Tee kotona jotain kivaa joka päivä

Tällaisina poikkeuksellisina aikoina on mielestäni tärkeää säilyttää hauskuus arjessa. Helposti sitä vaan jumahtaa lukemaan uutisia, jotka saavat olon entistä stressaantuneemmaksi ja lamaantuneemmaksi. Ja kaikkihan me tiedämme, että stressi jos mikä vähentää vastustuskykyä. Yritän nyt itsekin tästä lähtien rajoittaa uutisten tarkistamisen noin 1-2 kertaan päivässä (välttäen klikkiotsikoita), käydä vähemmän somessa ja keskittyä sen sijaan kaikkeen mukavaan, jotta arjessa säilyisi tietynlainen tavallisuus ja rauha. 

Tällaiselle introvertille kotona oleskelu ei sinänsä ole mikään ongelma, kunhan saa käydä metsässä tai muuten kävelyllä (huolehtikaa nyt hyvät ihmiset siitä, että tämä vapaus säilyy!!) ja ostamassa ruokaa, jottei nyt ihan mökkihöperöidy kerrostalokaksioonsa. Minullekin siunaantui ensi viikolle paljon vapaa-aikaa ja mietin, mitä kaikkea sitä voisikaan tehdä. Pyykkivuoren taltutus on yksi asia, mutta sen lisäksi voisi ehkä puuhailla jotain muutakin.

Luovat jutut ovat sellaisia, joiden tekeminen menee itselläni vähän kausittain. Aina ei todellakaan jaksa töiden jälkeen alkaa väkertämään mitään, vaikka se hyvää tekisikin. Nyt onkin hyvää aikaa kokeilla jotain uutta, tai kaivaa esille kaapin kätköihin jääneet välineet. Töiden kautta olen innostunut neulahuovutuksesta (aiemmin en tiennyt sellaista olevankaan), ja saatuani töitä varten aikaan näin aloittelijaksi suhteellisen onnistuneen leijonan, päätin tänään ottaa esille omat vielä aika rajalliset villavarastoni. En tiennyt aloittaessani, mitä tekisin, ja lopputuloksena syntyi pieni kettuhahmo. Sen valmistuttua kävimme lähimetsässä kävelyllä ja otin samalla kuvat. Ajattelin, että tätä neulahuovutusta täytyy harjoitella lisää, jos lopputuloksen kuvaaminenkin on näin hauskaa.

Pitkästä aikaa otin esiin myös värikynät ja väristyskirjan, josta löysinkin yhden kesken jääneen sivun. Tein sen loppuun. Täytyy ensi viikolla väritellä lisää..!

Huovuttaminen ja värittäminen ovat molemmat sellaisia toimintoja, joissa pääseen hyvin flow-tilaan. Aika kuluu aivan huomaamatta ja työhön täytyy keskittyä, ettei pistä sormeensa tai väritä ihan minne sattuu. Lopputuloksella ei niinkään ole väliä vaan itse prosessilla, joka rauhoittaa. Samaan kategoriaan menee esimerkiksi sokerimaalaus, jota suosittelen kokeilemaan. Liuota yhteen osaan vettä kaksi osaa sokeria hellalla ja anna jäähtyä. Laita purkkiin, ota sivellin esiin ja kostuta paperi sokerivesiliuoksella. Ota sitten esiin vesivärit, ja maalaa siveltimellä väripisaroita paperille. Sen jälkeen voikin sitten vain ihmetellä, miten värit alkavat elää omaa elämäänsä! Muista kuitenkin, että kun sokerivesi alkaa paperilla kuivua, värit eivät enää leviä. Työ saa kuivua aika pitkäänkin.

Kaikkia tällaiset käsityö- ja taidehommat eivät tietenkään kiinnosta, eikä aina ole saatavilla tarvittavia välineitäkään. Tärkeää onkin tehdä juuri sellaisia asioita, joista itse pitää ja joihin on mahdollisuus! Kaikki varmasti keksivät tekemistä myös kotona, jos käyttää mielikuvitustaan. Taiteilun lisäksi ajattelin ainakin lukea kirjoja ja lehtiä, kirjoittaa blogia ja käsitellä kuvia, ja nauraa lisää Frendejä katsoessa. En ole koskaan nähnyt kyseistä sarjaa ennen, koska jostain ihmeellisestä syystä olin ollut vähän ennakkoluuloinen. Mutta sehän onkin tosi hauska! Juuri sellainen kevyt hyvän mielen sarja, jota nyt kaipaankin.

Ihanan helppo isoäidin kolmiohuivi

On se vaan hienoa, kun saa jonkun projektin valmiiksi! Tykkään tehdä käsitöitä, mutta olen aivan älyttömän hidas, ja isommat työt tuppaavat jäämään kesken... Niin, koko on suhteellista. Miulle tuo kolmiohuivi oli jo sellainen isompi projekti, kun joku virkkailisi sen ohimennen illassa tai parissa. No, onneksi tässäkään harrastuksessa ei ole kyse kilpailusta! 

Haeskelin jokin aika sitten helppoa kolmiohuivin ohjetta, ja törmäsin tähän isoäidinneliöstä inspiraationsa saaneeseen huiviin Kaikki se muu -blogissa. Hyvät ohjeet löytyvät sieltä, joten en ala niitä tähän kopioimaan. Jos osaat tehdä ketjusilmukoita ja pylväitä, niin niillä pärjäilee tässä huivissa hyvin. Jotta sain yläreunasta vähän siistimmän, virkkasin sen täyteen vielä kiinteitä silmukoita.

