sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Linnamäen Anna

Kaikkien itsensäkehittämiskirjojen ja -ohjelmien aikakautena olen iloinen siitä, että löysin muutama vuosi sitten tarinat uudestaan. Lapsena ja nuorena ahmin kirjasarjoja ja yksittäisiä romaaneja, eläytyen maailmoihin, jotka olisivat voineet olla totta – joko oikeasti tai ainakin mielikuvituksessa. Vaikka nykyään lukutahtini on hitaampi romaanien määrän jäädessä huomattavasti vähäisemmäksi, eläytymiskykyni ei ole onneksi kadonnut minnekään.


Nyt olen lukenut Itämeren Auri -nimistä kirjaa, jossa suomalainen parantajaneito rakastuu tietämättään viikinkiin. Vanhahko kieli vie mennessään soiden laidalta noidan oppiin ja meren tyrskyjä laululla laannuttamaan siihen malliin, ettei tapahtumien pienehkö hidastempoisuus haittaa. Vaan vielä on käännettävä yksi sivu, tai luettava seuraava kappale! Mitenhän Aurille ja Haakonille lopulta käy? Vielä on sivuja kahlattavana sen selvittääkseni. Sopivan kevyttä kesälukemista höystettynä itseäni kiinnostavilla teemoilla.

Tarinoiden kaipuuni ei ole rajoittunut vain kirjoihin, vaan olenkin katsonut Netflixistä Anna, a lopussa -nimistä sarjaa. En ole lukenut Vihervaaran Annasta kertovia tyttökirjoja koskaan, mutta ajattelin kokeilla, olisiko sarjasta mihinkään. Kirjoihin en siis pysty vertaamaan, mutta sarjaan koukutuin täysin. Nyt jo ihan harmittaa, että kolmesta kaudesta on enää kaksi jaksoa jäljellä. Tämä meni ehdottomasti lempisarjojeni listalle ja varmasti katson sen joskus uudemman kerran. Tässä on vaan se huono puoli, että nyt sitten haluan lukea kirjatkin, sillä enhän voi jättää tarinaa näin kesken! Lukulistalla olisi vaan paljon muutakin luettavaa.. ja muistin myös, etten ole lukenut Montgomeryn Runotyttö-kirjojakaan, vaikka sekin on ollut mielessä.. No ainakaan ei lopu luettavat kesken.

Olen täällä Porvoossa ehtinyt kierrellä jo hieman siellä sun täällä. Näiden kuvien miljöönä toimivaan Isoon Linnamäkeen ihastuin jo ensimmäisellä kerralla. Enemmän paikasta googlatessani selvisi, että kyseinen linnamäki on valtakunnallisestikin merkittävä muinaisjäännös, jonka historia näyttänee jäävän osittain mysteeriksi. Keskiaikaiset löydökset sieltä ovat kuitenkin runsaslukuisia. Ilmassa olikin mustarastaan laulun ja kesän ensimmäisen lämpimän illan lisäksi historian tuntua, kun ystäväni Satun kanssa kävimme mäellä kuvailemassa. Kiitos näistä kuvista kuuluu siis hänelle.<3 Taisi niitä jokunen jäädä myöhempääkin käyttöä varten, joten Linnamäen Annan kirjoittamaton tarina saanee ainakin kuvien muodossa jatkoa. 



sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Luonnonkukkien päivänä












On jotenkin erityisen ihanaa, että luonnonkukille on varattu ihan oma päivänsä.

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Aito ystävyys kestää erilaisuuden


Olen ajatellut olevani ihminen, jonka kanssa on ainakin periaatteessa helppo tulla toimeen. Olen oppinut mukautumaan ja ottamaan toisen huomioon ja yleensä tiedän, jos jotakin aihetta tulee välttää konfliktien välttämiseksi. 

Voisin sanoa olevani luonteeltani kiltti, ja että se on mielestäni hyvä asia. Jos ihmiset olisivat kiltimpiä toisilleen ja ympäristölleen, maailma olisi paljon parempi paikka. Uskon tähän vakaasti. 


Iän myötä olen kuitenkin ymmärtänyt myös sen, että liika mukautuvaisuus ja kiltteys voivat kääntyä itseään vastaan. Jos en koskaan ota puheeksi vaikeita aiheita tai kerro, miltä itsestäni oikeasti tuntuu, teen hallaa niin itselleni kuin muille. Silloin en anna itselleni tarpeeksi arvoa, vaan teen näkemykseni näkymättömiksi. 

Olen kenties viimeisten vuosien aikana parantanut taitoani ilmaista omia mielipiteitäni ja tuntemuksiani, vaikka aina se ei ole helppoa. Muutama vuosi sitten otin puheeksi erään kaverini kanssa ystävyytemme tilan, ja seurauksena se ihmissuhde päättyi. Tämä tapaus muistui mieleeni, kun vähän aikaa sitten kerroin eräälle kirjekaverilleni, mitä mieltä olen eräästä asiasta, vaikka tiesin hänen ajattelevan toisin. Kyseessä ei ollut mitenkään ystävyyteemme liittyvä asia, vaan mielipide yhteiskunnallisesta aiheesta. Uskoin useamman vuoden tiheähkön yhteydenpidon seurauksena muodostuneen ystävyyden kestävän erilaiset näkemykset, mutta väärässä olin. Hän katkaisi välit kanssani täysin. Olin sanonut, etten oleta hänen muuttavan mielipidettään, vaan ainoastaan hyväksymään sen, että näen asiat eri tavalla. Minun olisi kuulemma vain pitänyt pysyä hiljaa ja antaa asian olla. 

