Suklaakuppikakut

Tein tällaisia suklaakuppikakkuja (eli suomeksi sanoisin kuorrutettuja muffinsseja) ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten minun ja ystäväni yhteisiin 25-vuotisjuhliin. Sen jälkeen olen tehnyt näitä samalla ohjeella useammankin kerran. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. Nämä ovatkin tainneet päästä yleisimpien leipomusteni joukkoon yhdessä lapsuuden suosikkieni mokkapalojen, omenapiirakan ja mamman marjapiirakan kanssa. Sen verran makeita ne kuitenkin ovat, ettei kovin usein tarvitse tehdä. Pullaa taas leivon ehkä yhdestä kahteen kertaan vuodessa, yleisimmin laskiaisen aikoihin. Eli kohta olisi taas aika! Pullataikinan onnistumisprosentti on kohdallani ehkä 50%, siksi hiivapaketti jääkin suurimmaksi osaksi vuotta kaupan hyllylle. Silloin kun en onnistu, saan aikaiseksi kuivia, mauttomia koppuroita. Onneksi joskus on ihan hyviäkin tullut!

Sen sijaan nämä kuppikakut eivät oikein voi epäonnistua. Pohjan ohje on Kuppikakut -nimisestä kirjasta.

Suklaakuppikakut (12-14 kpl)

115 g jauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 1/2 rkl kaakaojauhetta
115 g pehmeää voita
115 g sokeria
2 isoa kananmunaa kevyesti vatkattuna
55 g tummaa suklaata sulatettuna

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe kulhoon. Lisää voi, sokeri ja munat ja vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Kääntele sekaan sulatettu suklaa. Jaa taikina paperivuokiin. (Käytin itse 12 kolon muffinipeltiä, mutta pelkkiä paperivuokia voi laittaa tavalliselle pellille pari enemmänkin.) Paista uunin keskitasolla 15–20 minuuttia, kunnes pinta tuntuu kosketettaessa kiinteältä.

Kirjassa mainittu sokerirasvakermasuklaa-kuorrute on minusta vähän liikaa, joten olen käyttänyt tällaista versiota:

Kuorrute

2 dl kermaa
100–200 g maustamatonta tuorejuustoa
n. 2 rkl tomusokeria
n. 100 g sulatettua suklaata

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää tuorejuusto joukkoon. Lisää vielä tomusokeri ja suklaa, ja vatkaa tai sekoita tasaiseksi. Muista maistaa välillä!  Lusikoi kuorrute pursotinpussiin, jossa on haluamasi tylla, ja aloita kuppikakun kuorruttaminen reunasta edeten kohti keskustaa.

Minulta on pursotinpussit loppu (miksei peruskaupoissa myydä pelkkiä pusseja ilman mukana tulevia tyllia??), joten käytin ihan tavallista minigrip-pussia. Avuksi piti ottaa myös vähän maalarinteippiä, kun pussin saumat eivät kestäneet niin kovaa rasitusta. Kätevän emännän vaihekuvia en tilanteesta ottanut.. :D

Niin, muumipurkki ei liity tilanteeseen millään lailla, se on vain kuvausrekvisiittaa. Mielestäni sen sävyt sointuivat vain niin hyvin noihin ihaniin servetteihin, jotka ovat varmasti yhdet kauneimmista, joita olen ikinä nähnyt. Sinitiainen kuuluu lempilintuihini ja nuo värit ovat ihanan hempeät, kokonaisuuden olematta kuitenkaan liian söpö, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mukavia leivontahetkiä sinne, kerrohan, jos kokeilit ohjetta!