lauantai 30. joulukuuta 2017

Aarrekartta vuodelle 2018

Jos aiemmista postauksistani ei ole vielä käynyt selväksi, rakastan aarrekarttojen askartelua! Päätinkin jatkaa inspiraatiokirjaani yhdellä aukeamalla, jonka teema olisi vuosi 2018 ja se, mitä toivon tulevalta vuodelta. Aukeaman valmistuttua tuli todella hyvä ja odottava olo. 

Kantava teemaksi vuodelle muodostui "voi hyvin nyt". Koen, että oma hyvinvointini koostuu lopulta aika simppeleistä asioista, joten siksi mukaan valikoituneet kuvat ja tekstit ovat omasta mielestäni aika maanläheisiä. Ensimmäiseltä sivulta esiin nousee esimerkiksi ystävyys ja siihen liittyvät asiat. Toivoisin näkeväni enemmän nykyisiä ystäviäni, ja sen lisäksi pieni haave olisi tutustua paremmin uusiin ihmisiin – sellaisiin, joiden kanssa kokisin olevani samalla aaltopituudella ja jotka jäisivät elämääni pidemmäksikin aikaa. 

Toisella sivulla korostuu vapaa-aika. Toivoisin lautapeli-iltoja, nuotion äärellä istumista ja metsäretkiä. Olisi myös ihana päästä käymään jossakin uudessa paikassa täällä rakkaassa kotimaassa. Toivon myös aikaa ja jaksamista harrastuksilleni, kuten lukemiselle ja virkkaamiselle. 

Myös lempeys on muodostunut tärkeäksi sanaksi viime vuosien aikana. Jos muistan olla lempeä itselleni, todennäköisemmin muistan kohdella myös muita hyvin. Siksi sekin on mukana aarrekartassa. 

Mitä sinä toivot tulevalta vuodelta?

torstai 28. joulukuuta 2017

Vuosikatsaus 2017 puhelinkuvien kautta

Selaillessani puhelimeni kuvagalleriaa en voinut olla ajattelematta, että tämä vuosi on ollut itse asiassa aika kiva (ainakin jos ei lasketa kipeänä vietettyjä viikkoja tai jopa kuukausia, ja kaksia hautajaisia). Senpä vuoksi ajattelin nyt poiketa hetkeksi järkkärikuvien maailmasta rakeisiin puhelinotoksiin ja tehdä perinteisen vuosikatsauksen kuvakollaasien muodossa. Kollaasien saaminen tänne tekstieditoriin ei ollutkaan ihan niin simppeli juttu, mutta viimein keksin keinon monien mutkien kautta. Onneksi, meinasin nimittäin jo luovuttaa. Toinen haaste oli valita itse kuvat kaikkien niiden satojen kuvien joukosta. Monta kivaa juttua jäi myös tämän katsauksen ulkopuolelle, mutta ehkei ihan kaikkea tarvitsekaan aina jakaa.

Tammikuu

1. Monta vuotta sitten joululahjaksi saamani suolalamppu on jokapäiväinen pimeiden iltojen ilo.
2. Brittilehti Cardmaking & Papercraft julkaisi askartelemani kortin lukijoiden palstalla. Kiitokseksi julkaisusta sain korttiaskartelusetin.
3. Jatkoin vähän jo ajat sitten aloittamaani ikuisuusprojektia. Tuolla se vieläkin odottaa...
4. Katsoin Valtiattaren kolmannen tuotantokauden. Se on yksi lempisarjoistani, ja harmittaa, etten lokakuussa muistanut alkaa katsoa neljättä kautta. Nyt täytyy odottaa, että se tulee johonkin nettipalveluun tai ilmestyy dvd:nä.
Helmikuu
1. Luin yhden vuoden inspiroivimmista kirjoista, Elizabeth Gilbertin Big Magicin.
2. Katselin bussipysäkillä auringonlaskua.
3. Luntakin oli. ♥
4. Vuoden ensimmäinen Repoveden reissu.

Maaliskuu

1. Kevät alkoi hiipiä mieleen, ja siihen kuuluu saumattomasti yhteen keltaiset kukat.
2. Vietimme ystäväni kanssa yhden yön Helsingissä hotellissa.
3. Kouvolastakin löytyy väriä, kun aurinko osuu oikeaan kohtaan.
4. Yksi tämän vuoden inspiraatiokollaaseista.
Huhtikuu

1. Minut valittiin Suomen kameraseurojen liiton vuosinäyttelyssä Vuoden nuoreksi kuvaajaksi. Vastaanotin kiertopalkinnon Turussa näyttelyn avajaisissa ja olin myös ensimmäistä kertaa ihan yksin hotellissa. Lisäksi hieno illallinen jäi mieleen.
2. Löysin uuden lempilehden.
3. Koin elämäni ensimmäisen puhelinhaastattelun, johon en ollut yhtään valmistautunut ja vastaukseni olivat sen mukaisia. Onneksi Kouvolan Sanomien juttu oli aika pieni. :D
4. Aira Samulin esiintyi Veturissa, pakkohan sinne oli mennä! Airan elämänasenne on todella innoittava.
Toukokuu

1. Näin yhdet kummallisimmista pilvistä.
2. Kävin läpi keräämäni juhlarahat.
3. Luin erittäin kiinnostavan kirjan. Kun on lukenut Puiden salatun elämän, ei katso puita enää samalla tavalla. Vähän kävi sääliksi kaikkia joulukuusia nyt jouluna.
4. Starboxin perinteinen bloggaajatapaaminen oli tällä kertaa Haminan ja Kotkan seudulla, ja pääsin samalla kokeilemaan koskenlaskua. Pelonsekaisesta ilmeestä huomaa, että tämä kuva on otettu ennen kyseistä koitosta. Mutta olipahan vaan hienoa!
Kesäkuu

1. Ihania kukka-asetelmia työpaikan kevätjuhlassa.
2. Polkupyöräily kuuluu kesään.
3. Tämän vuoden suosikkikampaukseni ja parvekekukat, jotka jaksoivat pitkälle syksyynkin.
4. Maalaismaisemaa ystävän äidin mökillä.
Heinäkuu

1. Kävimme Papulaarin terassilla kahvilla.
2. Kesäisillä kuvauskävelyilläni vaatteet voisivat ehkä olla käytännöllisemmätkin.
3. Mummikin oli mukana Meripäivillä.
4. Tulipa käytyä myös Sipoon saaristossa ystäväni kanssa.
5. Porvoossa oli tosi nättiä, vaikka lopulta tulikin kauhea kaatosade.
6. Tapasin ensimmäistä kertaa ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet jo ainakin 15 vuotta. Kävimme Elvingin tornilla, Repovedellä ja Mikkelissä.
Elokuu

1. Menin yksin Wiipurintien markkinoille ihan vaan The Sandsacksia kuuntelemaan. Markkinoilla oli muutenkin kiva tunnelma.
2. Mustikoita suoraan puskista.
3. Työpäivä jatkui illalla villojen ja huovutuksen parissa.
4. Kuun lopulla taisi olla vielä yksi lämmin päivä.
Syyskuu

1. Ensimmäinen töissä neulahuovuttamani eläinhahmo. Kyllä siitä kettu tuli!
2. Ystävän vauvakutsuilla.
3. Neulahuovutuksen makuun päästyäni kokeilin kotona huovuttaa pupun, ja aika hieno siitäkin tuli, vaikka itse sanonkin.
4. Uusi runko saapui hartaan säästämisen ja odotuksen jälkeen. ♥
Lokakuu

1. Itse kerättyjä tyrnejä anoppikokelaan pensaista.
2. Kirjeystävieni kärsivällisyyttä koeteltiin tänä vuonna, mutta onneksi pienet tauot eivät yleensä haittaa. Vihdoinkin sain vastattua takaisin pitkän ajan jälkeen.
3. Vuoden viimeinen Repovesi-retki. Autojen määrä ei vaikuttanut hyvältä, mutta onneksi isoon metsään ihmiset katoavat aika hyvin, joten saimme olla rauhassakin.
4. Ehdin keräämään vähän sieniäkin Haminan metsissä.
Marraskuu

1. Pimeiden aamujeni iloina ovat olleet kynttilänvalo ja oraakkelikortit.
2. Toisen ystäväni vauvajuhlat, jonne askartelin taas pompomeja.
3. Kimmo Ohtonen oli täälläpäin kirjailijavieraana, joten kävimme kuuntelemassa haastattelun. Mielenkiintoista keskustelua ja hienoja kuvia. Yleisöä oli paikalla paljon.
4. Raskasta joulua -konsertti jäähallilla oli hieno kokemus.
Joulukuu

1. Itsenäisyyspäivänä kävimme metsässä vähän kuvaamassa.
2. Joulutorttuja olemme tehneet muutaman kerran, ja tämän muotoisina ne maistuvat parhailta. Mukana on myös yksi uusi malli, jolle keksittyä nimeä en tässä viitsi mainita, vaikkakaan se ei ollut itse keksimäni.. :D
3. Pikkujoulut ystäväni luona. Mekkoni on kahdeksan vuotta vanha, mutta hyvin menee vieläkin.
4. Tänä vuonna minulla oli aika kiva joulukalenteri, jonka ajatuksin oli mukava aloittaa päivä. Etenkin tämä aattoaamun luukku oli ihana.
5. Alusta asti omatekoiset joulupiparit kuuluvat jouluun.
6. Joulupukki muistuttaa epäilyttävästi pikkuveljeä, tässä oli huijauksen makua..! ;)

Kiitos 2017 näistä ja monista muista hetkistä. Mielenkiinnolla odotan, mitä 2018 tuo tullessaan. 

tiistai 19. joulukuuta 2017

Mitä kuuluu?

Mitä sinulle kuuluu nyt?
Omasta puolestani voin sanoa, että odotan jo muutaman päivän päästä alkavaa joululomaa. Työarki on niin hektistä, etten eilenkään jaksanut kotiin tullessa tehdä mitään. Tänään sentään pesin koneellisen pyykkiä, sen jälkeen kun olin noin tunnin kuunnellut Johanna Kurkelan joululevyä suolalampun valaisemassa muuten pimeässä huoneessa. Taisin myös hetkeksi nukahtaa. Ensimmäisenä lomapäivänä nukun kyllä pitkään! Ja sitten onkin jo joulu.

