tiistai 27. maaliskuuta 2018

Auri vie sinut mystisiin maailmoihin

Auri on Tuomas Holopaisen, Johanna Kurkelan ja Troy Donockleyn muodostama yhtye, joka julkaisi debyyttialbuminsa viime viikolla. Nyt on pakko kertoa, että tilasin levyn jo etukäteen, joten sain sen käsiini julkaisupäiväksi. Niin, siis ihan oikean cd-levyn! Hyvin, hyvin harvoin tulee levyjä enää näin digiaikana ostettua. Mutta minulla on joitakin levyjä (lähinnä Johanna Kurkelan musiikkia, yllätys yllätys), joita tykkään kuunnella niin, ettei minun tarvitse olla nettiyhteyden päässä huomiota vievien laitteiden äärellä. Ja jostain syystä arvelin, että tämä levy voisi olla ostamisen arvoinen.




Ja olin oikeassa! Tosin en oikein osaa kuvailla, millaista tämä musiikki on. Se on jotain aivan erilaista verrattuna mihinkään muuhun. Levy sisältää upeita hitaita kappaleita, ehkä hieman kummallisen instrumentaalikappaleen (josta en ollut aluksi lainkaan varma, mutta joka jäi silti eniten soimaan päähän) ja elokuvamaisia musiikkimaisemia. Yhtenä hetkenä se vie sinut itämaisiin tunnelmiin, seuraavana aavemaisiin tummiin hetkiin kunnes alkaa soida säkkipilli, jolloin folkmusiikkifiilis on taattu. Hetkittäin se kohottaa toisiin maailmoihin, oli kyseessä sitten bändin itsensäkin kuvailema kaninkolo tai taivaallisemmat korkeudet. Muun muassa, siis. 


'A kind of music which can't be described by words alone. A magical kind of sound to be heard whilst falling down Alice's rabbit hole.'

Auri

Jotenkin lohduttavaa, ettei yhtye itsekään osaa kategorisoida musiikkiaan. Ja seuraavaksi mietin, että miksi edes pitäisi? Jotta siitä olisi helpompi puhua? Antaa musiikin puhua puolestaan. Yllättävää kyllä, nuo kaikki edellä mainitsemani elementit kietoutuvat yhteen todella mielenkiintoiseksi ja tarttuvaksi kokonaisuudeksi. Onneksi musiikkimakuni on laaja ja joustava, ja korviani ilahduttavat niin itämaiset rytmit, folk kuin celestial (miten tämä käännetään suomeksi?) musiikkikin – monen muun lisäksi. Albumi paranee jokaisella kuuntelukerralla, ja ainakin minä olen hyvin vaikuttunut. Silloin kun iho menee kananlihalle, musiikissa täytyy olla jotain erityislaatuista.




Sen verran erikoinen albumi on, että sitä ei selvästikään ole tehty rahan kuvat silmissä. Tässä on menty musiikki ja omat mielenkiinnonkohteet edellä, niin kuin kuuluukin. On selvää, että Auri syntyi tekijöidensä intohimosta musiikin luomiseen, taianomaisuuteen ja tarinoihin.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Sitruksinen suklaakakku

Eilen teki mieli pitkästä aikaa leipoa jotain, ja näin keväällä sitrushedelmät ja niiden tuoksut vetävät erityisesti puoleensa. Ajattelin ensin tehdä perinteisiä suklaakuppikakkuja sitruksisella kuorrutteella, mutta päätin mennä helpomman kautta ja kipata taikinan Ø20 cm irtopohjavuokaan. 




Käytin kakkuun siis täällä aiemmin julkaisemaani kuppikakkuohjetta, joka löytyy tämän linkin takaa. Paistoaika oli vähän pidempi kuin yksittäisillä kuppikakuilla, ehkä reilut 20 minuuttia (tämä riippuu toki myös paljon uunista). Otin kakun pois uunista, kun tikkuun ei enää tarttunut juurikaan taikinaa.




Pohjan jäähtyessä ulkona parvekkeella tein kuorrutteen. Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin valkosuklaata ja laitoin sitä puolet vähemmän, sillä halusin kuorrutteesta raikkaamman. Tuorejuustoa käytin vain noin 100g. Lisäksi puristin sekaan reippaasti limen ja appelsiinin mehua, eli sen verran, että ne maistuivat selvästi. 




