maanantai 27. elokuuta 2018

Hei sitten, kesä!

Enää muutama päivä elokuuta jäljellä. Aamut ovat jo viileitä, ja helteet ovat (onneksi) muisto vain. Monia muistoja tältä kesältä kertyikin, ja niistä heinäkuussa ahkerasti teinkin tänne postauksia. Ajattelin vielä laittaa kuitenkin muutaman sekalaisen kesäkuvan, koska niihin on aina kiva palata.


Lahdessa tuli käytyä parikin kertaa, ja sieltä löytyi myös pieni puulajipuisto läheltä kaupungin keskustaa. 

Utelias orava isovanhempien pihalla. 

 Ruusun tuoksua. ♥

 Tulen kaikenlaisten pörriäisten kanssa toimeen, kunhan ne tekevät omaa juttuaan ja minä omaani...

 Äiti täytti pyöreitä, lainasin kukkia kuvaan. Miten miä näytän tässä melkein samalta kuin 15-vuotiaana.. :D





Mökillä.

Kesän ainut telttailuretki, Repovedellä. Tuo kohta vihreine sammaleineen lumoaa joka kerta, kun siitä menee ohi.


Kotkan Tervaleppälehdon kyyhkyjä.

Katariinan meripuistossa. Oli tuskallisen kuuma! Ei siellä pystynyt aikaa sen kauempaa viettämään. 

 Porvoossa.

Valkoinen kuin lakana, miun kesäsyksytalvikevät-väritys. 

Meripäivillä Sapokassa. 


Taiteiden yö töissä. 

 Valkmusan kansallispuistossa tavattu pieni ystävä.







Vaikka rakastankin metsiä, huomasin, että suomaisemakin voi hurmata.

Kiitos sinulle paahteinen, hikinen, kaunis, hauska, mielenkiintoinen, tanssittava, avartava, lempeä, tuulinen ja hyttystäyteinen kesä kaikista kokemuksista. Kiitos kaikista hetkistä, kohtaamisista ja ajatuksista. Tapaamme jälleen.
Nyt on kuitenkin lempivuodenaikani aika.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Valkmusan kansallispuistossa Suomen luonnon päivänä

Olen jo pitkään halunnut käydä Valkmusan kansallispuistossa Pyhtäällä, ja eilen Suomen luonnon päivänä päätimmekin tehdä pienen retken. Valitsimme kohteeksi 2,3 km pituisen rengasreitin, joka on toinen puiston merkityistä reiteistä. Valkmusa koostuu aapa- ja keidassuoalueista, ja suoluonto on siellä Etelä-Suomen monimuotoisimpia ja arvokkaimpia. Sieltä on löydetty muun muassa 45 eri suotyyppiä, kerrotaan Tea Karvisen Kansallispuistot – maamme luonnon helmet -kirjassa.



Harmaahkosta aamusta kuoriutui hyvin aurinkoinen ja lämmin loppukesän päivä, ja kuvia tuli otettua ehkä enemmän kuin tarpeeksi. Siksi jätän taas selostukset vähemmälle, ja katsellaan sen sijaan luonnon kauneutta kuvien kautta.

 Suurin osa reitistä kulkee pitkospuita pitkin.







Nyt on käynnissä puunhalausviikko! Tosin niitähän voi halailla milloin vain.









"Näytänkö miä tässä vähän kiinalaiselta?" "Ajattelinki, että näytät ihan kiinalaiselta kissalta.."


Eräs vanhempi mies luuli meitä ulkomaalaisiksi, näytimme kuulemma ihan siltä. Tässä istuu siis ihan selvä turisti!





 Tässähän voi hetken kuvitella olevansa vaikka Lapissa...







 Reitin varrella on luontotorni, josta avautuu laaja näkymä suolle.

Tornissa oli myös luontokuvanäyttely. Näyttelyn kautta avautui hyvin se, kuinka monipuolista luonto ja eläimistö suolla on.








Tämä kuoriainen oli kuin hohtava sininen jalokivi, ja täytyihän se auttaa myös jaloilleen.



Moronvuoren tuvalle vievä reitti jäi vielä näkemättä, eli Valkmusaan täytyy ehdottomasti palata. Mielellään monta kertaa! Haaveilen vähän sumuisista auringonnousuista noissa maisemissa...
Tämä oli nyt vasta kolmas kansallispuisto, jossa olen käynyt Repoveden ja Oulangan lisäksi (käyntiä Kolilla alle 1-vuotiaana ei ehkä lasketa?), eli 37 niitä taitaa vielä odottaa! Siinäpä onkin tavoitetta ja tekemistä kerrakseen.

lauantai 18. elokuuta 2018

10 asiaa, joita et (ehkä) tiennyt minusta

Tämä postausaihe muistui mieleeni, kun Vilma P. äskettäin kirjoitti vastaavan jutun. Tykkään itse lukea tällaisia juttuja muiden blogeista, sillä mielestäni on aina kiinnostavaa kuulla ja oppia ihmisistä jotain uutta. Ajattelinkin kokeilla, keksisinkö itse kasaan kymmenen asiaa.



