Haaveita ja listoja vuodelle 2019

Vuoden viimeinen päivä. Itselleni se tarkoittaa haaveiden ja tavoitteiden luomista seuraavalle vuodelle. Ei niinkään lupauksia, sillä ne kuulostavat aika joustamattomilta ja voivat johtaa pettymyksiin. Ja unelmoinninhan tulisi olla ennen kaikkea hauskaa!

Eli taas oli aika perinteisen aarrekartan. Vuosi 2018 on ollut yleisesti ottaen aika tasainen, jos ei nyt mennä yksityiskohtiin. Seuraavalta vuodelta toivon myös tietynlaista tasaisuutta, rauhaa ja aikaa tehdä mieleisiä asioita. Aion esimerkiksi opetella taas lukemaan romaaneja, mikä on ollut viime vuosina hyvin vähäistä. Haluan myös järjestää muutenkin aikaa luovuudelle ja inspiroitumiselle, sillä se on yksi hyvinvointini kulmakivistä.

Ensi vuoden karttaan hakeutui kuitenkin jotain muutakin, kuten hehkulamppu ja uudistuminen. Odottelen sellaista heureka-hetkeä, jolloin ymmärtäisin, mihin suuntaan tätä elämää kannattaa viedä. Periaatteessa olen sitä mieltä, että elämäänsä on hyvä olla tyytyväinen juuri tässä hetkessä, sellaisena kuin se on, mutta silti kaipaan jotain muutosta. Olemme asuneet tässä asunnossa seitsemän vuotta, kenties olisi jo aika muuttaa? Se olisi ainakin ihan konkreettinen uusi alku. 

Tänä vuonna jäi Kolin reissu tekemättä, joten ensi vuonna se on haavelistalla korkealla! Haaveissa siintävät myös mökkeily, Lappi ja retkeily Suomessa ylipäänsä. Näiden kuvien oton jälkeen kartalle löysi myös yksi maatuska; katsotaan, avautuuko sen sisältä mahdollisuuksia itäänpäin...

Ja sitten tämä joululahja, jonka sain ystävältäni! Kyseessä on Moorea Sealin 52 listan projekti, joka sisältää vuoden jokaiselle viikolle erilaisen aiheen listalle. Pidän asioiden listaamisesta, joten lahja on oikein osuva ja vaikuttaa inspiroivalta..! Kirjan alaotsikkona on "Elinvoiman ja luovuuden vuosi", ja jos listojen tekeminen noita teemoja edesauttaa, niin mikäs sen parempaa. Vuoden jälkeen kirjan tulisi olla täynnä, ja siihen on varmasti hauska myöhemmin palata.

Ensimmäinen lista kehoittaakin kirjoittamaan tavoitteet ja unelmat tulevalle vuodelle. Aarrekartassani niitä on jo monta, mutta keksin varmasti muutaman lisää.. Sivut ovat nyt tyhjät, mutta ne täyttyvät vielä tänään sen jälkeen, kun olen tehnyt perinteisen vuosikatsauksen paperiseen päiväkirjaan. Tuleepa avattua sekin, edes kerran vuodessa! :)

Ihanaa uuden vuoden aattoa ja omannäköistä vuotta 2019 Sinulle! ♥

Aarrekartta vuodelle 2018

Jos aiemmista postauksistani ei ole vielä käynyt selväksi, rakastan aarrekarttojen askartelua! Päätinkin jatkaa inspiraatiokirjaani yhdellä aukeamalla, jonka teema olisi vuosi 2018 ja se, mitä toivon tulevalta vuodelta. Aukeaman valmistuttua tuli todella hyvä ja odottava olo. 

Kantava teemaksi vuodelle muodostui "voi hyvin nyt". Koen, että oma hyvinvointini koostuu lopulta aika simppeleistä asioista, joten siksi mukaan valikoituneet kuvat ja tekstit ovat omasta mielestäni aika maanläheisiä. Ensimmäiseltä sivulta esiin nousee esimerkiksi ystävyys ja siihen liittyvät asiat. Toivoisin näkeväni enemmän nykyisiä ystäviäni, ja sen lisäksi pieni haave olisi tutustua paremmin uusiin ihmisiin – sellaisiin, joiden kanssa kokisin olevani samalla aaltopituudella ja jotka jäisivät elämääni pidemmäksikin aikaa. 

