Viborgin aukion alppiruusut

 

Porvoossa on ilokseni monia pieniä puistoja erilaisine istutuksineen. Tällä viikolla kävin katsomassa, joko Viborgin aukion alppiruusut olisivat kukassa, ja olivathan ne! Joku mies saapui paikalle pyörällä ja kertoi ajaneensa autolla puiston ohi, mutta halusi sitten tulla vielä lähempää kukkaloistoa katsomaan. En ihmettele yhtään!

Inspiraatiota keväästä?

Heippa pitkästä aikaa. Tosin en tiedä edes kenelle puhun, muistaako kukaan enää tätä blogia. Olen meinannut itsekin selvästi unohtaa, edellinen postaus kun on tammikuulta. Vähän kankeaa oli tämänkin postauksen aloittaminen. Haluaisin aina ladata kaikki kuvat kerralla ja sitten vasta kirjoittaa, mutta en pääse ollenkaan jyvälle tästä Bloggerin uudesta (viime vuonna muuttuneesta) systeemistä. Ennen pystyi helposti valita, missä järjestyksessä kuvat tänne tekstieditoriin putkahtavat, mutta nyt ne elävät aivan omaa elämäänsä. Jossain luki, että ne tulisivat nimijärjestyksessä, mutta olen kyllä liian laiska nimeään joka kuvaa erikseen. Yritin heittää numerot ykkösestä ysiin kuvien eteen, mutta ei se ainakaan toiminut. Ja kuvien siirtely tässä editorivaiheessa on niin ikään hyvin kankeaa (vähän sama fiilis kuin vaikka wordissa saada sivunumeroita sinne minne haluaa), samoin kuin kuvien hakeminen yksitellen, jos niitä on paljon. Yrittääköhän blogger kertoa, että olen jo pudonnut tästä kelkasta?

Siltä nimittäin välillä tuntuu. Äskettäin taisi kuitenkin alkaa domainin uusi laskutuskausi, joten ehkä tässä vielä vuosi ihmetellään, mikä tämän blogin jatko on. Sen aika sitten näyttää ja kuka tietää, kenties innostun taas! 

Näistä sinivuokoista ainakin innostuin. Oli niin ihanaa pitkästä aikaa kuvata luonnonkukkia, lintukonsertin säestämänä! Ja nyt odottelen, että säät vähän lämpenevät, että ehdin kuvata myös valtoimenaan kukkivia valkovuokkoja.

Otsikko puuttuu

 

Viime aikoina olen taas ollut paljon ajatuksissani. Lukenut mielenkiintoisia kirjoja, kuunnellut joitakin podcasteja. Katsonut ystävän vinkistä ihanan jouluhömppäsarjan Dash&Lily, jossa suuressa roolissa on punainen muistikirja. Inspiroitunut ja miettinyt, että ai noinkin voi ajatella, tai että onneksi joku muukin on ajatellut näin.

 

Olen miettinyt, että tästä voisi kirjoittaa blogiin, kunnes unohdan aiheen tai tajuan, etten osaa muodostaa mietteiden murusista järkeviä lauseita. Tajuan, että jos blogi olisi anonyymi, kirjoittaisin paremmin, enemmän ja useammin. Ja etten ehkä halua enää jakaa niin paljon kuin aiemmin. Ainakaan juuri nyt. Joskus on sellaisia aikoja, kun haluaa pitää aatoksensa itsellään. Toisaalta taas olisi kiva kirjoittaa blogia useammin, mutten jaksaisi tyhjänpäiväisyyksiäkään. Ehkä jossain vaiheessa löydän blogiin tulokulman, joka palvelee sekä kirjoittamisen halua, että yksityisyyttä.

Luovuuskin on ollut kateissa. Ehkä sillä on osansa yllämainitun kanssa. Ajattelin kokeilla, että jos teen vain jotain – tämän postauksen tai jotain muuta konkreettista ajattelun sijaan – ehkä se pikkuhiljaa palaa.

Olen myös pohtinut paljon tulevaisuutta ja aikaa, omia uskomuksiani ja haaveitani. Sitä, millainen olin ennen ja millainen nyt. Huomaan vielä joitakin vanhoja, ominaisia käyttäytymismalleja, joiden kanssa täytyy tehdä töitä. Sanoisin kuitenkin, että yleisesti ottaen parempaan on tultu.

Luonnonkukkien päivänä

On jotenkin erityisen ihanaa, että luonnonkukille on varattu ihan oma päivänsä.

Kohta tuoksuu tuomi

♥