sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Ikigai, merkityksellinen elämä ja 8 miljoonaa jumalaa

Mitä enemmän luen japanilaisesta kulttuurista, sitä varmemmaksi tulen siitä, että olen jossain edellisessä elämässäni asunut siellä. Tai ainakin jonkinlainen sielunyhteys minulla on tuohon kaukaiseen maahan, jossa toivottavasti joskus tulen vierailemaan.
Viime syksynä voitin yhdestä arvonnasta tokiolaisen aivotutkija ja tietokirjailija Ken Mogin kirjoittaman Löydä oma ikigai nimisen kirjan. Tämä kirja tuotti ja tuottaa minulle iloa, joten se todellakin saa jäädä kirjahyllyyn. Viime postauksessa vinkkasin Marie Kondon Kodit kuntoon -ohjelmasta, ja siinä yhdessä jaksossa kirjoja "heräteltiin eloon" taputtelemalla niitä hellästi ennen järjestelyä. Kondo myös tervehti koteja ennen urakkaan ryhtymistä. Tämä saattoi herättää perheissä ja katsojissa pientä hilpeyttä, eiväthän kirjat saati kodit itsessään ole eläviä. Kulttuurit ovat kuitenkin erilaisia, ja Japanissa shintolaisuudella on yhä vahva asema. Siinä puhutaan jopa kahdeksasta miljoonasta jumalasta; hengen/jumaluuden (eli kamin) ajatellaan asustavan myös ihmisten tekemissä esineissä. Ja siksi esineitä kunnioitetaan, ja konmari-metodissa myös pois laitettavia tavaroita kiitetään palveluksesta.
Muutama vuosi sitten luettuani Kondon ensimmäisen kirjan juuri tuo ajattelutapa tuntui minusta todella virkistävältä tässä kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa. Jos minulla on jokin esine, tulee minun myös pitää siitä hyvää huolta. Jos ostan uutta, mietin, jaksanko huolehtia vielä tästäkin esineestä, ja ennen kaikkea, tuottaako se minulle iloa. Eräs tuttu luonnehti ohjelmaa typeräksi ja liikaa tunteilua sisältäväksi, mutta niinhän se on, että kaikki ei sovi kaikille. Mutta sanottakoon vielä, että ohjelma on aika pintaraapaisu, eikä siitä välttämättä saa kovin kokonaisvaltaista kuvaa konmarista. Jos ihmiset kunnioittaisivat ja huolehtisivat jo omistamistaan esineistä, tarve (yli)kuluttaa vähenisi varmasti huomattavasti.
Hupsista, eksyinpä pitkäksi aikaa vähän sivuraiteille! Tarkoitushan oli kirjoittaa enemmänkin tästä ikigaista, joka tarkoittaa lyhyesti sanottuna syytä elää, kokemusta merkityksellisestä elämästä. 
Ikigai löytyy pienten asioiden maailmasta. Aamun ilma, kahvikupillinen, auringonsäde, mustekalan lihan hierominen ja Amerikan presidentin kehut ovat samalla viivalla. Vain ne, jotka tunnistavat koko tämän kirjon runsauden, voivat todella arvostaa ja nauttia siitä.
Ken Mogi
Yksi tärkeä asia, joka ikigaista tulee tietää ja muistaa on se, että sinulla voi olla ikigai ilman, että siitä seuraa konkreettista hyötyä tai saavutuksia. Voit löytää oman ikigaisi asiasta, jossa kukaan muu ei näe arvoa. Jossain vaiheessa oman intohimon seuraaminen voi toki alkaa kantaa myös ulkoista hedelmää, mutta se ei ole oleellista. Mitä tekisit ja teet silloinkin, vaikket hyötyisi siitä mitenkään? Tätä kysymystä pohtiessa alkaa lähestyä omaa ikigaitaan.
Ikigain sanotaan olevan syy nousta aamulla sängystä. Kun olo on motivoitunut, uuden päivän ottaa innolla vastaan. Kannattaa kuitenkin varoa "keskittymisharhaa". Se on ilmiö, jossa ihminen ajattelee tiettyjen asioiden olevan edellytyksiä onnellisuudelle, vaikka se ei oikeasti ole totta. Elin itse pitkään keskittymisharhassa, jonka aikana uskoin, että voisin olla oikeasti onnellinen vain, jos olen hyödyksi yhteiskunnalle (toisin sanoen en olisi työtön). Ei liene tarpeellista sanoa, että olo oli onneton. En silloin ollut kuullutkaan ikigain käsitteestä, mutta oma ikigain lähteeni valokuvaus alkoi vahvistua. Nousin ylös sängystä, sillä halusin tietää, mitä luonnonihmeitä voisin tänään muistikortille tallentaa. Heräsin myös vajaat puoli vuotta aikaisin, jotta ehtisin bussiin, joka kuljettaisi minut valokuvausopintoihin toiseen kylään. Valokuvaus toi ja tuo edelleen kaipaamaani merkityksellisyyttä elämääni. Se ja luonnon kauneuden tarkastelu ovat turvasatamiani, joihin voin aina palata heikkonakin hetkenä.
Ikigain käsite sisältää viisi peruspilaria:
1. Aloita pienesti
2. Vapauta itsesi
3. Harmonia ja kestävyys
4. Iloitse pienistä asioista
5. Ole läsnä tässä ja nyt
Kuulostaa aika järkevältä vai mitä? Jotten referoisi koko kirjaa (ja jotta pääsisin kohta nukkumaan), sanon vain, että jos kiinnostuit aiheesta, lue tämä kirja! Tulen varmasti muistuttelemaan itseäni näistä teemoista avaamalla teoksen aina silloin tällöin.
Hyvää yötä ja kaunista uutta viikkoa.♥ 

lauantai 12. tammikuuta 2019

Tavaraähky ja Netflix-vinkki kodin järjestämisestä kiinnostuneille



Olen lukenut ja kuullut viimeaikoina useampiakin juttuja siitä, miten ihmisillä on ähky. Perinteisen joulun jälkeisen ruokaähkyn lisäksi on ruutuaikaähkyä, tarkemmin someähkyä, tavaraähkyä ja kuluttamisähkyä. Ymmärrän tämän hyvin, sillä itsekin huomaan samaa, ja olen tainnut aiemmin jotain asiasta tai sen vierestä täälläkin kirjoittaa.
Päätin jo vuosi sitten katsoa tarkemmin, mihin rahani käytän, ja mielestäni olen onnistunut siinä ihan kohtalaisen hyvin. Toki aina on varaa parantaa, ja siksi jatkankin samalla linjalla: ostopäätöstä tehdessäni mietin, tarvitsenko tätä oikeasti tai tuottaako asia niin paljon iloa, että haluan löytää sille paikan kodistamme, jossa on jo muutenkin liikaa tavaraa.

Olen huomannut ajattelutavassani muutoksia verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Pidän edelleen kaikesta kauniista, mutten suinpäin kiikuta kotiin jokaista ihanaa tavaraa. Joskus arviointikyky saattaa olla pettämässä, mutta onneksi tämän talouden järjen ääni sanoo silloin, ettemme tarvitse uutta "ihan kivaa" muumimukia, tuikkukippoa, tai muuta "rojua", sillä niitä on ihan riittämiin jo ennestään. Totta, niinpä onkin, ajattelen ja lasken tuotteen kädestä takaisin kaupan hyllylle. 
En myöskään liiemmin pidä enää päämäärättömästä kaupoilla kiertelystä, ellen sitten oikeasti tarvitse jotain ja yritä etsiä sitä. Shoppailu ajanvietteenä tuntuu kaukaiselta ja notkuvia hyllyjä katsellessani mietin, mihin me ihmiset tarvitsemme tätä kaikkea. Olen tästä muutoksesta itsessäni iloinen, sillä maapallomme ei kestä jatkuvasti lisääntyvää kuluttamista. Näin se vaan on, vaikka silmänsä haluaisi siltä sulkea kaikkien ihanien tavaroiden edessä. En sano olevani täydellinen tässä asiassa, kaukana siitä – omat heikot kohtani ovat mekot, paperitavarat kuten lehdet, kortit ja kirjat sekä kivet. Mutta askeleita kohti parempaa on otettu. Korttiaskartelupapereita ja muita tarvikkeita en tainnut ostaa viime vuonna lisää ollenkaan, ja hyvin pärjäsin, ja pärjään todennäköisesti vielä monta vuotta. Sama juttu kirjepapereiden ja postimerkkien kanssa, ainakin tällä kirjeisiinvastaustahdilla.. 
No entä kirpputorit sitten? Tykkään kierrellä kirpputoreilla, mutta sielläkin alkaa vähän ahdistaa, kun mietin kaikkia niitä hylättyjä, jopa ihan uusiakin tavaroita, joita on röykkiöittäin. En enää osta sieltäkään vaan koska halvalla saa, vaan ostan, jos löydän tarvitsemani asian. Olen löytänyt kirppareilta monia säännölliseen käyttöön jääneitä asioita, mutta myös hutiostoja on tullut tehtyä, kun ei ole tullut mietittyä ihan loppuun asti. Mielestäni kirppareihin kannattaakin suhtautua samoin kun kauppoihin ja miettiä, ostainko tämän myös täydellä hinnalla.
Ja mikä parasta, rahaa säästyy kuin huomaamatta, kun alkaa kiinnittää huomiota kulutustottumuksiinsa. Palkasta pystyy silloin laittamaan rahaa myös säästötilille, ja rahaa jää myös enemmän käytettäväksi erilaisiin palveluihin tai tapahtumiin, kuten konsertteihin. 
Täällä Starboxissa Jonna kirjoitti Mawia-blogissaan vähän aikaa sitten siitä, tarvitseeko aina tarvita. Kannattaa käydä lukemassa sekin! Meistä ei ehkä ihan minimalisteja saisi, mutta olen samaa mieltä Jonnan kanssa siitä, että jokaiselle tavaralle olisi hyvä olla oma järkevä paikka. Tilan puutteen vuoksi näin ei meillä nyt ole, ja se itseäni eniten kodissamme vaivaakin. Yksi ratkaisu tähän tietysti olisi tavaroiden karsiminen ja uudelleen järjestely, ja olen sitä jonkin verran tehnytkin. Vielä olisi ilmeisesti tarvetta.

