sunnuntai 24. syyskuuta 2017
keskiviikko 20. syyskuuta 2017
Haminan Valojen yössä nähtyä
Viime perjantain perusteella Valojen yö on edelleen tapahtuma, joka saa haminalaiset kaivautumaan koloistaan ja lähtemään viileään syysiltaan näkemään ja kokemaan asioita. Ja ihmisiä oli liikkeellä paljon!
En ollut aikeissa tehdä tästä postausta, sillä illan kuvasaldona oli luokattoman huonolaatuisia puhelinräpsyjä. Mutta todennäköisesti innokkain lukijani eli siskoni esitti postaustoiveen, joten menköön. ;D Sentään Pelle Miljoona Unitedin esityksen ajaksi kaivoin ihan kamerankin esiin.
Haminan Teinisirkuksen tulishow oli kivaa katseltavaa. Vaikka mitä uusia välineitä on ilmestynyt sitten miun aikojen. Tuli on hieno elementti, ja lämmöllä muistelen meidän muutamia tulitreenejä. Puhaltaminen oli tietysti hauskinta, ja "nielemistäkin" pääsin pari kertaa kokeilemaan (vaikka ne eivät kylläkään mitään kovin terveellistä touhua ole). Ehkäpä vielä joskus palautan sirkuksen mukaan elämääni, jos tulee hyvä mahdollisuus.
Tulishown jälkeen olikin jo hyvä päästä vähän lämmittelemään, joten suuntaisimme siskoni ja äitimme kanssa Raati Cafe Kaneliin. Jono oli aika pitkä, mutta siitä huolimatta saimme vielä paikat sisältä. Suklaatuorejuustokakku oli hyvää, vaikkakin pala olisi saanut olla puolet pienempi... ;)
Kahvilakäynnin jälkeen eksyimme vähän vahingossa Pormestarintalon pihalle, ja kannatti eksyäkin. Siellä oli todella hienoja teoksia nähtävillä, ja pihan keskellä seisova vanha tammi oli kerrassaan upea näky.
Pyöriessämme Pormestarintalolla meiltä jäi vähän Pelle Miljoona Unitedin esityksestä näkemättä, mutta ehdimme nähdä kuitenkin noin puolet. Näin siinä hyvän tilaisuuden vähän kokeilla keikkakuvausta...
Ja lopuksi vielä ilotulitus. Omasta mielestäni tämänvuotinen ilotulitus jäi ehkä vähän laimeaksi, mutta kyllähän se aina päättää illan hienosti joka tapauksessa. Toisin sanoen sen jälkeen tällaiset kalkkikset voivat lähteä kotiin nukkumaan, onhan kello jo sentään vähän yli kymmenen..!
Siinäpä kaikki tällä erää, hyvää yötä kaikille! Tai "hyvää yötä, maailma, aamulla aurinko nousee taas" niin kuin Pelle Miljoona lauloi viimeiseksi, ja niinkuin minäkin yritin laulaa silloin vuonna 2009, jolloin olin mukana tähän asti ainoassa näytelmässäni (Haminan Rauha – 200 vuotta naisen elämästä).
Ps. Jos kuvien laatu oli mitä oli, niin taisi olla nyt tekstinkin. Huomannee, että olen vähän väsynyt. Ehkä lähden nyt vaan nukkumaan. :D
Haminan Teinisirkuksen tulishow oli kivaa katseltavaa. Vaikka mitä uusia välineitä on ilmestynyt sitten miun aikojen. Tuli on hieno elementti, ja lämmöllä muistelen meidän muutamia tulitreenejä. Puhaltaminen oli tietysti hauskinta, ja "nielemistäkin" pääsin pari kertaa kokeilemaan (vaikka ne eivät kylläkään mitään kovin terveellistä touhua ole). Ehkäpä vielä joskus palautan sirkuksen mukaan elämääni, jos tulee hyvä mahdollisuus.
