Eilen teki mieli pitkästä aikaa leipoa jotain, ja näin keväällä sitrushedelmät ja niiden tuoksut vetävät erityisesti puoleensa. Ajattelin ensin tehdä perinteisiä suklaakuppikakkuja sitruksisella kuorrutteella, mutta päätin mennä helpomman kautta ja kipata taikinan Ø20 cm irtopohjavuokaan.
Käytin kakkuun siis täällä aiemmin julkaisemaani kuppikakkuohjetta, joka löytyy tämän linkin takaa. Paistoaika oli vähän pidempi kuin yksittäisillä kuppikakuilla, ehkä reilut 20 minuuttia (tämä riippuu toki myös paljon uunista). Otin kakun pois uunista, kun tikkuun ei enää tarttunut juurikaan taikinaa.
Pohjan jäähtyessä ulkona parvekkeella tein kuorrutteen. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin valkosuklaata ja laitoin sitä puolet vähemmän, sillä halusin kuorrutteesta raikkaamman. Tuorejuustoa käytin vain noin 100g. Lisäksi puristin sekaan reippaasti limen ja appelsiinin mehua, eli sen verran, että ne maistuivat selvästi.
Kuorrutetta oli sen verran paljon, että sen saattoi pursottaa kakun päälle nätisti oman mielen mukaan. Päälle raastoin vielä vähän luomuappelsiinin kuorta tuomaan väriä. Pitäisi hankkia sellainen kunnollinen tuohon tarkoitukseen suunniteltu raastaja, tavallisella raastimella se osoittautui yllättävän hankalaksi, kun kuoret jäivät reikiin kiinni. Onnistuin kuitenkin lopulta saamaan koristeita riittävän määrän, kun töpöttelin niitä sudilla irti.
Maistoin kakkua jo eilen, mutta täytyy todeta, että vietettyään yön jääkaapissa se maistuu vieläkin mehevämmältä, ja myös kuorrute on ehtinyt jähmettyä kunnolla. Tässäpä siis vaikka pääsiäiseksi helppo ja hyvä kakku, jonka voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä!
Kävin tuossa yhtenä päivänä läpi taas vähän kuva-arkistoja ja löysin nämä vuoden takaiset sitruunamuffinit. Muistelin kirjoittaneeni ohjeenkin johonkin paperille ylös, ja pienen etsimisen jälkeen se löytyi kuin löytyikin! Tietenkään en ollut kirjoittanut muistiin reseptin alkuperäistä lähdettä, mutta aika samantapaisiahan nämä perusmuffinssiohjeet tuppaavat olemaan lähteestä riippumatta. En ole tehnyt näitä pitkään aikaan, mutta muistelen maun olleen aika hyvä! Siksi ajattelinkin laittaa ohjeen ylös tänne, ettei tarvitse olla kokonaan pelkän paperilapun varassa. ;)
1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
2. Vatkaa munien rakenne rikki toisessa kulhossa. Lisää munat vaahtoon kokoajan sekoittaen.
3. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Vatkaa sähkövatkaimella puolet seoksesta taikinaan. Lisää kuoriraaste ja mehu. Vatkaa joukkoon loput jauhoseoksesta.
4. Jaa taikina vuokiin ja paista 200°C:ssa keskitasolla 12–15 minuuttia.
En muista täsmälleen, että mitä tuossa kuorrutteessa oli. Todennäköisesti se sisälsi vain maustamatonta tuorejuustoa, kermaa, tomusokeria ja sitruunamehua. Ja koristeena oli tietenkin vielä sitruunan kuorta.
Tein tällaisia suklaakuppikakkuja (eli suomeksi sanoisin kuorrutettuja muffinsseja) ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten minun ja ystäväni yhteisiin 25-vuotisjuhliin. Sen jälkeen olen tehnyt näitä samalla ohjeella useammankin kerran. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. Nämä ovatkin tainneet päästä yleisimpien leipomusteni joukkoon yhdessä lapsuuden suosikkieni mokkapalojen, omenapiirakan ja mamman marjapiirakan kanssa. Sen verran makeita ne kuitenkin ovat, ettei kovin usein tarvitse tehdä. Pullaa taas leivon ehkä yhdestä kahteen kertaan vuodessa, yleisimmin laskiaisen aikoihin. Eli kohta olisi taas aika! Pullataikinan onnistumisprosentti on kohdallani ehkä 50%, siksi hiivapaketti jääkin suurimmaksi osaksi vuotta kaupan hyllylle. Silloin kun en onnistu, saan aikaiseksi kuivia, mauttomia koppuroita. Onneksi joskus on ihan hyviäkin tullut!
Sen sijaan nämä kuppikakut eivät oikein voi epäonnistua. Pohjan ohje on Kuppikakut -nimisestä kirjasta.