Kuorrutetta oli sen verran paljon, että sen saattoi pursottaa kakun päälle nätisti oman mielen mukaan. Päälle raastoin vielä vähän luomuappelsiinin kuorta tuomaan väriä. Pitäisi hankkia sellainen kunnollinen tuohon tarkoitukseen suunniteltu raastaja, tavallisella raastimella se osoittautui yllättävän hankalaksi, kun kuoret jäivät reikiin kiinni. Onnistuin kuitenkin lopulta saamaan koristeita riittävän määrän, kun töpöttelin niitä sudilla irti.




Maistoin kakkua jo eilen, mutta täytyy todeta, että vietettyään yön jääkaapissa se maistuu vieläkin mehevämmältä, ja myös kuorrute on ehtinyt jähmettyä kunnolla. Tässäpä siis vaikka pääsiäiseksi helppo ja hyvä kakku, jonka voi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä!

torstai 22. maaliskuuta 2018

Lempiblogini x 8

En muista, olenko tehnyt koskaan listausta lempiblogeistani, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Vuosien varrella olen lukenut kymmenittäin erilaisia blogeja, joista osa on joko lopettanut tai jäänyt muuten vaan lukulistalta pois. Tähän listaan valikoitui nyt blogeja, joista suurinta osaa olen lukenut jo vuosia. Monta hyvää ja mainitsemisen arvoista jäi vielä ulkopuolellekin, mutta johonkin raja on vedettävä, ettei tästä tule kilometrin mittaista juttua. Yhtä blogia lukuunottamatta pitäydyin tällä kertaa Starboxin ulkopuolella, vaikka täälläkin on aivan upeita bloggaajia. ♥




Vilman blogia olen lukenut jo vuosia, melkein alusta asti. Vilma on ahkeralla työpanoksella ja kadehdittavalla motivaatiolla ja innokkuudella tehnyt bloggaamisesta itselleen työn, menettämättä kuitenkaan inhimillistä ja helposti lähestyttävää otetta. Kuvat ovat upeita, ja etenkin syvällisemmät tekstit ovat aina olleet suosikkejani. 
Myös Annan blogi on ollut lukulistalla melkein sen ensipostauksista lähtien. Annalla on taito kirjoittaa koukuttavasti tyylillä, jonka tunnistaa. Jaan kaimani rakkauden viisaisiin sanoihin, metsiin ja pinkkiin huulipunaan. Tässä blogissa pohditaan myös ekologisuutta arjen luksusta unohtamatta.




Netan blogi on ihanan maanläheinen, mutta muutamien kuukausien aikana Netta on ottanut bloginsa kanssa isoja askelia eteenpäin. Postausten teemat vaihtelevat mökkiremontista kahvila- ja ravintolasuosituksiin ja syvällisempiin pohdintoihin. Hyviä tekstejä on ollut muun muassa työstä ja ystävyydestä. Tässä kuussa hän kertoo, miten etenee #muovitonmaaliskuu -haaste. Tätäkin blogia olen lukenut sen alkuajoilta lähtien. 
Tämä blogi päivittyy harvakseltaan, mutta siellä vallitseva tunnelma on ihana, ja jotenkin kevyt ja rento. Sini kertookin bloginsa olevan muistikirja kauniille hetkille, hyvälle ololle ja omannäköiselle elämälle.




Susannan blogi on vaihtanut nimeä pariin otteeseen, mutta mukana on pysytty silti! Luonnonkosmetiikkaa, joogaa, luontoa, reseptejä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kukapa ei pitäisi naisesta, jonka sydän on täynnä kuunvaloa. 
Kuten sanottu, Starboxissa on mahtavia kirjoittajia ja blogeja. Tähän yhteyteen haluan kuitenkin nostaa TiiPiin, jonka tekstit saavat pohtimaan, että osaisinpa itsekin kirjoittaa noin luovasti. Emmi-Riika löytää itseni tavoin kauneutta niin havunneulasista kuin pienistä arjen iloista – sieltäkin, mistä moni ei osaisi katsoa.




Luen todella vähän ulkomaalaisia blogeja, mutta tämän suositun ruotsalaisbloggaajan blogia luen aina silloin tällöin. Lukisin tekstejä useamminkin, ellei hän kirjoittaisi niin pitkiä tarinoita – ruotsiksi lukeminen kun nyt on aika paljon hitaampaa kuin suomeksi tai englanniksi, vaikka teksti sinänsä onkin helppolukuista. Luonnon keskellä asuva Jonna vaikuttaa aivan ihastuttavalta persoonalta, ja hän ottaa upeita luontokuvia ja maalaa hurmaavia tauluja. 
Löysin saksalaisen Michellen blogin instagramin kautta, ja se onkin näistä kaikista mainitsemistani uusin tuttavuus. Myös Michelle rakastaa luontoa, on viettänyt vaihto-opiskeluvuotta Suomessa ja haaveilee luonnon keskellä elämisestä pohjois-Ruotsissa. Ennen hän kirjoitti englanniksi, mutta on vaihtanut kielen jokin aika sitten saksaksi. Google-kääntäjän suomenkielinen teksti on kammottavaa, ja siksi silloin kun luen tekstinkin, yritän lukea sen alkuperäiskielellä. Tuleepahan samalla vähän muisteltua lukiossa opittua.




Tajusin juuri, että kaikkia lempibloggaajiani yhdistää rakkaus kaikkea kaunista, viisasta ja luontoa kohtaan. Ja se, että uskon heillä kaikilla olevan suuri sydän. ♥ 
Nyt olisikin kiinnostavaa kuulla, mikä (tai mitkä) on sinun suosikkiblogisi? Ehkä löydän samalla itsekin uutta luettavaa! Hakusessa olisi ainakin jokin englanninkielinen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvä blogi. Onko kenelläkään ehdotuksia? :)

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Maaliskuun ajatuksia

Mitä sinulle kuuluu?
Tämä kuukausi on ollut blogissa suhteellisen hiljainen. Energia ja aika ovat kuluneet muihin asioihin. Ja joskus tuntuu, ettei ole paljonkaan sanottavaa, tai edes uusia kuvia. Nyt on ollut sellainen aika. Tässä kuussa olen kuitenkin tehnyt muutamia kivoja asioita, kuten potkukelkkaillut, käynyt yinjoogassa ja kävellyt läheisessä metsässä. Olipa kiva kävellä se parin kilometrin pituinen polku ihan omaan tahtiin, ja kuunnella korppien ja muiden lintujen laulua. Ottaa pitkästä aikaa kuvia. Sulkea silmät ja pysähtyä hengittämään.





Kävin viime viikonloppuna myös eräillä messuilla, joilla pääsin kokeilemaan äänimaljahierontaa. Ja voi vitsit se oli ihanan tuntuista! Etenkin se tuntui mukavalta, kun maljaa soitettiin pienen matkan päässä jalkapohjista ja väreily lähti etenemään kehossa. Olen pitkään jo halunnutkin päästä kokeilemaan äänimaljarentoutusta. Pääsisinpä vielä kokeilemaan sitä niin, ettei ympärillä olisi kauheaa melua.. Messuilla oli myös joitakin luentoja, ja kävinkin kuuntelemassa yhden eteerisistä öljyistä. Aika monia öljyjä tuli samalla myös tuoksuteltua. Luennolla oli mukana myös eräs vanhempi nainen, joka sanoi, että kaikki tuoksut alkavat yskittämään häntä. Mutta kuinka ollakaan, hän ei yskinyt kertaakaan, vaikka uskaltautuikin haistamaan tuoksuja pulloista. Ja eräs nainen kertoi, että hänen alettua käyttää öljyjä hänen ei ole tarvinnut käyttää astmalääkkeitä ollenkaan. Mielenkiintoista! Järjestettäisiinköhän jossain joku viikonloppuretriitti, jossa aiheina olisivat eteeriset öljyt, äänimaljat ja jooga? Minä olisin ainakin heti mukana! Aina voi haaveilla...