Tulishown jälkeen olikin jo hyvä päästä vähän lämmittelemään, joten suuntaisimme siskoni ja äitimme kanssa Raati Cafe Kaneliin. Jono oli aika pitkä, mutta siitä huolimatta saimme vielä paikat sisältä. Suklaatuorejuustokakku oli hyvää, vaikkakin pala olisi saanut olla puolet pienempi... ;)
Kahvilakäynnin jälkeen eksyimme vähän vahingossa Pormestarintalon pihalle, ja kannatti eksyäkin. Siellä oli todella hienoja teoksia nähtävillä, ja pihan keskellä seisova vanha tammi oli kerrassaan upea näky.
Pyöriessämme Pormestarintalolla meiltä jäi vähän Pelle Miljoona Unitedin esityksestä näkemättä, mutta ehdimme nähdä kuitenkin noin puolet. Näin siinä hyvän tilaisuuden vähän kokeilla keikkakuvausta...
Ja lopuksi vielä ilotulitus. Omasta mielestäni tämänvuotinen ilotulitus jäi ehkä vähän laimeaksi, mutta kyllähän se aina päättää illan hienosti joka tapauksessa. Toisin sanoen sen jälkeen tällaiset kalkkikset voivat lähteä kotiin nukkumaan, onhan kello jo sentään vähän yli kymmenen..!
Siinäpä kaikki tällä erää, hyvää yötä kaikille! Tai "hyvää yötä, maailma, aamulla aurinko nousee taas" niin kuin Pelle Miljoona lauloi viimeiseksi, ja niinkuin minäkin yritin laulaa silloin vuonna 2009, jolloin olin mukana tähän asti ainoassa näytelmässäni (Haminan Rauha – 200 vuotta naisen elämästä).
Ps. Jos kuvien laatu oli mitä oli, niin taisi olla nyt tekstinkin. Huomannee, että olen vähän väsynyt. Ehkä lähden nyt vaan nukkumaan. :D
tiistai 12. syyskuuta 2017
Satumaan tunnelmaa Kouvolan teatterissa
Yhteistyössä Kouvolan Teatteri
Tiedätkö sen, kun joskus jokin toivomasi asia toteutuu mitä yllättävimmällä tavalla? Minulle kävi vähän aikaa sitten juuri niin. Olin jo pitkään ajatellut, että silloin tällöin olisi kiva käydä teatterissakin, ja että ainakin tuo Kouvolan teatterin Satumaa olisi kiva nähdä. Unohdin kuitenkin asian, kunnes muutama viikko sitten löysin sähköpostini roskapostikansiosta kutsun kahdelle Kouvolan teatteriin, ja mihinkäs muualle kuin Satumaa-tangomusikaalin ensi-iltaan! Varasin paikat saman tien, vaikken tiennyt, kenet saisin mukaan. Onneksi valokuvauskurssikaverini Leena lähti, oli kiva vaihtaa kuulumisia todella pitkästä aikaa.
Satumaa kertoo säveltäjä Unto Monosen ja hänen perheensä elämästä. Musikaalin ovat kirjoittaneet Heikki Paavilainen ja Heikki Salo, ja sen on ohjannut teatterinjohtaja Tiina Luhtaniemi.
Mutta miltäpä esitys sitten vaikutti tällaisen teatterikävijänoviisin näkökulmasta? Viihdyin todella hyvin. Mielestäni Satumaa oli taidokkaasti ja tyylikkäästi toteutettu, ja musiikki kulki luontevana osana tarinaa. Näyttelijät osasivat työnsä hienosti, mutta toisaalta, eipä tällaiselta musikaalilta vähempää osaisi odottaakaan. Näyttämöllä nähtiin myös suuria tunteita aina ilosta suruun ja innostumisesta turhautumiseen. Rakkauttakin oli ilmassa, huumoria unohtamatta.
En ole myöskään mikään tangoekspertti, mutta sen verran ikivihreitä kappaleita Mononen on säveltänyt, että monet kappaleet kyllä tunnistaa. Olen aina pitänyt erityisesti juuri Satumaasta – ehkä siinä on sellaista tietynlaista kaihoa, joka vetoaa suomalaiseen, sisimmältään herkkään sydämeen. Ja kun kappale alkoi musikaalissa soida, niin oli se aika hienon kuuloista.
Jussi Puhakka (Unto) ja Satu Taalikainen (Hili), kuvaaja Nadi Hammouda. Graafinen asu Amanda Hyökki/Creanda.