Yhden metodin kodin järjestelyyn tarjoaa muutama vuosi sitten kirjoillaan ihastuttanut ja vähän vihastuttanutkin japanilainen Marie Kondo, jolla on nyt Netflixissä oma sarja Marie Kondo: Kodit järjestykseen (Tidying Up with Marie Kondo). Itse pidin hänen ensimmäisestä kirjastaan kovasti, sillä pidin hänen ajatuksestaan siitä, että kotona olisi vain iloa tuottavia tavaroita, ja että niitä (sekä pois laitettavia tavaroita) kohdeltaisiin kunnioittavasti. Siksipä sarjan huomatessani otin itselleni Netflixin parin vuoden tauon jälkeen uudestaan, ja katsoinkin kaikki jaksot muutamassa päivässä. Olen aina pitänyt tämän tyyppisistä muodonmuutossarjoista, mutta tässä metodissa erityistä on se, että ihmiset joutuvat tekemään työn itse, jolloin lopputuloksen näkeminen tuntuu ihan erilaiselta. Kondo tuo omalla hauskalla ja iloisella persoonallaan kivan lisän ohjelmaan. Ja se, ettei tavaroita vain heitetä pois miettimättä, vaan pohditaan, mitä halutaan säilyttää tavara kerrallaan, on mielestäni hyvä lähestymistapa. Jos sinulla on Netflix ja aihe kiinnostaa, suosittelen tuota sarjaa. Tosin varoitan, että se saattaa aiheuttaa akuutin vaatteidenviikkaustarpeen..!

torstai 3. tammikuuta 2019

Vielä hetki lomaillen


Mielestäni loma on onnistunut silloin, kun herätessään ei ole täysin varma siitä, mikä viikonpäivä on menossa. Ruhtinaallisen pitkä kahden viikon joululoma lähenee loppuaan, joten päivien kulkua täytyy jo vähän alkaa pitää silmällä, mutta yritän olla miettimättä sitä vielä. Onhan tässä vielä viikonloppu aikaa.





Vaikka syksyllä kirjoitinkin siitä, että pimeys on oikein tervetullutta, olin tänään pitkän pilvisen jakson jälkeen iloinen nähdessäni auringonvalossa kimmeltävän lumen. Ja sinisen taivaan! Täydellinen ulkoilukeli -15 asteen pakkasineen, ainoastaan poskia hieman paleli. Lähimetsikössä kävellessä saattoi hetken kuvitella olevansa kauempanakin, ainakin jos sulki kaupungin äänet korvien ulkopuolelle.





Monesti yksinkertaisimmat asiat ovat niitä kaikista kivoimpia, ja niistä on tämä loma koostunut. Kävelyistä pakkassäässä, potkukelkkailusta äidin ja veljen kanssa jouluna, lumienkelin teosta. Kirjan yksityiskohtaiseen tarinaan uppoutumisesta (olen pidemmällä kuin uskalsin toivoa!), palapelin palojen löytämisestä paikoilleen, virkkaamisesta. Kuvien käsittelystä ja sarjojen katsomisesta. Tavaroiden järjestelystä. Vain olemisesta. Eli juuri niistä asioista, joille toivoisin löytyvän aikaa ja energiaa silloinkin, kun työarki on täydellä höyryllä käynnissä. Se onkin yksi suurimmista toiveistani tälle vuodelle.



Toivottavasti sinunkin vuotesi on alkanut hyvin!