Huomaan, että kevätfiilis alkaa pikkuhiljaa puskea kaikkien lumikinosten läpi. Aurinko paistaa monesti herätessä ja alkaa päivän mittaan lämmittämään. Kaupasta lähti mukaan narsisseja. Keltaiset kukat ovat minulle kevään saapumisen merkki, kuin myös senkin, että syntymäpäiväni lähestyy. Pari viikkoa, ja täytyy jälleen opetella uusi luku. Taidan sen kunniaksi ostaa sitten itselleni kukkia. Siitä on tullut jo melkein perinne.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kirkkojärven jäällä









Pari viikkoa sitten talvilomalla sain päähäni, että edes vähän täytyy jäällä päästä tänäkin vuonna kävelemään. Onhan se nyt jännää kävellä järven päällä. Vanha kunnon Kirkkojärvi Haminassa valikoitui kohteeksi, ja tällaiselta siellä näytti. Vähän erilaisia näkövinkkeleitä tuttuihin maisemiin!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

Toimivimmat ja näteimmät palashampoot

Olen tainnut löytää suosikkishampooni! Ja mikä parasta, se on kotimaista luonnonkosmetiikkaa ja pakattu pahvipakkaukseen. Loistava vaihtoehto muoviin pakatuille shampoille, joiden pääainesosa on vesi. Palamuodossa shampoo on niin sanotusti täyttä tavaraa. Olen kokeillut aiemmin yhtä palashampoota, mutta siinä tuntuma oli jotenkin liian tahmainen myös hiusten kuivuttua. Toisen kerran uskalsin kokeilla eri merkin palaa kampaajani suosituksesta, ja se oli Famon piparminttushampoo. Siitä pidin kovasti, ja se kesti käytössä pitkään. Äskettäin huomasin, että Famolla on vaikka minkälaista palaa tarjolla, ja tilasinkin kokeiluun pari erilaista yhdestä nettikaupasta.




Etenkin shikakaishampoo kiinnitti huomioni, sillä shikakain sanotaan edistävän hiustenkasvua, helpottavan päänahan kutinaa ja hilseilyä (joka onkin etenkin tänä talvena ollut ikävä ongelma) ja tuovan kiiltoa ja volyymia. Yllätyksenä paketista paljastui tuollainen pöllön muotoinen versio ja se oli niin söpö, etten olisi meinannut raaskia sitä käyttää. Muutaman kerran olen nyt ehtinyt sitä kokeilla, ja sillä tulee ihan todella sileän tuntuiset hiukset! Huuhdellessa hiukset tuntuvat vähän raskailta, mutta niiden kuivuttua hieman tahmainen tuntuma on kadonnut täysin.
Shikakai tehdään intialaisen akaasiapuun paloista ja tässä googlaillessani tajusin juuri, että sitä voi ostaa myös jauheena ja käyttää sellaisenaan hiustenpesuun veteen yhdistettynä. Sitä täytyy joskus kokeilla, kunhan kaikki edelliset shampoot on käytetty. Tuota toista tilaamaani palaa en ole vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta näiden kahden testaamani (piparminttu ja shikakai) perusteella uskaltaisin suositella Famon shampoita niillekin, joita palojen käyttö jostain syystä epäilyttää.




Jotenkin sellainen yksinkertaisuus ja diy-jutut ovat alkaneet entistä enemmän kiehtoa nyt lähiaikoina. Tuossa shikakaishampoossakin on vain kaksi ainesosaa. Mielessä on myös ollut jo pitkään kokeilla omenaviinietikkahuuhtelua hoitoaineen (jota harvoin jaksan käyttää) tilalla, joten täytyy ryhtyä tuumasta toimeen. Siitäkin saattaisi olla hyötyä hiusteni ja hiuspohjani haasteissa.




Mukavaa viikonlopun jatkoa! 

