen läsnäolon teema on erittäin hyödyllinen juuri nyt. Jonkun verran aiheesta on tullut kyllä luettua jo aiemminkin.

Pohdittiin eilen vähän tulevaisuutta, ja ensin iski epätoivo, sitten taas toivo. Kaikki järjestyy, kun aika on oikea. Siihen luotan.

Juuri nyt, tällä hetkellä, kaikki on hyvin. Kukat, perhoset, leppäkertut ja kaikenlaiset pörriäiset heräilevät. Kevät on täällä, vaikka välillä vähän tuleekin lunta tupaan.

Dear Forest

Into the woods I go

To forget my thoughts

and find my flow

Can I go further

I thought I should ask

Then a raven sings

and that's how I know

You accept me with open arms

and never ask a reason

You know it's The place for me

where the wood sorrels grow

Let me breathe your enchanting air

that fills my mind with gratitude

Let me sense the heavenly scents of yours

and see your children's glow

I close my eyes and smile for you

my Dear Forest

And I bless you 

for looking after my soul

Kuvat minusta: Pete

Kevät väsyttää ja muita ajatuksia

• Nyt sen vasta tajuan. Talven pimeys ei itseeni juuri vaikuta, tai en ainakaan huomaa sitä, mutta monena keväänä olen ollut ihan loppu. Opiskeluaikoina kesän pari ensimmäistä viikkoa menivät aina toipuessa kuluneesta vuodesta. Elän nytkin rytmissä, jolloin vuosi tavallaan alkaa syksyllä, joten ei kai ole ihmekään, että jossain alkaa keväällä tuntumaan. Ja nyt tuntuu fyysisenä väsymyksenä. Viikonloput ovat kivoja, sillä silloin ehtii nukkua päiväunet.

• Vaikka nyt on aika hurja siitepölykevät ainakin koivun osalta, miulla on ollut ehkä helpompaa kuin viime vuonna. Katupölyn määrä oli silloin järkyttävä, hyvä jos pystyi hengittämään. Tänä vuonna ne ehdittiin siivota paremmin pois, tai ainakin tuntuu siltä. Mutta ehkä siitepölyaika osaltaan vaikuttaa myös kevätväsymykseen.

• Katsoimme juuri Game of Thronesin neljännen jakson, ja tämä käy jo ihan liian jännittäväksi. Enää kaksi jaksoa tulossa..! En pidä siitä, että ohjelmassa on niin paljon pahuutta ja kamalia tapahtumia, mutta silti se on yksi lempisarjoistani. Kuten myös Vikings, jonka viimeistä kautta täytyy alkaa odotella, kun GoT loppuu. On edes jotain odotettavaa..

• Sovimme erään lapsen kanssa haasteen, että kevätjuhlaan mennessä hän saa tehtyä spiraalin ja minä spagaatin. Olen joskus osannut molemmat, spagaatinkin molemminpäin, mutta vuosiin ei ole ollut toivoakaan. En siis tiedä, onko haasteen onnistuminen fyysisesti mahdollista, 3,5 viikossa. Nyt olen kuitenkin venytellyt neljänä päivänä putkeen, ja vaikken tavoitetta ihan saavuttaisikaan, toivon tästä jäävän tavan myös kevätjuhlan jälkeen. Olen nimittäin ihan kyllästynyt tähän rautakankimaiseen oloon.

• Huomasin, että tuomissa on jo nuppuja, eli kohta saamme nauttia huumaavasta tuoksusta ulkona. Väsymyksestä huolimatta olen myös ulkoiluttanut kameraa vähän ahkerammin, sillä kevät saa kuvausinspiraationi syttymään. Vielä kun olisi se makro-objektiivi...

• Lainasin kirjastosta pikalainana romaanin ja mietin, että ehdinköhän lukea sen seitsemässä päivässä. Joskus tällaiset tiukat aikarajat ovat hyviä, sillä silloin sitä aikaa jostain kummallisesti löytyy. Ehkä teenkin tänään fiksusti, ja menen jo kohta lukemaan ja siitä suoraan unten maille. 