Toisella sivulla korostuu vapaa-aika. Toivoisin lautapeli-iltoja, nuotion äärellä istumista ja metsäretkiä. Olisi myös ihana päästä käymään jossakin uudessa paikassa täällä rakkaassa kotimaassa. Toivon myös aikaa ja jaksamista harrastuksilleni, kuten lukemiselle ja virkkaamiselle. 

Myös lempeys on muodostunut tärkeäksi sanaksi viime vuosien aikana. Jos muistan olla lempeä itselleni, todennäköisemmin muistan kohdella myös muita hyvin. Siksi sekin on mukana aarrekartassa. 

Mitä sinä toivot tulevalta vuodelta?

Servettiaskartelua

Aina tähän aikaan vuodesta sen muistan, nimittäin kaapissa suuren osan aikaa vuodesta olevan decoupage-lakan. Ja sen pienen servettipinon siinä vieressä. Tänään silmiin osui sieltä samasta kaapista myös puinen sydän, joka on odotellut inspiraatiota jo ties kuinka kauan. Eipä odottele enää. Siitä syntyi ihan nätti talvinen koriste, vai mitä olet mieltä?

Kai tuon olisi voinut huolellisemminkin tehdä, mutta onneksi kuiva lopputulos ei näytä ihan noin pahalta ja röpelöiseltä.

Mietin, että maalaanko paljaaksi jääneet osat valkoisella vai kultaisella askartelumaalilla. Ei liene yllätys, että päädyin kultaan, täytyyhän elämässä olla vähän säihkettä! 

Toiselle puolelle laitoin samasta servetistä eri kohdan.

Osa servetistä jäi käyttämättä, joten koristelin vielä pienen pahvirasian kannen samalla ihanalla kettukuvalla. Ja reunoille laitoin kultaista pitsiteippiä.

Tästä viimeisestä kuvasta näkee sen, mitä käy, kun haluaa päästä helpolla. Minun olisi pitänyt maalata myös tuo puusydän ensin valkoisella ainakin servetin kohdalta, jotta kuva tulisi paremmin esille. Ajattelin vain, että kaipa se ihan hyvin näkyy. Mutta kun vertaa tuohon pahvirasiaan, jonka kannen maalasin ensin, ero on huomattava. Noh, ensi kerralla sitten muistan taas tämänkin.

Hyvän mielen kirja

Kirjoitin aarrekartoista viimeksi kesäkuussa. Lehdistä leikattuja kuvia on senkin jälkeen kertynyt säästöön, ja nyt aloitin tekemään niistä leikekirjaa. Kartongille tehdyt yksittäiset haave- ja tunnelmakollaasit ovat ihania, mutta innostuin todella paljon tästä kirjamallista jo pelkän helpomman säilytettävyyden vuoksi. Ja kuinka hieno kokonaisuus siitä lopulta tuleekaan, kun sivut ajan myötä täyttyvät! Inspiraation kirjan aloittamiseen sain myös Minun elämäni, minun palapelini ja Matka kohti uutta minää -blogeista.

Jätin ensimmäisen sivun tyhjäksi, jotta voin koristella sen myöhemmin. Myös kansille voisin tehdä jotain, sillä ne ovat ihan tyhjät. Katsotaan, jos joskus tulee jokin hyvä idea!

Mutta mitäpä kirjan sivuille on jo laitettu? Matkustushaaveita niin koti- kuin ulkomaillakin ja eläimiä joita tahtoisin nähdä ja päästä kuvaamaan. Kauneutta ja itsestä huolehtimista. Hyvää mieltä. Yksinkertaisesti kuvia ja tekstejä, jotka jollain lailla puhuttelevat minua. Merkitys voi olla myös vertauskuvallinen. Esimerkkinä vaikka nuo viimeisen kuvan kissat. Toki olisi ihanaa, jos meillä olisi kissa tai pari, mutta kuva symboloi minulle myös välittämistä, rakkautta ja rentoa asennetta.

