lauantai 28. tammikuuta 2017

Runebergin tortut

helpot runebergin tortut
Runebergin päivää vietetään vasta viikon päästä sunnuntaina, mutta minun teki mieli ottaa pieni varaslähtö ja tehdä torttuja jo tänään. Onhan kyseessä kuitenkin yksi suosikkileivonnaisistani. Olen jo useamman vuoden tehnyt näitä torttuja samalla ohjeella, ja ajattelin nyt täälläkin sen vielä julkaista. En koskaan muista kirjoittaa sitä ylös (tai sitten en muista, minne olen sen kirjoittanut), ja joudunkin aina googlaamaan ohjeen vanhasta blogistani. Ehkä jatkossa löydän sen taas vähän helpommin täältä.

En ole karvasmantelin ystävä, joten en käytä sitä ollenkaan. Kostutukseen käytän appelsiinista puristettua mehua, sillä en ole myöskään punssin tai rommin ystävä. Muotokaan ei vastaa sitä perinteistä, koska korkeita muotteja minulla ei ole. Matalat tortut ovat sitä paitsi parempia, kun hilloa on suhteessa enemmän! ;)

Runebergin tortut 12 kpl:
100g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 dl vehnäjauhoja
1 dl murskattuja joulupipareita (tai korppujauhoa)
1/2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
ceyloninkanelia, kardemummaa, neilikkaa ja vaniljaa
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa mukaan muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinan joukkoon. Jaa taikina 12 muffinivuokaan. Paista uunissa 200°C noin 10 minuuttia. Kostuta tortut esimerkiksi appelsiinin mehulla. Koristele tortut lopuksi vadelmahillolla sekä tomusokerista ja vedestä tehdyllä kuorrutteella.

Täytyy varmaankin tehdä näitä vielä ensi viikolla uudestaan!

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Merkityksellisiä kuvia

Metsän vihreys ja rauha

Sain taas ilokseni flunssan, ja koska ulos en ole viitsinyt sen takia mennä, tässä on ollut hyvää aikaa vähän kaivella kuva-arkistoja. Aavan meren Itäpuolen -blogin Mrs B. nimittäin heitti meille kanssabloggaajille haasteen jakaa merkityksellisiä, itse otettuja kuviamme. Eli sellaisia, jotka jollain tapaa koskettavat ja tuntuvat tärkeiltä. Kuviahan minulta löytyy vaikka minkä verran, joten oli mielenkiintoista ottaa haaste vastaan ja katsoa, mitkä kuvat nousisivat esiin juuri tässä yhteydessä. Laadulla ei niinkään ole väliä, näistäkin löytyy pokkarikuvia ja tärähtäneitä otoksia. Kuvat ovat muutaman viime vuoden aikana otettuja.




Polku kohti aurinkoa



Taika



Intuitio



Suorin reitti ei ole aina paras



Kun pimeän jakson aikana huomaa, että valoakin on



Rohkeus

Yhdessä



Muistot



Rakkaus



Ostin tämän korun päivänä, jolloin en vielä tiennyt, että iltaan mennessä kaikki olisi toisin



Kiertokulku



Pysyvyys



Aina voi aloittaa alusta



Kotiseutu



Luonnon ihmeitä



Kaikki on mahdollista



Kauneus, jota on vaikea löytää, ellei katso tarkemmin



Herkkyys




Ei varmaankaan yllätä ketään, että suurin osa kuvista on luontokuvia. Etsin tähän haasteeseen kuitenkin sellaisia otoksia, joilla on jotain muutakin merkitystä kuin se, mitä kuvassa näkyy:

tunne, muisto tai ajatus.

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Luettua: Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani

Edellinen lukemani kirja kertoi Islannista, ja nyt lähdettiinkin ihan toiselle puolelle maailmaa: Japaniin. Minna Eväsoja on japanilaisen estetiikan dosentti, joka on käynyt 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun. Hän on viettänyt maassa aikaa useita kertoja muutenkin, ja näiden kokemusten pohjalta syntyi kirja Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani.