En tiedä mikä siinä on, mutta liukuvärjätyt langat vetävät miuta puoleensa kuin magneetit. Tämä lanka on Novitan uutuus Elegia sävyssä Marjakori. Kaikki muutkin värit ovat aika ihania! Käytin huiviin nelosen koukulla yhden 150g kerän ja lankaa jäi jäljelle ehkä pari metriä. Langasta 62 prosenttia on puuvillaa ja loput tekokuitua.

Vielä kun saisin joskus valmiiksi sen vuosi sitten neulomalla aloittamani huivin... En ymmärrä, miten se voi joillekin olla sellainen välipalahuivi, ja miulle yhtä tuskaa, jonka olemassaolon aina "unohdan" kuukausiksi, kunnes neulon taas kaksi riviä.. :D Malli on kuitenkin ihana, joten ehkä vielä joskus saan sen neulottua..! Toivossa on hyvä elää.

Virkattu talvinen unisieppari

Unisiepparit ovat alunperin intiaanien taikakaluja, joiden uskotaan karkottavan pahat unet ja ajatukset ja tuovan hyviä unia ja ajatuksia tilalle. Mielestäni ne ovat erittäin kauniita, ja minulla onkin jo vuosia ollut sellainen kaulakoru, jota käytän aina silloin tällöin. Pitkään olin jo ajatellut, että haluaisin tehdä itse käsityönä unisiepparin, mutten ollut keksinyt, että miten. Kun sitten Tiimarissa törmäsin metallirenkaaseen, unisieppari tuli heti mieleeni ja ajattelin kyllä keksiväni jotain. Minulla sattuu olemaan nyt myös lainassa Caitlin Sainion 100 virkattua lumihiutaletta -kirja, ja siitä se idea sitten lähti.

Kaivoin lankapussista valkoista puuvillalankaa ja etsin tovin sopivaa 3mm virkkuukoukkua. Lähdin taas aika sunnittelematta toteuttamaan ideaa enkä ollut varma, tulisiko hiutaleesta edes sopivan kokoinen halkaisijaltaan 15 cm kokoiseen renkaaseen.

Valitsin kirjasta mieleiseni mallin ja toivoin parasta. Yllättäen hiutale olikin aika hyvän kokoinen, mutta jos olisin tehnyt viimeisen kerroksen uloimmista ketjusilmukkakaarista vähän lyhyemmät, hiutale olisi asettunut napakammin paikalleen. Mutta ihan hyvä se on noinkin. Virkkasin metallirenkaan täyteen kiinteitä silmukoita ja hiutaleen sakaroiden kohdalle kaksi silmukkaa. Muistaakseni sakaroiden väliin jäi aina 22 silmukkaa.

Halusin kokonaisuudesta vähän vielä nätimmän näköisen, joten virkkasin tuollaisen simpukkareunuksen. Aluksi tein yhden ketjusilmukan, hyppäsin yhden kiinteän silmukan yli, tein viisi pylvästä samaan silmukkaan, hyppäsin yhden silmukan yli ja tein kiinteän silmukan, hyppäsin taas yhden silmukan yli ja tein viisi pylvästä seuraavaan silmukkaan, hyppäsin yli ja tein kiinteän silmukan jne. Ihan lopuksi tein piilosilmukan ja virkkasin suoraan ketjusilmukoista ripustuslenkin.

Ja koska unisieppareissa on aina jotain roikkumassa kuten höyheniä, piti keksiä vielä jotain vastaavaa kiinnitettäväksi siepparin alaosaan. Päätin tehdä kolme pientä pyöreää tupsua ihan perinteisten pahvikiekkojen avulla ja kierittää niille samasta langasta nyörit (hmm, aloin miettimään, että onkohan tuo oikea termi, mutta muuta ei nyt tule mieleen). Laitoin nyörit rei'istä läpi ennen tupsujen leikkausta ja pahvikiekkojen poistamista, ja lopuksi ompelin ne symmetrisesti kiinni sieppariin.

Valmiin työn jätin vielä nuppineulojen avulla vähän suoristumaan, jotta muodot tulivat paremmin esiin. Valmis!

Pakko sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Mielestäni siitä tuli kaunis. Näitähän voisi tehdä vaikka joka vuodenajalle omanlaisensa.

Yksinkertaiset jonkkapussit

Meinasin otsikoida tämän postauksen onnettoman ompelijan jonkkapusseiksimutta se olisi kuulostanut ehkä hieman negatiiviselta, joten yksinkertaisilla mennään..! Löysin tuollaista söpöä kangasta askarteluliikkeestä ja kun se oli vielä alennuksessa, ostin sitä vähän. Ajattelin, että kai nyt sen verran osaan ommella, että saan tehtyä siitä vaikka jongleerauspallot. Minun ja koneen yhteistyö ei kuitenkaan ollut ihan kitkatonta. Aluksi oli tarkoitus tehdä niistä kuution malliset, mutta ensimmäisestä yrityksestä tuli vähän turhan iso eikä muutenkaan kovin onnistunut, joten ajattelin säästää hermojani ja päädyin näihin helpompiin versioihin. Eli ompelin kaksi neliötä yhteen ja täytin riisillä, ja täyttöaukon ompelin kiinni käsin. Vaihekuvia en edes ottanut, sillä ne eivät olisi olleet kovin kaunista katseltavaa. Mutta lopputulokseen olen kuitenkin ihan tyytyväinen. Nuo ovat vielä sen verran pienet, että ne on helppo ottaa vaikka mukaan laukkuun ja käyttää joutoaika hyödyksi vähän jonkkailemalla..!