Harmaahkosta aamusta kuoriutui hyvin aurinkoinen ja lämmin loppukesän päivä, ja kuvia tuli otettua ehkä enemmän kuin tarpeeksi. Siksi jätän taas selostukset vähemmälle, ja katsellaan sen sijaan luonnon kauneutta kuvien kautta.
Suurin osa reitistä kulkee pitkospuita pitkin.
Nyt on käynnissä puunhalausviikko! Tosin niitähän voi halailla milloin vain.
"Näytänkö miä tässä vähän kiinalaiselta?" "Ajattelinki, että näytät ihan kiinalaiselta kissalta.."
Eräs vanhempi mies luuli meitä ulkomaalaisiksi, näytimme kuulemma ihan siltä. Tässä istuu siis ihan selvä turisti!
Tässähän voi hetken kuvitella olevansa vaikka Lapissa...
Reitin varrella on luontotorni, josta avautuu laaja näkymä suolle.
Tornissa oli myös luontokuvanäyttely. Näyttelyn kautta avautui hyvin se, kuinka monipuolista luonto ja eläimistö suolla on.
Tämä kuoriainen oli kuin hohtava sininen jalokivi, ja täytyihän se auttaa myös jaloilleen.
Moronvuoren tuvalle vievä reitti jäi vielä näkemättä, eli Valkmusaan täytyy ehdottomasti palata. Mielellään monta kertaa! Haaveilen vähän sumuisista auringonnousuista noissa maisemissa...
Tämä oli nyt vasta kolmas kansallispuisto, jossa olen käynyt Repoveden ja Oulangan lisäksi (käyntiä Kolilla alle 1-vuotiaana ei ehkä lasketa?), eli 37 niitä taitaa vielä odottaa! Siinäpä onkin tavoitetta ja tekemistä kerrakseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti