tiistai 12. syyskuuta 2017

Satumaan tunnelmaa Kouvolan teatterissa

Yhteistyössä Kouvolan Teatteri

Tiedätkö sen, kun joskus jokin toivomasi asia toteutuu mitä yllättävimmällä tavalla? Minulle kävi vähän aikaa sitten juuri niin. Olin jo pitkään ajatellut, että silloin tällöin olisi kiva käydä teatterissakin, ja että ainakin tuo Kouvolan teatterin Satumaa olisi kiva nähdä. Unohdin kuitenkin asian, kunnes muutama viikko sitten löysin sähköpostini roskapostikansiosta kutsun kahdelle Kouvolan teatteriin, ja mihinkäs muualle kuin Satumaa-tangomusikaalin ensi-iltaan! Varasin paikat saman tien, vaikken tiennyt, kenet saisin mukaan. Onneksi valokuvauskurssikaverini Leena lähti, oli kiva vaihtaa kuulumisia todella pitkästä aikaa. 

Satumaa kertoo säveltäjä Unto Monosen ja hänen perheensä elämästä. Musikaalin ovat kirjoittaneet Heikki Paavilainen ja Heikki Salo, ja sen on ohjannut teatterinjohtaja Tiina Luhtaniemi.  

Mutta miltäpä esitys sitten vaikutti tällaisen teatterikävijänoviisin näkökulmasta? Viihdyin todella hyvin. Mielestäni Satumaa oli taidokkaasti ja tyylikkäästi toteutettu, ja musiikki kulki luontevana osana tarinaa. Näyttelijät osasivat työnsä hienosti, mutta toisaalta, eipä tällaiselta musikaalilta vähempää osaisi odottaakaan. Näyttämöllä nähtiin myös suuria tunteita aina ilosta suruun ja innostumisesta turhautumiseen. Rakkauttakin oli ilmassa, huumoria unohtamatta. 

En ole myöskään mikään tangoekspertti, mutta sen verran ikivihreitä kappaleita Mononen on säveltänyt, että monet kappaleet kyllä tunnistaa. Olen aina pitänyt erityisesti juuri Satumaasta – ehkä siinä on sellaista tietynlaista kaihoa, joka vetoaa suomalaiseen, sisimmältään herkkään sydämeen. Ja kun kappale alkoi musikaalissa soida, niin oli se aika hienon kuuloista.

Jussi Puhakka (Unto) ja Satu Taalikainen (Hili), kuvaaja Nadi Hammouda. Graafinen asu Amanda Hyökki/Creanda.

Tuo ylläoleva kuva oli juuri se, joka sai minut ajattelemaan, että tämä musikaali olisi varmasti kiva nähdä. (Yllätyin tosin, kun näin kuvaajan nimen, olen nimittäin tottunut näkemään Nadi Hammoudalta vähän toisenlaista materiaalia.

Lyhyesti sanon vain, että kannatti mennä! Kiitos Kouvolan teatterille tästä mahdollisuudesta.

***

Ps. Uskon, että tämä asia on ihan itsestäänselvä, mutta sanonpa nyt kumminkin. Minua ei ole velvoitettu kirjoittamaan postausta, vaikka esityksen kävinkin katsomassa. Mielipiteet ovat täysin omiani, ja halusin vain kertoa tästä hyvästä kokemuksesta muillekin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti