tiistai 27. maaliskuuta 2018

Auri vie sinut mystisiin maailmoihin

Auri on Tuomas Holopaisen, Johanna Kurkelan ja Troy Donockleyn muodostama yhtye, joka julkaisi debyyttialbuminsa viime viikolla. Nyt on pakko kertoa, että tilasin levyn jo etukäteen, joten sain sen käsiini julkaisupäiväksi. Niin, siis ihan oikean cd-levyn! Hyvin, hyvin harvoin tulee levyjä enää näin digiaikana ostettua. Mutta minulla on joitakin levyjä (lähinnä Johanna Kurkelan musiikkia, yllätys yllätys), joita tykkään kuunnella niin, ettei minun tarvitse olla nettiyhteyden päässä huomiota vievien laitteiden äärellä. Ja jostain syystä arvelin, että tämä levy voisi olla ostamisen arvoinen.




Ja olin oikeassa! Tosin en oikein osaa kuvailla, millaista tämä musiikki on. Se on jotain aivan erilaista verrattuna mihinkään muuhun. Levy sisältää upeita hitaita kappaleita, ehkä hieman kummallisen instrumentaalikappaleen (josta en ollut aluksi lainkaan varma, mutta joka jäi silti eniten soimaan päähän) ja elokuvamaisia musiikkimaisemia. Yhtenä hetkenä se vie sinut itämaisiin tunnelmiin, seuraavana aavemaisiin tummiin hetkiin kunnes alkaa soida säkkipilli, jolloin folkmusiikkifiilis on taattu. Hetkittäin se kohottaa toisiin maailmoihin, oli kyseessä sitten bändin itsensäkin kuvailema kaninkolo tai taivaallisemmat korkeudet. Muun muassa, siis. 


'A kind of music which can't be described by words alone. A magical kind of sound to be heard whilst falling down Alice's rabbit hole.'

Auri

Jotenkin lohduttavaa, ettei yhtye itsekään osaa kategorisoida musiikkiaan. Ja seuraavaksi mietin, että miksi edes pitäisi? Jotta siitä olisi helpompi puhua? Antaa musiikin puhua puolestaan. Yllättävää kyllä, nuo kaikki edellä mainitsemani elementit kietoutuvat yhteen todella mielenkiintoiseksi ja tarttuvaksi kokonaisuudeksi. Onneksi musiikkimakuni on laaja ja joustava, ja korviani ilahduttavat niin itämaiset rytmit, folk kuin celestial (miten tämä käännetään suomeksi?) musiikkikin – monen muun lisäksi. Albumi paranee jokaisella kuuntelukerralla, ja ainakin minä olen hyvin vaikuttunut. Silloin kun iho menee kananlihalle, musiikissa täytyy olla jotain erityislaatuista.




Sen verran erikoinen albumi on, että sitä ei selvästikään ole tehty rahan kuvat silmissä. Tässä on menty musiikki ja omat mielenkiinnonkohteet edellä, niin kuin kuuluukin. On selvää, että Auri syntyi tekijöidensä intohimosta musiikin luomiseen, taianomaisuuteen ja tarinoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti