Moi, mitä siulle kuuluu?
Miulle kuuluu ihan hyvää. Alkuvuodesta ajattelin, että tästä tulee hauska, mutta rankka kevät, kun on niin monta viikonloppua varattu sosiaaliselle kanssakäymiselle, eikä tilaa omalle ajalle jää niin paljon. No nyt sitä aikaa on ollut. Aika nopeasti tähän uuteen elämänrytmiin on tottunut, vaikka tietysti on monia asioita, joita kaipaan.
Jotkut päivät ovat toki parempia kuin toiset. Huomaan päivän tunnelman korreloivan paljon sen kanssa, kuinka paljon olen selaillut uutisia – olenkin pitänyt sen nyt minimissä.
Tämä aika on pakottanutkin vähän elämään hetkessä, päivä ja viikko kerrallaan. Yleensä tiedän työvuorot pitkälle eteenpäin, nyt seuraavan viikon kuviot selviävät aina muutamaa päivää ennen. Vähän jännitystä elämään! Pari lomautusviikkoakin odottaa lähiviikkoina (tiedän olevani onnekas siinä suhteessa, ettei niitä ole tulossa enempää), eli kevään työpäiviä on jäljellä noin parikymmentä.
Hetkessä elämisen teemaan sopivasti sain viikko sitten päähänpiston, ja ilmoittauduin Xamkin avoimen amk:n (tällä hetkellä ilmaiselle) Tietoisen läsnäolon hyvinvointivaikutukset -verkkokurssille (5op). Vuosia sitten päätin, etten mene enää lähellekään Kyamkia, mutta ei kai tätä lasketa, kun nimi on nykyään eri ja opinnot etänä? Olenkin jo useampana aamuna lukenut materiaaleja, ja kieltämättä on ihan virkistävää saada nyt jotain uutta tekemistä liittyen vieläpä aiheeseen, joka todella kiinnostaa. Opiskelen siis ihan omaksi iloksi, ja uskon, että tämä tietoisen läsnäolon teema on erittäin hyödyllinen juuri nyt. Jonkun verran aiheesta on tullut kyllä luettua jo aiemminkin.
Pohdittiin eilen vähän tulevaisuutta, ja ensin iski epätoivo, sitten taas toivo. Kaikki järjestyy, kun aika on oikea. Siihen luotan.
Juuri nyt, tällä hetkellä, kaikki on hyvin. Kukat, perhoset, leppäkertut ja kaikenlaiset pörriäiset heräilevät. Kevät on täällä, vaikka välillä vähän tuleekin lunta tupaan.