Kirja ei ole niinkään kronologinen teos, vaan kokoelma erilaisia pieniä hetkiä, huomioita ja sattumuksia maan ja etenkin Kioton arjesta, kulttuurista ja tavoista. Kaikista tarinoista ei käy ilmi, mihin ne ajallisesti sijoittuvat, ja se vähän häiritsi omaa lukukokemustani. Jäin miettimään, onko asia ollut näin joskus silloin 90-luvun alussa, vai kuuluuko se myös nykyhetkeen. Tätä lukuunottamatta kirja oli oikein kiinnostavaa ja viihdyttävää luettavaa. 
Jos islantilaisten kulttuuri ja ajatusmaailma saivat minut silloin tällöin pyörittelemään silmiäni, japanilaiset laittavat vielä huomattavasti paremmaksi. Tässä joitakin Eväsojan tekemiä huomioita, jotka jäivät erityisesti mieleeni:
  • -Aviopuolisot eivät ole rakastavaisia ja he eivät vietä keskenään yhteistä aikaa. Mies hankkii elannon, mutta vaimo hallitsee raha-asioita.
  • -Flunssa ei ole riittävä syy kotiin jäämiseksi, mutta influenssaa ja ripulitautia sairastavia kartetaan senkin edestä. Lääkkeet saa mukaan sairaalasta, sillä oikeita apteekkeja ei ole. Sairauksista ei puhuta.
  • -Tohveleiden käyttöön on tarkat säännöt, ja melkein joka huoneelle on omat tohvelinsa.
  • -Kalligrafiakurssilla Eväsoja harjoitteli kuusi kuukautta kotitehtävänä pelkästään numeroa 1, ja vieläkään se ei ollut täydellinen.
  • -Numero 4 on pahasta ja tuottaa huonoa onnea. (Mahtoikohan syntymäpäiväni 4.4 olla syynä lupaavasti alkaneen kirjekaveruuden kuihtumiseen yhden japanilaisen kanssa, mene ja tiedä.. :D)
  • -Japanilaisessa ravintolassa vettä ei välttämättä saa edes pyydettäessä.
  • -Jos avioliitto on järjestetty, sulhas- ja morsiankandidaattien esittely perheille hoituu kätevästi välimiehen (vanhempi nainen) ja avioliittoportfolion avulla.
Edellisessä postauksessani, joka kertoi unelmista, haaveilin kirsikankukkien näkemisestä Japanissa. Tämän kirjan luettuani ymmärrän, että olisi ehkä hyvä vähän paremminkin perehtyä maan kulttuuriin, jotta osaisin edes jotenkin käyttäytyä siellä..!

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Unelmi(st)a

"Mitä tekisitte, jos voisitte tehdä ihan mitä vain? Mikä olisi innostavinta, kiinnostavinta ja houkuttelevinta, mitä voisit tehdä elämälläsi, jos mikään ei rajoittaisi tai estäisi? Mikä olisi hyödyllisintä, mikä mahtavinta?" Näitä kysymyksiä pohdiskeltiin Vilma P. -blogissa (joka on pysynyt suosikkieni joukossa jo vuosia) hetki sitten, ja kyseinen postaus ilmestyi juuri samana päivänä, kun olin itsekin varovaisesti miettinyt aihetta. Varovaisesti, koska unelmointi on oikeasti pelottavaa! Mitä jos unelmat eivät toteudu tai vielä pahempaa, ne ovat muiden mielestä tyhmiä?

Niin, kummallakaan seikalla ei pitäisi olla yhtään mitään väliä. Ja kuten Vilmakin sanoi, harvat asiat toteutuvat ilman, että on ensin ollut ajatus tai idea, eli haaveilu ja unelmointi ovat ihan suotaviakin asioita. Haaveiden ja unelmien välillä on kuitenkin pieni ero. Mielestäni haaveet ovat arkisempia, kuten esimerkiksi itselläni säännöllisen ja pidempiaikaisen työn löytäminen ja parempi taloudellinen tilanne, kunnon kohentaminen jne. Unelmat sen sijaan ovat jotain sellaista, joiden toteutumista on vielä hankala edes kuvitella todeksi. Jotain, joka tuntuu jossain syvällä ja saa hymyn huulille jo pelkästä ajatuksesta. Haaveista kirjoittelinkin hieman jo syksyllä, joten ajattelin nyt keskittyä unelmiin.




Siispä mitä tekisin, jos kaikki olisi mahdollista? Koitan olla keskittymättä nyt siihen, uskonko minulla koskaan todella olevan mahdollisuutta, rahaa tai taitoa seuraaviin asioihin, koska noilla seikoilla ei ole tässä vaiheessa merkitystä.
Ennen kaikkea unelmoin stressittömästä elämästä. Keskittyisin käsillä olevaan hetkeen enkä murehtisi tulevaisuutta ja sitä, mitä saattaisi käydä. Uskoisin itseeni ja mahdollisuuksiini. Unelmoin myös siitepölyallergian katoamisesta, jotta voisin täysillä nauttia keväästä ja kesästä ja syödä taas muun muassa raakaa porkkanaa. (Kuka nyt oikeasti unelmoi raa'asta porkkanasta?? Minä näköjään..)
Haluaisin olla arvostettu valokuvaaja. Pitäisin omia näyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla, ja julkaisisin oman kirjan tai kirjoja. Suunnittelisin kuvistani myös postikortteja, inspiraatiokortteja, muistikirjoja ja kirjepapereita. Ottaisin myös upeita fantasiahenkisiä muotokuvia kotimaisen luonnon keskellä. Tulisin taloudellisesti toimeen kuvillani tai saisin niistä mukavaa lisätienestiä.
Jos en kuvaisi päätyökseni, tekisin ehkä neljäpäiväistä työviikkoa paikassa, jonne olisi aamuisin kiva lähteä ja jossa tuntisin tekeväni arvokasta työtä. Illat ja viikonloput olisivat vapaita töistä. Tai sitten minulla olisi oma pieni putiikki, jossa myisin edellä mainittujen asioiden lisäksi myös askartelutarvikkeita ja järjestäisin teemailtoja. Opettelisin soittamaan kunnolla kitaraa ja pianoa (jolloin minulla täytyisi olla myös oma piano) ja menisin laulutaidottomien laulutunnille. Olisipa ihana osata laulaa, sävelkorvani on ihan hyvä, mutta ääni ei vain riitä, ja sitä varmaankin pystyy ainakin vähän kehittämään.