Tällä hetkellä kuvavarastoni on aika tyhjä, tosin pari teemaa on vielä kokonaan käsittelemättä: koti ja puutarha. Siihen tarttuminen on ollut jotenkin vaikeampaa enkä nyt edes muista, millaisia kuvia olen talteen leikannut. Kerrostalokaksiossa asuvana puutarhasta ja sen mahdollistavasta kodista haaveilu ei kai vain ole tuntunut ajankohtaiselta.

Instagramistani @annamarikarp löytyy näistä kirjan sivuista myös video muutamien päivien takaa, siitä saa ehkä vähän paremman kuvan kokonaisuudesta. Ja blogi itsessään löytyy myös Facebookista, jos sitä kautta joku tykkää seurailla. :)

Luovaa viikonloppua!

Paperiset lumihiutaleet

Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun viimeksi tein paperisia lumihiutaleita. Minun oli tarkoitus tehdä vain kuusisakaraisia, mutta sitten vähän vahingossa tulin tehneeksi myös kahdeksansakaraisia, jollaisia en ollut ennen tehnyt. Käytin ihan tavallista kopiopaperia, mutta paperin kannattaisi olla jotain huomattavasti ohuempaa ja sakset mahdollisimman terävät. Tylsät sakset eivät kovin kaunista jälkeä nimittäin tehneet, puhumattakaan siitä, että olisin saanut tehtyä kaikkia haluamiani kuvioita. Taitoksissa kannattaa olla todella huolellinen, jos haluaa siistin ja yhteneväisen lopputuloksen.

Kuusisakaraisen lumihiutaleen teet seuraavalla tavalla:

* Taita neliön muotoinen paperi kolmioksi.

* Taita kolmio pienemmäksi kolmioksi.

* Jaa suorakulma esimerkiksi kolmioviivaimella 30 asteen osiin, laita pienet merkit. Taita toinen kolmion lyhyistä sivuista kohti vastakkaisen puolen merkkiä, ja taita jäljelle jäänyt osa päälle. Leikkaa ylijäävät "sakarat" pois. (Valitettavasti en muistanut ottaa tästä vaiheesta kuvaa, mutta kai tuo ohje on ihan ymmärrettävä?)

* Sitten onkin luovan osuuden aika! Leikkaa satunnaisia kuvioita tai suunnittele etukäteen piirtämällä kuviot kevyesti paperiin. Muista, että ehjä sivu on tulevan hiutaleen keskusta.

Kahdeksansakarainen lumihiutale valmistuu näin:

* Taita neliön muotoinen paperi kolmioksi yhteensä kolme kertaa.

* Taita vielä toinen lyhyistä sivuista pitkää sivua vasten, kuten kuvassa alla. Leikkaa ylijäävä osuus pois.

* Leikkaa haluamasi kuviot ja avaa hiutale varovasti.

Alla oleva kuva havainnollistaa sitä, kuinka rumaa jälkeä liian paksu paperi ja tylsät sakset saavat aikaan, etenkin tässä kahdeksansakaraisessa versiossa. 

Mutta jos lopputulosta ei katso kauhean läheltä, ihan kivalta sekin näyttää.

Kiinnitin hiutaleet ikkunaan ensin sinitarralla, mutta se kuulsi todella rumasti läpi. Luinkin sitten netistä, että maito kävisi hyvin kiinnitykseen, ja pitihän sitä tietysti kokeilla. Hyvin on pysynyt ainakin muutaman päivän. Tosin hiutaleiden irroittamisen jälkeen olisi tiedossa ikkunanpesuhommia.. Ja ai niin, sellaistakin luin, että jos haluaa oikein siistiä jälkeä, niin hiutaleet kannattaa varovasti silittää. Itsehän en viitsinyt silityslautaa kaivaa esiin, kun eivät nuo taitoskohdat liiemmin omaa silmääni häiritse.

Mukavia askarteluhetkiä!

Embossaus eli koholeimailu

Askarteluteemalla jatketaan! Olikohan se viime vai toissavuonna, kun sain päähäni haluavani kokeilla koholeimailua. Sitä varten piti hankkia vesileimatyyny (tai muu tarkoitukseen soveltuva muste), kohojauhetta ja askartelutarkoitukseen soveltuva kuumailmapuhallin. Leimasimia minulta jo ennestään löytyikin.