Mielestäni ystävyydessä tärkeintä on se, että kumpikin voi olla oma itsensä. Jos sanomisiaan on jo lähtökohtaisesti rajoitettava ilman rakentavan keskustelun mahdollisuutta, ollaan aika hataralla pohjalla. Myönnettäköön, etten itsekään hyväksynyt kirjeystäväni mielestäni suvaitsemattomia ajatuksia, mutta olin valmis hyväksymään sen, että ajattelemme eri tavoin. 

Hetken jo käväisi mielessä, että kannattiko uhrata muuten mukava kirjekaveruus asian vuoksi. Tiesin kuitenkin tehneeni oikein kun tunsin, että minusta olisi ollut epämukavaa olla ottamatta asiaa puheeksi. Minun täytyi saada tietää, voinko olla täysin avoin. 


Edellä mainitusta tapauksesta opin myös sen, että myös minulla on rajani sille, millaisia mielipiteitä siedän. Jos toinen toivoo pahaa tietyille ihmisille tai ihmisryhmälle, siinä näyttää menevän raja. Kaikkia ihmissuhteita ei ole tehty kestämään. Osa tulee elämäämme hetkeksi ja osa jäädäkseen. Uskon kuitenkin siihen, että jokainen kohtaamamme ihminen opettaa meille jotain. Tästä opin taas ainakin sen, että tahdon seistä omien arvojeni takana. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät hyväksy toista sellaisena kuin hän on. Aito ystävyys kuitenkin kestää näkemyserot, elleivät ne ole täysin perustavanlaatuisia. 

Elämän varrella oppii onneksi tunnistamaan ne oikeat ystävät.


sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Heippa Kouvola, hejsan Borgå!

Ensimmäinen blogipostaukseni porvoolaisena. Kyllähän tämä vähän oudolta tuntuu, vaikka tätä pitkään suunniteltiinkin. Vielä pari kuukautta sitten ajattelin, että kiitos koronan ja Uudenmaan eristyksen ja ties minkä, tämäkin suunnitelma siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Men vi är här nu! Kaikkien muuttolaatikoiden ja kaaoksen keskellä. Onneksi lomautusviikkoani ei peruttu, sillä en tiedä, miten töiden päälle olisin jaksanut hoitaa myös tämän muuttohässäkän. Sain kuitenkin vielä piipahtaa pariin otteeseen työpaikalla, ja kuten arvelinkin, haikeaahan se oli. Steinerpäiväkoti Aamuruskolla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. ♥ Voin suositella sekä Aamuruskoa, että Kuusankosken (juuri muuttanutta ja tosi ihanaksi laitettua) Päivänkehrää kaikille perheille, ihan näin vinkkinä vaan kouvolalaisille, joille kodinomaisuus ja luonnonläheisyys ja -mukaisuus ovat tärkeitä arvoja. 

Kolmekymmentä vuotta Kymenlaaksossa asuneena toki mietityttää, miten sitä tänne Uudellemaalle oikein tulee kotiutumaan. Toivottavasti hyvin. Teimme eilen pienen kävelyn keskustaan, ja joidenkin rakennusten vuoksi tuntui välillä siltä, kuin olisimme Haminassa! Asuin siellä siihen asti, kunnes muutin Kouvolaan opiskelemaan. Ehkä tässä vähän nyt ympyrä sulkeutuu, kun asun taas historiaa täynnä olevassa merikaupungissa.

lauantai 23. toukokuuta 2020

Kun kaikki näyttää samalta, mutta niin erilaiselta










On uudenkuun, ja siten uusien alkujen aika. 

Olen kävellyt kotikylän tuttuja katuja ristiin rastiin. Vieraillut rakkaiksi käyneillä luontopoluilla. Ketunleivät kukkivat runsaslukuisina taas siellä missä ennenkin

Ja silti kaikki näyttää erilaiselta. 

Tyhjensin eilen työpaikalla lokeroni sisällön kasseihin, ja heitin kauhtuneen talvitakin viimein roskiin. Sama pitäisi kai tehdä niille aivan liian puhki kulutetuille sormikkaille. On edessä lomautus- ja samalla työsopimuksen viimeinen viikko. Outoa, ja niin haikeaa... 

Taidan varustautua ensi viikon viimeiseen töissä piipahdukseen aurinkolasein – toivottavasti paistaa!

Kuten Vesterisen syksyn konserttikiertue on nimetty, aion luottaa siihen, että 

kaikki jatkuu hyvin.

Kuvat miusta: Pete

maanantai 11. toukokuuta 2020

Vaikka tänään sataa räntää







Valtoimenaan kasvavat valkovuokot 
kertovat keväästä

Ne häikäisevät kuin pienet kirkkaat tähdet

Niinä aurinkoisina päivinä
ilmassa leijaileva mäntyjen tuoksu
muistuttaa lähestyvästä kesästä

Se saa kaipaamaan rauhaan
kuuntelemaan aaltoja ja käen kukuntaa

Vaikka tänään sataa räntää
vielä tulee kukkamekkojen aika

Sitä ennen on vain nyt