• Lopuksi haluan jakaa ihanan luonnonlapsen Susanna Marian tämänpäiväisen postauksen, joka luonnonläheisyydessään ihastutti suuresti. Virkistävää luettavaa kaiken kiireen ihannoinnin keskellä. Kunpa voisin itsekin hakea juomaveteni lähteestä! Tässä vielä lainaus Susannan postauksesta:

"Me olemme kaikki yhtä. Luontoa ja meitä ei voi erottaa toisistaan, me olemme osa luontoa ja luonto on osa meitä. Olemme yhdessä osa kaikkeutta. Sydämemme sykkivät samaan tahtiin. Metsän hento kuiskaus, ukkosmyrsky, auringon säteet, täysikuun valo, lehtien havina, puron solina, aaltojen pauhu, kesäyön kauneus... kaikki löytyy meidän sisimmästämme. Jos se on hukassa, on aika löytää se uudelleen."

En voisi olla enempää samaa mieltä!

International Mother Earth Day

Tänään vietetään kansainvälistä Äiti Maan päivää. Täytyy myöntää, etten tiennyt sellaista olevankaan, ennen kuin avasin kalenterini ja siellä luki Maan päivä. Ei varmasti tiennyt moni muukaan, sillä googlailujeni perusteella Suomessa päivää ei ilmeisesti juurikaan vietetä. (Korjatkaa, jos olen väärässä.) Päivän tarkoituksena on muistuttaa siitä, että tämä avaruudessa pyörivä planeetta, jota Maaksikin kutsutaan, on kotimme, ja meidän tulisi kohdella sitä arvoisellaan tavalla. Jotta tasapaino säilyy, meidän on elettävä harmoniassa luonnon kanssa. Tämä on välttämätöntä, jos haluamme vielä seuraavienkin sukupolvien nauttivan olostaan täällä.

"The Earth and its ecosystems are our home. In order to achieve a just balance among the economic, social, and environmental needs of present and future generations, it is necessary to promote harmony with nature and the Earth."

(Lähde)

Erään nimeltämainitsemattoman katedraalin tulipalon jälkeen sosiaalisessa mediassa on kyselty, miksi rahaa ja lahjoituksia yhtäkkiä löytyy rakennuksen korjaamiseen, kun sitä ei tunnu löytyvän luonnon suojelemiseksi saati köyhimpien ihmisten hyväksi. Tämä vastakkainasettelu taitaa olla ikuinen kysymys, oli kyse sitten mistä tahansa. En oikein itse tiedä, mitä mieltä olisin asiasta. Olen pahoillani katedraalin puolesta ja mielestäni sen korjaaminen on tärkeää, mutta jos olisi valittava, laittaisin enimmät rahat mielummin puhtaan ja elinvoimaisen ympäristön ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Sillä uskon, että lopulta noilla asioilla on kauaskantoisempia merkityksiä kuin yhdellä tietyllä rakennuksella. 

Sanotaan, ettei asian tarvitse olla joko tai. Kulttuuriperintö on arvokasta, ja luonto ja ihmiset ovat arvokkaita, miksi pitäisi valita? Mielestäni ei tarvitsisikaan, jos varoja käytettäisiin tasapuolisesti ja reilusti, mutta edelleen vastaamatta jää kysymys: miksi rahaa ja tahtoa ei löydy näin suurissa määrin silloin, kun luonto sitä tarvitsisi?

Pidetäänhän huolta kodistamme, sillä se on ainut, joka meillä nyt on. Luonto selviää kyllä ilman meitä, mutta me emme ilman sitä. ♥

Kevät on täällä

Follow my blog with Bloglovin

Näin tänään kevään ensimmäiset krookukset, joissa oli jo nuppuja. Hetki sitten siinä kohtaa oli vielä kasoittain lunta. Aurinko on tehokas, ja kukat rohkeita. Ne nousevat joka vuosi pystypäin ja palaavat yhtä varmasti, kuin Nuuskamuikkunen kevään ensimmäisenä päivänä. Voisimme ottaa kukista mallia – vaikka olisi ollut millainen talvi, aina sieltä noustaan.

Sama juttu pajunkissojen kanssa. Siinä ne olivat taas, aivan yhtäkkiä.

Ps. Blogiin voi kommentoida helposti myös anonyymina, ja kommentit jos mitkä ilahduttavat aina..! Voit myös seurata blogia Bloglovin'issa ja Facebookissa.