Tuo ylläoleva kuva oli juuri se, joka sai minut ajattelemaan, että tämä musikaali olisi varmasti kiva nähdä. (Yllätyin tosin, kun näin kuvaajan nimen, olen nimittäin tottunut näkemään Nadi Hammoudalta vähän toisenlaista materiaalia.
Lyhyesti sanon vain, että kannatti mennä! Kiitos Kouvolan teatterille tästä mahdollisuudesta.
***
Ps. Uskon, että tämä asia on ihan itsestäänselvä, mutta sanonpa nyt kumminkin. Minua ei ole velvoitettu kirjoittamaan postausta, vaikka esityksen kävinkin katsomassa. Mielipiteet ovat täysin omiani, ja halusin vain kertoa tästä hyvästä kokemuksesta muillekin.
tiistai 5. syyskuuta 2017
Syystunnelmia – lempivuodenaika alkaa♥
Syksy, tuo vuodenajoista inspiroivin, on taas täällä. Tai en tiedä, voiko sanoa inspiroivin, sillä kaikissa vuodenajoissa on niin paljon hyvää. Mutta jotenkin itse tunnen oloni virkeimmäksi syksyisin. Tekisi mieli aloittaa uusia harrastuksia (mutta sitten en koskaan aloita, kun en saa aikaiseksi...), tehdä käsityöjuttuja, lukea kaikki mahdolliset kirjat ja lehdet jne.
Iltojen pimetessä menen monesti parvekkeelle katselemaan hetkeksi tähtiä, ja puhelimesta seuraan revontuliennustuksia. Muutaman kerran niitä on näkynyt ihan tästä omalta parvekkeelta käsin, tosin vielä tänä syksynä en ole nähnyt. Valosaaste tietysti kaupunkiolosuhteissa häiritsee jonkin verran, ja se, että arkena on käytävä ajoissa nukkumaan. Syksyisin muistan jälleen valokuvauksen puolella pitkien valotusten mahdollisuudet, ja muutama ilta takaperin kameran kennolle ilmestyi kummituspuita.
Ainut ongelma syksyn innostavuudessa on ajan rajallisuus ja se kun tuntuu, etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Kirjeystävätkin ovat odottaneet vastauksiani jo ties kuinka pitkään, anteeksi! Myöskin kulovalkeana leviävät taudit häiritsevät kivaa tekemistä – itse sain jo osani parinkin eri viruksen muodossa. Kunhan tästä täysin toivun, yritän vihdoin ja viimein aloittaa edes säännöllisen venyttelyn jo ihan työkykyisyydenkin vuoksi. Terveyteen pitäisi muutenkin panostaa enemmän.
Ihanaa syksyn alkua kaikille! Toivotaan tällekin vuodelle häikäisevän kaunista ruskaa. ♥
Iltojen pimetessä menen monesti parvekkeelle katselemaan hetkeksi tähtiä, ja puhelimesta seuraan revontuliennustuksia. Muutaman kerran niitä on näkynyt ihan tästä omalta parvekkeelta käsin, tosin vielä tänä syksynä en ole nähnyt. Valosaaste tietysti kaupunkiolosuhteissa häiritsee jonkin verran, ja se, että arkena on käytävä ajoissa nukkumaan. Syksyisin muistan jälleen valokuvauksen puolella pitkien valotusten mahdollisuudet, ja muutama ilta takaperin kameran kennolle ilmestyi kummituspuita.
Ainut ongelma syksyn innostavuudessa on ajan rajallisuus ja se kun tuntuu, etten ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin. Kirjeystävätkin ovat odottaneet vastauksiani jo ties kuinka pitkään, anteeksi! Myöskin kulovalkeana leviävät taudit häiritsevät kivaa tekemistä – itse sain jo osani parinkin eri viruksen muodossa. Kunhan tästä täysin toivun, yritän vihdoin ja viimein aloittaa edes säännöllisen venyttelyn jo ihan työkykyisyydenkin vuoksi. Terveyteen pitäisi muutenkin panostaa enemmän.