Suklaakuppikakut (12-14 kpl)
115 g jauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 rkl kaakaojauhetta
115 g pehmeää voita
115 g sokeria
2 isoa kananmunaa kevyesti vatkattuna
55 g tummaa suklaata sulatettuna
Lämmitä uuni 180 asteeseen. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe kulhoon. Lisää voi, sokeri ja munat ja vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Kääntele sekaan sulatettu suklaa. Jaa taikina paperivuokiin. (Käytin itse 12 kolon muffinipeltiä, mutta pelkkiä paperivuokia voi laittaa tavalliselle pellille pari enemmänkin.) Paista uunin keskitasolla 15–20 minuuttia, kunnes pinta tuntuu kosketettaessa kiinteältä.
Kirjassa mainittu sokerirasvakermasuklaa-kuorrute on minusta vähän liikaa, joten olen käyttänyt tällaista versiota:
Kuorrute
2 dl kermaa
100–200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 2 rkl tomusokeria
n. 100 g sulatettua suklaata
Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää tuorejuusto joukkoon. Lisää vielä tomusokeri ja suklaa, ja vatkaa tai sekoita tasaiseksi. Muista maistaa välillä! Lusikoi kuorrute pursotinpussiin, jossa on haluamasi tylla, ja aloita kuppikakun kuorruttaminen reunasta edeten kohti keskustaa.
Minulta on pursotinpussit loppu (miksei peruskaupoissa myydä pelkkiä pusseja ilman mukana tulevia tyllia??), joten käytin ihan tavallista minigrip-pussia. Avuksi piti ottaa myös vähän maalarinteippiä, kun pussin saumat eivät kestäneet niin kovaa rasitusta. Kätevän emännän vaihekuvia en tilanteesta ottanut.. :D
Niin, muumipurkki ei liity tilanteeseen millään lailla, se on vain kuvausrekvisiittaa. Mielestäni sen sävyt sointuivat vain niin hyvin noihin ihaniin servetteihin, jotka ovat varmasti yhdet kauneimmista, joita olen ikinä nähnyt. Sinitiainen kuuluu lempilintuihini ja nuo värit ovat ihanan hempeät, kokonaisuuden olematta kuitenkaan liian söpö, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Mukavia leivontahetkiä sinne, kerrohan, jos kokeilit ohjetta!
Runebergin päivää vietetään vasta viikon päästä sunnuntaina, mutta minun teki mieli ottaa pieni varaslähtö ja tehdä torttuja jo tänään. Onhan kyseessä kuitenkin yksi suosikkileivonnaisistani. Olen jo useamman vuoden tehnyt näitä torttuja samalla ohjeella, ja ajattelin nyt täälläkin sen vielä julkaista. En koskaan muista kirjoittaa sitä ylös (tai sitten en muista, minne olen sen kirjoittanut), ja joudunkin aina googlaamaan ohjeen vanhasta blogistani. Ehkä jatkossa löydän sen taas vähän helpommin täältä.
En ole karvasmantelin ystävä, joten en käytä sitä ollenkaan. Kostutukseen käytän appelsiinista puristettua mehua, sillä en ole myöskään punssin tai rommin ystävä. Muotokaan ei vastaa sitä perinteistä, koska korkeita muotteja minulla ei ole. Matalat tortut ovat sitä paitsi parempia, kun hilloa on suhteessa enemmän! ;)
Runebergin tortut 12 kpl:
100g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl murskattuja joulupipareita (tai korppujauhoa)
1/2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
ceyloninkanelia, kardemummaa, neilikkaa ja vaniljaa
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa mukaan muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinan joukkoon. Jaa taikina 12 muffinivuokaan. Paista uunissa 200°C noin 10 minuuttia. Kostuta tortut esimerkiksi appelsiinin mehulla. Koristele tortut lopuksi vadelmahillolla sekä tomusokerista ja vedestä tehdyllä kuorrutteella.
Täytyy varmaankin tehdä näitä vielä ensi viikolla uudestaan!
Näin ensimmäisenä adventtina on varmaankin jo lupa puhua enemmänkin joulusta, joten ajattelin jakaa reseptin kakkuun, jonka tein tällä viikolla. Joulun tuoksut ja maut löytyvät suosikkilistani kärjestä, ja niitä yritin tähän kakkuunkin tuoda.
Pohja
n. 200 g valitsemiasi keksejä
50 - 75 g sulatettua voita
Murskaa keksit esimerkiksi pussin sisällä ja sekoita yhteen voin kanssa. Painele pohja halkaisijaltaan n. 18 cm irtopohjavuokaan, jonka pohjalla on leivinpaperi. Laita vuoka kylmään jähmettymään siksi aikaa, että teet täytteen.