Unelmaelämässäni lukisin myös paljon kirjoja, enemmän kuin nyt. Mielen ja kehon hyvinvointi ja niiden vaikutukset toisiinsa kiinnostavat, joten opiskelisin jotain aiheeseen liittyvää. Ehkä kävisin myös kursseja kiinnostavista aiheista. Osallistuisin myös aina silloin tällöin jooga- tai hiljentymisretriitille (ensin täytyisi aloittaa se jooga, mutta sehän olikin tämän vuoden listalla..) ja viettäisin aikaa samanhenkisten ihmisten ja ystävien kanssa kuitenkin siten, että omaa aikaa jäisi tarpeeksi.
Tekisin myös paljon vapaaehtoistyötä luonnon hyväksi. Matkustaisimme Peten kanssa Japaniin kirsikankukkien aikaan, Lappiin ruskan aikaan ja talvella katsomaan revontulia. Kokisimme yhdessä myös Uuden-Seelannin upeat maisemat, Islannin karun kauneuden ja Färsaaret. Osaisin puhua sujuvasti monia kieliä.
Matkoilta olisi ihana palata omaan kotiin, jossa odottaisivat ruusu- ja marjapensaat, omenapuut, sauna, kissat, valoisat huoneet – niin, ja se piano!

Tästähän tuli lopulta paljon pidempi juttu kuin olin ajatellutkaan, ja vieläkin olisin voinut jatkaa! Myönnetään, osa näistä unelmista meni ehkä enemmän toteuttamiskelpoisten haaveiden puolelle ja moni on jollekin toiselle ihan arkipäivää. Unelmat voivat kuitenkin olla ihan minkäkokoisia vain, ja tässä oli joitakin omiani.

Mistä sinä unelmoit?

perjantai 6. tammikuuta 2017

Pakkasaamuna











Pakkanen toi mukanaan kirkkaat aamut ja auringon, ja päätinkin eilen pitkästä aikaa lähteä aamuiselle kuvauskävelylle auringonnousun aikaan. Saippuakupliakin yritin jäädyttää, mutta vanha seos ei enää toiminutkaan (tai sitten vain oli liian lämmin, mitä kyllä epäilen..!).

Ulkona kuvailut ovat jääneet viime aikoina ihan liian vähiin, ja kävelylenkit muutenkin. Toki kävelen jonkin verran silloin kun lähden töihin, mutta ei se ole sama asia. Silloin ei ehdi ajatella ja nähdä kaikkea, mitä ympärillä on, ainakaan samalla tavalla kun lähtiessä kävelylle vain kävelläkseen. Niin, tai kuvatakseen, ilman aikatauluja tai tiettyä määränpäätä. Tajusin, kuinka paljon kaipaankaan näitä happihyppelyjä, joiden jälkeen päiväkin lähtee paremmin käyntiin.

Täytyy tästä edespäin, silloin kun on mahdollisuus, lähteä ulos ulko-ovesta aamuisin useammin!

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Hei 2017

Rakas uusi vuosi,
toivon sinulta...
- iloa
- onnea




- terveyttä
- hyvinvointia

- oman itsen kuuntelua ja kuulemista
- omiin kykyihin luottamista
- mahdollisuuksia




- ystävien tapaamista useammin
- rauhaa ja rakkautta

- monia luettuja kirjoja
- monia kirjoitettuja ja luettuja kirjeitä




- korvareikien uusimista (viimeinkin, yli 10 vuoden jälkeen)
- ensimmäistä kertaa joogamatolle astumista




- selkeyttä
- seikkailuja




- lautapeli-iltoja
- uusia kokemuksia

- kivoja retkiä
- kauniita kuvia




- naurua
- halauksia

- itsensä ylittämistä
- tavoitteita
- eteenpäin menemistä

Ja niin edelleen. Toivottavasti, uusi vuosi, olet hyvä meille kaikille. ♥