Ihanaa syksyn alkua kaikille! Toivotaan tällekin vuodelle häikäisevän kaunista ruskaa. ♥
lauantai 2. syyskuuta 2017
Osuvin persoonallisuustesti, jonka olen tehnyt
Olen halunnut kirjoittaa tästä persoonallisuustestistä jo pidemmän aikaa, mutta aina se on jäänyt. Nyt kun TiiPiin Emmi-Riikakin kirjoitti siitä, ajattelin vihdoin raapustella jotain itsekin. Ja ennen kuin ajattelet, että perustan näkemykseni omasta itsestäni johonkin testiin, sanon, etten tee niin. Lapsesta asti olen tykännyt tehdä läpi kaikki mahdolliset testit, joita eteen on tullut (paitsi ne aivan älyttömät facebookissa leviävät testit). Ensinnäkin ne ovat hauskaa ajanvietettä ja toisekseen olen halunnut nähdä, onko tuloksessa jotain oikeasti minua kuvaavaa. Parhaimmillaan, jos testi on tehty hyvin, sitä tehdessä voi oppia jotain itsestään tai ainakin löytää pohdinnan aiheita. Joskus tulos ei ole sinnepäinkään, mitä itse ajattelin, ja joskus taas se on vähän turhankin osuva.
Tämä 16Personalities-testi ei turhaan markkinoi itseään testinä, "joka on niin tarkka, että se on jopa vähän pelottavaa". Ainakin omassa tuloksessani oli paljon sellaista, joka kuvaa minua hyvin. Sen voi tehdä suomeksi, mutta halutessaan lukea muutakin kuin pienen johdannon, täytyy hypätä englannin puolelle. Voit lukea testin taustafilosofioista täältä (englanniksi).
INFP – sovittelija
Siinä se onkin jo otsikossa, oma tulokseni: INFP. Kirjaimet tarkoittavat: I (introverted) kuvastaa introverttiä, N (intuitive) intuitiivisuutta, F (feeling) tunteellista ja P (prospecting) mahdollisuuksia etsivää. Testin mukaan tätä tyyppiä edustaisi vain neljä prosenttia ihmisistä, jonka vuoksi sovittelijoita ei välttämättä aina ymmärretä. Sovittelija on idealisti, joka yrittää löytää hyvän puolen jokaisesta tilanteesta ja ihmisestä. Heidät nähdään monesti rauhallisina, varautuneina ja ujoina, mutta sisäinen liekki on silti voimakas. Päätöksiä tehdessä sovittelijoita ohjaavat kunnia, kauneus, moraali, hyveys ja puhdas tarkoitus, eivät palkkiot tai rangaistukset.
Sovittelija ilmaisee itseään helposti vertauskuvin ja moni onkin löytänyt uran runoilijan, kirjailijan tai näyttelijän työstä. Myös vieraiden kielten oppiminen on helppoa. Kieltämättä haaveilin ehkä nuorempana ammatista, jossa pääsisi kirjoittamalla ilmaisemaan itseään, mutta sittemmin olen ymmärtänyt, ettei minusta ehkä olisi siihen kuitenkaan. Kielet, etenkin ruotsi ja saksa, olivat suosikkiaineitani koulussa, kuten myös filosofia ja psykologia. Mistä päästäänkin siihen, että sovittelijalle on tärkeää ymmärtää omaa itseään ja paikkaansa maailmassa, ja siksi hypoteettiset ja filosofiset pohdinnat ovat yleisempiä kuin millään muulla tyypillä. Asialla on myös kääntöpuolensa, sillä liika pohdiskelu saattaa aiheuttaa erakoitumista ja vetäytymistä. Introverttinä sovittelija keskittyy vain muutamiin ihmisiin kerrallaan, muuten energia käy vähiin.
"Luckily, like the flowers in spring, INFP’s affection, creativity, altruism and idealism will always come back, rewarding them and those they love perhaps not with logic and utility, but with a world view that inspires compassion, kindness and beauty wherever they go."