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

#Uraoivallus: Työttömyys ei vähennä ihmisarvoasi

Trendissä ja Lilyssä on meneillään #uraoivallus-kampanja, jonka myötä bloggaajat on haastettu kertomaan jokin "työhön liittyvä ohje, joka on muuttanut suhtautumista omaan uraan. Oivallus voi olla pieni, omaa työpäivää parantava neuvo tai vaikkapa urakriisistä kummunnut idea".
Joitakin haasteeseen osallistuneita postauksia olen jo ehtinyt lukea, ja niistä on löytynyt paljon ajattelemisen aihetta. Ajattelin itse lähestyä teemaa vähän toisenlaisesta näkökulmasta: mitä ajatella silloin, kun töitä ei ole? Vaikka hakisit, etkä saa? Kokemuksesta voin kertoa, ettei ainakaan kannata ajatella olevansa jotenkin huono ja vähäpätöinen ihminen. Siitä ei nimittäin seuraa mitään hyvää.
Omasta taustasta voin kertoa sen verran, että koulussa pärjäsin melkein aina keskivertoa paremmin. Yläkoulun taisin päättää noin ysin papereilla, ja lukiossakin olin hyvä niissä aineissa, joissa halusin olla. Ylioppilastodistukseeni päätyi yksi L ja ainakin kaksi E:tä, kaikki kielistä, joiden opiskelusta nautin. Itsetuntoni ei tainnut olla noin muuten kovinkaan hyvä, mutta tiesin, että ainakin koulussa pärjäsin. Ammattikorkeakoulussa vähän hölläsin perfektionismista otetta, mutten kuitenkaan halunnut mennä sieltä, mistä aita on matalin. Ajattelin, että valmistuttuani löytäisin varmasti pian töitä.




No, eihän se tietenkään niin mennyt. Kuukaudet seurasivat toistaan, eikä töitä löytynyt. Ironista on, että sitten kun olin jo ihan loppuunpalanut (kyllä, työtönkin voi palaa loppuun), olisin alkanut saamaan yksittäisiä sijaisuuksia. Kehoni päätti, että se on nyt saanut tarpeekseen, ja oli pakko ottaa aikalisä. Tuona aikana koin elämäni matalimmat syvänteet niin fyysisesti kuin henkisesti, mutta toisaalta aloin myös oppia, miten sieltä kuopasta pääsee pois. Minun piti tutustua itseeni, käsityksiini ja etenkin uskomuksiini itsestäni ja elämästä yleensä perinpohjaisesti, ja alkaa tietoisesti ajatella asioista toisella tavalla. Ymmärsin, että aiempi itseluottamukseni ja kokemukseni arvostani ihmisenä olivat perustuneet pelkkiin suorituksiin. Olin myös luullut, että elämän täytyisi mennä yleisesti hyväksytyn kaavan mukaan, ja siihen ei todellakaan kuulunut työttömyys.
Työttömyydestä puhutaan nykyään enemmän, mutta onhan se vieläkin aiheena vähän sellainen tabu. Ja etenkin jos olet pitkään työttömänä, olet yhteiskunnan silmissä alinta kastia, jotain harmaata massaa tilastoissa, jolle täytyy porkkanan sijasta antaa vähän keppiä, jotta pysyy ruodussa. Sanotaan, että kyllä tekevälle töitä löytyy. Se on ehkä pahinta, miten voi pitkään työttömänä ollutta kannustaa, sillä silloinhan periaatteessa todetaan, ettei hän ainakaan tekevä ole. Paras kommentti, jonka itse kuulin, oli, että "voi voi, siullahan ei ala nyt eläkekään kertyä". Voin kertoa, että eläke oli siinä vaiheessa kaikista vähiten mielessä.




Työttömänä koin, että minun olisi koko ajan jotenkin pitänyt anteeksipyydellä pelkkää olemassaoloani ja kulkea pitkin seinien vierustaa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ilman pimeyttä ei voisi koskaan nähdä tähtiä, eikä se lopulta valkeneva valo tuntuisi miltään. Aikalisän aikana aloin siis muuttaa uskomuksiani ja kiinnostua muutenkin yhä enemmän henkisestä hyvinvoinnista. Jotkut ehkä nauravat self help -kirjoille, mutta omalla kohdallani ne olivat ja ovat suurena apuna. Ja pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että jokaisella on vakiona ihan samanlainen ihmisarvo riippumatta siitä, mitä tekee tai on tekemättä. Elämän tarkoitus on ihan jotain muuta, kuin suorittaa ja suorittaa näyttääkseen hyvältä muiden ja tilastojen silmissä. 
Olikohan se jokin zen-sananlasku joka sanoi, että "kun oppilas on valmis, opettaja ilmestyy". Tätä voisi soveltaa moneen. Työttömyys oli opettaja, jonka opetuksia arvostan nyt suuresti. Oikeastaan olen kiitollinen siitä, että sain nuo opetukset jo nuorena, enkä vasta vaikka viisikymppisenä. Ehkä minun oli koettava se, jotta tulisin vahvemmaksi.
Ja jotta ymmärtäisin, mikä täällä pallolla on lopulta oleellista.