sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Pörtö Linella Norrkullalandetiin

Olin vajaa pari viikkoa sitten ystäväni Satun luona Sipoossa, ja päätimme harrastaa hieman lähiseutumatkailua. Kohteeksi valikoitui Norrkullalandet, saari, jonne liikennöi Pörtö Line Kalkkirannasta lähtien.  Ajattelin, että olemme varmasti melkein ainoat menijät yhdeksän maissa aamulla pilvisellä säällä, mutta emme mahtuneetkaan siihen yhteysalukseen, jolla oli tarkoitus mennä. Mahduimme onneksi toiseen. Ilmeisesti aika moni jatkoi katsomaan majakkaa pidemmän (ja kalliimman) matkan päähän. Meidän lippumme maksoivat viisi euroa per henkilö per suunta.
Mutta mitäpä saarelta löytyi? Se selviää kuvien muodossa nyt, ja niitähän tuli taas otettua ja laitettua tänne liikaa. Painahan postauksen lopussa olevaa tähteä, jos jaksoit selata kaikki läpi! Jos tähtiä ilmestyy nolla, tiedän sitten ensi kerralla "vähän" rajoittaa näiden otosten kanssa... ehkä. ;)



































Tiesimme etukäteen, että saarelta löytyy kahvila, joten emme ottaneet eväitä mukaan. Ehkä olisi pitänyt, valikoima oli nimittäin melko suppea, mutta saimme kuitenkin jotain syödäksemmekin.

Ruokatauon jälkeen aikaa oli vielä sen verran, että päätimme nopeasti käydä myös näkötornilla. Sinne meidät johdatteli ihana vihreä metsä.

Ja sieltä se noutaja saapuu, majakkaretkeläiset mukanaan. Toisin kuin aluksi, tällä kertaa mahduimme kyytiin.

Tuonne saarelle voisi jonain kauniina päivänä tehdä vähän pidempikestoisemman retken omine eväineen ja olla vaan. Metsässä kävely ja kallioilla istuskelu meren ympäröimänä, mitä muuta sitä tarvitsisikaan! Ihana paikka.

(Ps. Emme itse nähneet saarella käärmeitä, mutta joku oli nähnyt kyyn. Kannattaa siis vähän katsoa jalkoihinsakin.)

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kesän keltainen







Kun tätä näkyä katselee, ei voi muuta kuin ajatella, että kyllä Suomi on kaunis maa asua. Täällä ei ehkä ole jylhiä vuoristoja tai isoja vesiputouksia, mutta meillä on vihreät metsät ja keltaiset pellot.
Kyse on siitä, että näkee taikaa tavallisuudessa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Meripäivätunnelmia

Joko tulee meripäivät silmistä ja korvista ulos? Facebookin ja instagramin feedit ovat täyttyneet ainakin itselläni meripäivätunnelmista, mutta ajattelinpa vielä laittaa oman korteni, tai siis kuvani, kekoon. Ihan jokavuotinen perinne meripäivillä käyminen ei minulle ole, mutta melkein kumminkin. Yleensä en viihdy suurissa yleisötapahtumissa, mutta kaikenlaiset markkinat ovat poikkeus säännössä. Ja onhan se kiva, kun on välillä vähän arjesta poikkeavaa, kansainvälistä tunnelmaa, ja ihmiset ovat iloisia(!).

Oman lisänsä tapahtumaan toivat samaan aikaan olleet Tall Ships Races ja Kansainväliset suurmarkkinat. En ole erityinen laivojen ynnä muiden ystävä, enkä niitä siten osaa myöskään kuvata, mutta parhaani tein ja tässä ovat tulokset. Kieltämättä ne toivat kuitenkin lisää merellistä tunnelmaa tapahtumaan.














Jalat olivat aika poikki jo perjantaisesta alueella käppäilystä, mutta lauantaina tarjoutui mahdollisuus lähteä nauttimaan merimaisemista uudestaan, joten mikäs siinä! Päivän pääasia oli kuitenkin mennä katsomaan Sellupaalin SM-triathlonia, joka järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Kisaan kuului 200 kg painavan paalin kärräys, vääntö ja pinkkaus. Huh huh! Kuvitella, että ennen vanhaan satamajätkät tekivät tuota työkseen. Siinä ei varmastikaan tarvinut, saati jaksanut, enää muuta voimailua päivän jälkeen harrastaa.
Osa kisaan osallistujista oli myös pukeutunut teeman mukaisesti, ja siitä inspiroituneena käänsinkin nämä otokset mustavalkoisiksi. Tässä (karsintakierroksella) etualalla paalia vääntää kilpailun voittanut Mika Mantere.




Lapsia ja lastenmielisiä ei ollut myöskään unohdettu, vaan Tivoli Seiterässä oli jos jonkinlaista härveliä tarjolla. Vähän pahaa teki jo sitä pyöritystä katsoessa. Yhdessä laitteessa näkyi olevan kolme työntekijää pyörimässä mukana ja antamassa "tuoleille" lisäkierroksia, jos ei vielä muuten tarpeeksi pyörinyt. Kuinkahan paljon heillä kirjaimellisesti pyörii päässä töiden jälkeen? Vai voiko tuollaiseen oikeasti tottua? Miten he edes pysyivät siellä pystyssä? Kai sitä on sitten tullut vanhaksi, kun pelkkä huvipuistolaitteiden katselukin melkein jo riittää... :D



Meripäivistä jäi itselleni oikein hyvät tunnelmat. Toivottavasti sinullekin, jos siellä kävit!