1. Ilmoittauduin syksyksi kansalaisopiston venäjän kurssille. Olen pidempään halunnut alkaa opiskella jotain uutta kieltä, ja viime aikoina venäjä on alkanut kiinnostaa. Tällä hetkellä osaan sanoa kyllä, ei ja kiitos. Tavoitteeni syyskuussa alkavalle kurssille on oppia edes ne kyrilliset aakkoset...
2. Pidän todella paljon tervan tuoksusta, ja lapsena yksi suosikkikarkeistani olikin Tervaleijona-pastillit. Tänä kesänä piti tietenkin maistaa tervajäätelöä, kun huomasin sitä olevan ainakin jäätelökioskeissa saatavilla. Hyvää oli sekin.
3. Uusin tv-sarjaihastukseni on Viikingit. Nyt katsomme tosin vasta toista kautta. Katson televisio-ohjelmia todella vähän, joitakin sarjoja lukuunottamatta.


4. Olen ollut pienestä asti kiinnostunut horoskoopeista, ja jo ala-asteella(?) ompelin neulomiini lapasiin oinaan merkin. Tosin vasta lähiaikoina olen alkanut ottaa astrologiasta enemmän selvää ymmärrettyäni, että siihen kuuluu paljon muutakin kuin vain oma aurinkomerkki. Koen itseni melko epäoinasmaiseksi monellakin tapaa, mutta nouseva merkkini rapu ei sitten taas yhtään yllätä, sillä se tuntuu merkkinä tutulta. Laitetaan silti oinaan piikkiin se, että tuli on minulle mieluisa elementti; kynttilät, nuotiot, takkatuli, kokot, (puu)sauna... En myöskään juurikaan epäröinyt, kun sirkusaikoina sain mahdollisuuden kokeilla tulennielentää ja -puhallusta. 
5. Vilma P:n tavoin pelaan silloin tällöin huoltoasemilla tai kaupoissa pelikoneita. Laitan koneeseen maksimissaan euron, eli harvoin sieltä mitään tulee, mutta muutaman kerran vuodessa on hauska kokeilla. Tosin Kouvolassa en ole tainnut pelata näiden yhdeksän vuoden aikana kertaakaan, eli ei ole ihan arkijuttu tämä aktiviteetti. 
6. Lukion ensimmäinen syksy oli ehkä elämäni yksinäisintä aikaa. Samalle luokalle tullut "ystävä" löysikin heti parempia kavereita, enkä muuten tuntenut oikein ketään tai osannut tutustua uusiin ihmisiin. Myöhemmin löysin samalta luokalta pari ihanaa ystävää, jotka ovat elämässäni vieläkin.

7. Aion jossain vaiheessa ostaa kanteleen. Kyseisen instrumentin ääni viehättää minua kovasti. Lisäksi meillä on töissä kantele, ja olisihan sitä kiva opetella soittamaankin. 
8. Haluaisin tutustua niin sanottuihin hoitaviin soittimiin, kuten äänimaljoihin, gongeihin ym. Sain kokeilla keväällä yksillä messuilla lyhyttä äänimaljoilla tehtyä demohoitoa, ja vähän ihastuin. Äänen värähtely todella tuntui. Juuri googlailin kursseja, ja sellaiselle aion tulevaisuudessa mennä, kun on sen verran "ylimääräistä" tilillä. Ehkä miusta tulee vielä vaikka äänimaljahieroja ja/tai sointukylpyohjaaja!
9. Olen melko muuntautumiskykyinen. Esimerkiksi siinä ainoassa näytelmässä, jossa olen ollut mukana, esitimme kaikki monia rooleja. Minä olin yhtenä hetkenä vaikkapa tansseihin lähdössä oleva tyttö ja toisena humalainen merimies kapakassa. Voi kesä 2009, olet mielessäni edelleen..! Muuntaudun melko sujuvasti ihan oikeassakin elämässä tilanteen vaatimalla tavalla, ainakin useimmiten.


10. Kuvittelen selvästi ihmisten lukevan minua kuin avointa kirjaa, sillä näiden kohtien keksiminen vei yllättävän kauan aikaa. Voi olla, etten tee tätä haastetta ihan pian uudestaan... :D
Kerrohan jokin asia, mitä en tiedä sinusta!