Täyte
2 dl kermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 1- 2 rkl tomusokeria
n. 100 g maitosuklaata
maun mukaan kanelia, kardemummaa, inkivääriä, neilikkaa ja vaniljaa
Sulata suklaa varovasti ja lisää joukkoon mausteet. Itse laitoin kanelia eniten, ehkä reilun teelusikallisen ja muita vähemmän. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää tuorejuusto ja vatkaa sen verran, että se sekoittuu kerman joukkoon. Siivilöi ja sekoita sekaan tomusokeri. Sekoita mukaan suklaa ja lusikoi täyte pohjan päälle.
Kakun voi koristella esimerkiksi kanelitangoilla, tähtianiksilla ja rouhitulla vaniljalla.
Näin jälkeenpäin tuli mieleen, että tämä täyte sopisi sellaisenaan hienosti myös suklaamuffinien päälle. Ehkäpä seuraavaksi sitten sellaisia?
Onkohan mitään parempaa, kuin itse tehty karjalanpiirakka? No ehkä karjalanpiirakka munavoilla.. ;) Olimme mummin kanssa sopineet, että tekisimme joskus taas niitä yhdessä. Edellisestä kerrasta olikin kulunut jo vuosia aikaa, joten nyt viikonloppuna oli jo aikakin tehdä uudestaan.
Kuulemma silloin aikoinaan Pohjois-Karjalassa oli ihme, jos ei lauantaisin ollut piirakoita pöydässä. Mummi itse sai piirakoiden pyörittelyyn oppia anoppinsa äidiltä Annalta, ja aika monet piirakat hän onkin sen jälkeen elämässään tehnyt.
Ajatella, miten yksinkertaisista aineksista saakin aikaan jotain niin hyvää! Kaikissa ohjeissa ei vehnäjauhoja ole ollenkaan, mutta mummi on sitä yleensä laittanut taikinaan, jotta siihen saadaan vähän sitkoa. Taikinasta kannattaa tehdä aika napakka, eikä leivontavaiheessakaan jauhoja voi oikein säästellä.
Piirakoita itsessään ei kovin kauaa tee, varsinkaan jos kotoa sattuu löytymään pastakone, jolla saa kuoret helposti tehtyä. Taikina veivataan läpi ensin vähän leveämmällä asetuksella ja sitten toisinpäin ohuemmalla, jolloin kuoresta tulee pyöreä. Mutta jos ei halua mennä helpolla, niin perinteisellä pulikallakin homma hoituu. Toisilta ehkä vähän jouhevammin kuin toisilta, itse kaipaisin kieltämättä vähän enemmän harjoitusta. Ei nimittäin ihan vielä päivä paista pohjista läpi (pyöreästä muodosta puhumattakaan..), toisin kuin isoisomummolla kuulemani mukaan.
Rypytystaidoissakin olisi vielä parantamisen varaa, mutta kyllä ne jo kyseisiksi piirakoiksi mielestäni tunnistaa. Vaikka pystynkin alemmasta kuvasta sanomaan, että mitkä noista ovat minun tekemiäni..
Sain lainaksi asiaankuuluvan essun – kyllä näilläkin taidoilla jo muutama martta-piste varmaan irtoaisi?
Meinasi käydä perinteiset eli melkein unohdin ottaa lopputuloksista kuvia, kun oli niin kiire maistamaan. Mutta jos olisin vähän kauemmin odotellut, niin ei olisi ollut enää mitään kuvattavaakaan. En nimittäin ole tässä perheessä ainut, jolle piirakat maistuu...
Omenapiirakka menee vähän samaan sarjaan kuin mansikkakakku, sillä ainakin kerran vuodessa sellainen täytyy tehdä! Siis vähintään. Tästä nimittäin tuli sen verran hyvää, että tuskin jää ihan ainoaksi tänä syksynä. Pidän sellaisesta vähän kosteasta piirakkapohjasta, jollainen tässäkin on. Piimäpiirakka harvemmin epäonnistuu täysin! Pidemmittä puheitta siirrytäänpä reseptiin:
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
(hieman kaurahiutaleita)
ripaus vaniljaa ja kardemummaa
2 dl piimää
3/4 dl sulatettua voita tai muuta juoksevaa rasvaa
1 muna
Päälle:
n. 3 omenaa
sokeria ja kanelia maun mukaan
1. Sekoita kuivat aineet keskenään.
2. Lisää piimä, muna ja sulatettu voi. Sekoita taikina tasaiseksi.
3. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja lisää päälle omenaviipaleet, kaneli ja sokeri.
4. Paista 200°C:ssa uunin keskitasolla 25–30 minuuttia.
Ja siinä kaikki! Piirakka on hyvää ihan sellaisenaankin, mutta vaniljakastike kruunaa kokonaisuuden. Tein piirakan itse eilen, ja no, ei siitä enää kovin paljon jäljellä ole. Hups.