Kohojauheita on olemassa vaikka minkä värisiä, mutta itse päädyin kultaiseen, sillä ajattelin sen sopivan moneen tarkoitukseen. Sen lisäksi minulta löytyy myös valkoinen jauhe ja yksi violetti, jota en ole vielä ehtinyt kokeilla. Lisäksi minulla on myös vesileimakynä, jolla voin itse kirjoittaa tai piirtää koholeimattavan tekstin tai kuvion.

Mutta kuinka kaikki tapahtuukaan? Ensin kuva leimataan ihan normaalisti paperille tai pahville. Painoin itse leimasinta hieman liikaa, jolloin "muste" levisi vähän liian laajalle ja kuvan ääriviivoista tuli paksumpia. Se riippuu aina vähän käytettävästä leimasimesta, kuinka paljon tai vähän sitä täytyy painaa. Tekniikkalaji tämäkin!

Seuraavaksi onkin sitten jauheen vuoro. Sitä voi ripotella huoletta vähän liikaakin, tärkeintä on, että kuva peittyy kokonaan.

Tässä vaiheessa liiat jauheet kopistetaan pois. Jos jauhetta jäi johonkin, mihin et sitä halua, käytä esimerkiksi sivellintä sen poistamiseen. Kannattaa taittaa aluspaperi jo alussa keskeltä kahtia, jotta jauheet saa siististi takaisin purkkiin.

Kun liiat jauheet on saatu pois, on kuumailmapuhaltimen vuoro. Pidä puhallinta noin 2–4 sentin päässä kuviosta ja kuumenna vain yhtä kohtaa kerrallaan, älä siis heiluttele edestakaisin. Kuumenna niin kauan, että jauhe sulaa tasaiseksi, mutta varo ylikuumentamasta, sillä se pilaa lopputuloksen. Siirry järjestelmällisesti aina uuteen sulamattomaan kohtaan.

Lopputuloksen pitäisi näyttää suunnilleen tältä. Pahvi saattaa lämmön vaikutuksesta vähän kupruilla, mutta se suoristuu taas jäähtyessään. Luin juuri vinkin, että jos ei satu omistamaan askarteluun soveltuvaa kuumailmapuhallinta, voi kuvaa lämmittää myös pystyssä olevan silitysraudan lähellä. Hiustenkuivaimen lämpö ei riitä, ja sen lisäksi se puhaltaa ilmaa ulos liian kovaa.

Päätin kokeilla vielä tällaista yksityiskohtaisempaakin kuvaa, ja yllättävän hyvin embossaus siinäkin toimi. Epäilin aluksi, että yksityiskohdat häviäisivät, mutta niin ei kuitenkaan käynyt.

Pakko vielä sanoa, että tuo sudenkorentoleimasin on aika ihana! Jotenkin niin herkkä ja kaunis.

Oletko kokeillut koholeimailua? En ole itse tässä vielä mikään mestari, joten vinkit ovat tervetulleita. Ja kommenttiboksi on muutenkin kaikille aina avoinna! Jos et jaksa kommentoida, mutta tykkäsit postauksesta, olisin hyvin iloinen jos klikkaisit tuota pientä mustaa tähteä postauksen lopussa – se on Starbox-blogien (anonyymi) tykkäysnappi, eli se ei pure.

Korttiaskartelua

Ajattelin tehdä ensimmäistä kertaa tänne uuteen blogiin tällaisen pienen koonnin tekemistäni korteista. Kaikista valmistuneista en ole tainnut edes muistaa ottaa kuvaa, ja nämäkin ovat ihan sekalaisessa järjestyksessä. Mutta ehkä joku voi saada näistä inspiraatiota? 

Moni sanoo, että on askartelun kanssa ihan peukalo keskellä kämmentä. Mutta kuten näistäkin näkee, aika yksinkertaisilla jutuilla saa ihan kivan kortin aikaan. Omia suosikkejani näyttäisivät edelleen olevan leimasimet, decoupage/3D-kuvat, ääriviivatarrat ja erilaiset valmiit kuviot ja kauniit paperit. Myös tarrat ja kiiltokuvat ovat käteviä! Yleensä en koskaan tiedä etukäteen, miltä lopputulos tulee näyttämään, mutta noita aineksia kokeillen ja yhdistellen se yleensä syntyy.

Hmm, mitäköhän tämän vuoden joulukortteihin keksisin..!