sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Heippa Kouvola, hejsan Borgå!

Ensimmäinen blogipostaukseni porvoolaisena. Kyllähän tämä vähän oudolta tuntuu, vaikka tätä pitkään suunniteltiinkin. Vielä pari kuukautta sitten ajattelin, että kiitos koronan ja Uudenmaan eristyksen ja ties minkä, tämäkin suunnitelma siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Men vi är här nu! Kaikkien muuttolaatikoiden ja kaaoksen keskellä. Onneksi lomautusviikkoani ei peruttu, sillä en tiedä, miten töiden päälle olisin jaksanut hoitaa myös tämän muuttohässäkän. Sain kuitenkin vielä piipahtaa pariin otteeseen työpaikalla, ja kuten arvelinkin, haikeaahan se oli. Steinerpäiväkoti Aamuruskolla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. ♥ Voin suositella sekä Aamuruskoa, että Kuusankosken (juuri muuttanutta ja tosi ihanaksi laitettua) Päivänkehrää kaikille perheille, ihan näin vinkkinä vaan kouvolalaisille, joille kodinomaisuus ja luonnonläheisyys ja -mukaisuus ovat tärkeitä arvoja. 

Kolmekymmentä vuotta Kymenlaaksossa asuneena toki mietityttää, miten sitä tänne Uudellemaalle oikein tulee kotiutumaan. Toivottavasti hyvin. Teimme eilen pienen kävelyn keskustaan, ja joidenkin rakennusten vuoksi tuntui välillä siltä, kuin olisimme Haminassa! Asuin siellä siihen asti, kunnes muutin Kouvolaan opiskelemaan. Ehkä tässä vähän nyt ympyrä sulkeutuu, kun asun taas historiaa täynnä olevassa merikaupungissa.

lauantai 23. toukokuuta 2020

Kun kaikki näyttää samalta, mutta niin erilaiselta










On uudenkuun, ja siten uusien alkujen aika. 

Olen kävellyt kotikylän tuttuja katuja ristiin rastiin. Vieraillut rakkaiksi käyneillä luontopoluilla. Ketunleivät kukkivat runsaslukuisina taas siellä missä ennenkin

Ja silti kaikki näyttää erilaiselta. 

Tyhjensin eilen työpaikalla lokeroni sisällön kasseihin, ja heitin kauhtuneen talvitakin viimein roskiin. Sama pitäisi kai tehdä niille aivan liian puhki kulutetuille sormikkaille. On edessä lomautus- ja samalla työsopimuksen viimeinen viikko. Outoa, ja niin haikeaa... 

Taidan varustautua ensi viikon viimeiseen töissä piipahdukseen aurinkolasein – toivottavasti paistaa!

Kuten Vesterisen syksyn konserttikiertue on nimetty, aion luottaa siihen, että 

kaikki jatkuu hyvin.

Kuvat miusta: Pete

maanantai 11. toukokuuta 2020

Vaikka tänään sataa räntää







Valtoimenaan kasvavat valkovuokot 
kertovat keväästä

Ne häikäisevät kuin pienet kirkkaat tähdet

Niinä aurinkoisina päivinä
ilmassa leijaileva mäntyjen tuoksu
muistuttaa lähestyvästä kesästä

Se saa kaipaamaan rauhaan
kuuntelemaan aaltoja ja käen kukuntaa

Vaikka tänään sataa räntää
vielä tulee kukkamekkojen aika

Sitä ennen on vain nyt