Vahvuuksia ja heikkouksia
Vahvuuksiksi testitulos luettelee idealismin, harmonian etsinnän ja arvostamisen, avomielisyyden, joustavuuden, luovuuden, intohimoisuuden ja omistautuneisuuden. Voin samaistua. Haluan uskoa ihmisten hyvyyteen, en kaipaa valta-asemaa ja välttelen konflikteja ja riitoja parhaani mukaan. Kun innostun jostain, voin käyttää asiaan paneutumiseen paljon aikaa ja saatan unohtaa ajankulun täysin. Lisäksi minun on vaikea asettaa itseäni korokkeelle, mutta autan kyllä muita kun tarvitaan.
Heikkouksia taas ovat muun muassa liika idealismi, liika altruismi, epäkäytännöllisyys, asioiden henkilökohtaisesti ottaminen ja varautuneisuus. Kuulostaa melko tutulta... Tosin, liika idealismi on ehkä vuosien varrella karissut, ja olen myös opetellut pikkuhiljaa laittamaan itseni välillä ensimmäiseksi. Sillä totuus on, että ellen itse voi hyvin, minusta ei ole juuri hyötyä muillekaan. Tämän ymmärtämiseen meni aikaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Epäkäytännöllisyydellä viitataan testissä siihen, että kun jokin asia kiinnittää huomion, sovittelija saattaa unohtaa arjen perusasiat keskittyessään mielenkiintonsa kohteeseen. Totta tuokin - esimerkiksi ruoanlaitto saattaa venyä jonkin kiinnostavan tekemisen takia, mikä ei ole kovin hyvä juttu, sillä ruokavälin venyminen aiheuttaa minulle helposti todella heikon olon. Been there... Ja tosiaan, vaikka kuinka yritän olla ottamatta kritiikkiä henkilökohtaisesti, on se välillä haastavaa. Tässä yritän kehittyä! En tiedä, olenko ihan samaa mieltä siitä, että minuun olisi vaikea tutustua. Tavallaan kyllä ja sitten taas en. Aluksi voi ehkä vaikuttaa siltä, mutta jos kemiat kohtaavat, osaan olla hyvinkin avoin. Kuten olen kertonutkin, ilmaisen itseäni paremmin kirjallisesti kuin suullisesti, ja välillä ystäviäni on jopa ärsyttänyt se, kun en anna itsestäni tarpeeksi tavatessamme. Ja sitten taas kirjeissä tai viesteissä annan enemmän, ehkä jopa välillä täällä blogissakin.
Tuloksissa kerrotaan vielä monista muistakin asioista, kuten urasta ja ihmissuhteista. Tästä tulisi kuitenkin kilometrin pituinen juttu, jos alkaisin kaikkea analysoimaan (ja voisi se lounaskin siinä samalla unohtua ;)). Loppukevennyksenä laitan vielä tähän kuitenkin ihmisiä ja fiktiivisiä hahmoja, joiden on ajateltu olevan tyypiltään INFP: Shakespeare, J.R.R. Tolkien, Johnny Depp, Frodo (Taru Sormusten Herrasta), Arwen (Taru Sormusten Herrasta), Fox Mulder (X-Files). Ilmankos Arwen ja Fox Mulder kuuluvatkin suosikkihahmoihini television puolella... ;)
Tuloksissa kerrotaan vielä monista muistakin asioista, kuten urasta ja ihmissuhteista. Tästä tulisi kuitenkin kilometrin pituinen juttu, jos alkaisin kaikkea analysoimaan (ja voisi se lounaskin siinä samalla unohtua ;)). Loppukevennyksenä laitan vielä tähän kuitenkin ihmisiä ja fiktiivisiä hahmoja, joiden on ajateltu olevan tyypiltään INFP: Shakespeare, J.R.R. Tolkien, Johnny Depp, Frodo (Taru Sormusten Herrasta), Arwen (Taru Sormusten Herrasta), Fox Mulder (X-Files). Ilmankos Arwen ja Fox Mulder kuuluvatkin suosikkihahmoihini television puolella... ;)
"All that is gold does not glitter; not all those who wander are lost; the old that is strong does not wither; deep roots are not reached by the frost."
- J.R.R. Tolkien -
PS. Jos teet testin itsekin, kerro ihmeessä, minkä tuloksen sait! Olisi mielenkiintoista tietää, koitko tuloksen omaksesi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)