Koska en ole joulupäivinä kotona, ostin jo viime viikonloppuna kukkakaupasta tällaisen joulukimpun. Tai siis valitsin värien perusteella muutaman oksan, jotka vain laitoin kotona maljakkoon. Aika nätti tuli! Eilen täällä on alkanut leijailla myös ihana auenneen hyasintin tuoksu. Muutamat joulukoristeet on myös otettu esille. Pipareitakin leivoin, mutta suurimman osan olen jo syönyt. Mitä sitä nyt turhia säästelemään.

Aiemmin tässä kuussa kävin myös Porvoossa, ja kiersin kahden tunnin aikana läpi kolmet joulumarkkinat. Kaikkia kivoja juttuja olisi ollut myynnissä, mutta ostin vain hunajaa. Ihmismäärän paljous alkoi jopa hieman ahdistaa, mikä kenties joudutti tuota markkinarupeamaa. Enkä halunnut polttaa itseäni aivan loppuun, sillä illalla oli vielä yhdet pikkujoulut ystävän luona.

Olen kuvannut muutaman viime kuun aikana suhteellisen vähän, jos vertaa siihen, että joskus kuvasin melkein joka päivä jotain. Lomalta toivoisinkin ainakin yhtä lumista ja kaunista pakkasaamua, jolloin ehtisin kuvaamaankin. Tai kirkasta tähtiyötä revontulineen. Ja retkeä metsään!

Mitä muuta toivon lomalta? Ainakin loppuunluettuja kirjoja ja kokonaan luettuja lehtiä. Unta. Raitista ilmaa. Blogi-inspiraatiota. Enpä oikeastaan paljonkaan muuta.


Näin joulun alla olen monina vuosina tehnyt myös pienen rahallisen lahjoituksen luonnolle. Sinäkin voit tehdä niin esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliiton kautta.  


Mukavaa joulun odotusta sinne! Tai jos et vietä joulua, niin hauskaa loppuviikkoa. :)

tiistai 12. joulukuuta 2017

Täydellisyyden tavoittelusta ja teema ensi vuodelle

Kaimani Anna Vihervaarasta kirjoitti blogissaan siitä, miten hän on oppinut antamaan itselleen luvan olla huono. Pystyin samaistumaan tekstiin monilta osin, olin joskus samanlainen. En pitänyt siitä tunteesta, jos olin jossakin huono. Tai keskinkertainen. Pieleen mennyt koe koulussa, liian lyhyelle kisoissa lentänyt kuula tai kiekko tai pipariksi mennyt sirkusesitys saivat aivan liikaa tilaa ajatuksissani. Sillä pitihän kaiken sujua täydellisesti. Paradoksaalista ehkä, että samaan aikaan kun en antanut itselleni lupaa olla huono, en kuitenkaan antanut itselleni lupaa olla myöskään hyvä. Sillä kaikki muut olivat toki aina parempia, vaikka papereissa olisi minkälaisia kymppejä. Siitä kai se täydellisyydentavoittelu kumpuaa, puutteellisesta itsetunnosta.

Onneksi, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, vuodet ovat kasvattaneet. En enää pelkää kovinkaan paljon olla huono, vaikken siitä tunteesta erityisesti pidäkään. Tarpeen tullen osaan myös antaa itselleni positiivista palautetta, ja sellainen jatkuva alemmuuden tunne on kadonnut. Se olikin kuluttavaa, ajatella aina olevansa vähän sellainen kakkosluokan kansalainen.

Mietin vähän, että mikä voisi olla ensi vuodelle hyvä teema. Vähän tätä aihetta sivuten päädyin lauseeseen "saan voida hyvin". Minulla on lupa panostaa omaan hyvinvointiini pienin ja vähän isomminkin askelin, myös rahallisesti jos tarve on. Olen kyllästynyt tähän vähän löpsähtäneeseen oloon. Nyt joku ehkä miettii, että tästähän olen puhunut ja kirjoittanut jo vuosia, ja totta, niin olenkin. Sekin jo kertoo, että asiaa lienee kypsytelty tarpeeksi. Nyt kun olen oppinut olemaan huono, on aika oppia olemaan taas hyvä. Tai keskinkertainen, tai mitä vaan, kunhan se tuo oloon kohennusta. Täydellisyyttä en enää kaipaa, sillä tiedän sen olevan pelkkä illuusio.




Miten nämä kärrynpyöräkuvat sitten liittyvät aiheeseen? Joskus olin todella hyvä tekemään kärrynpyöriä, ja saatoin tehdä niitä lukuisia putkeen pitäen silti tekniikan kunnossa. Nyt teen yhden vähän vinossa olevan ja olen sen jälkeen ihan pyörällä päästäni (älä edes kysy kuperkeikasta, huono olo on taattu jo yhdenkin jälkeen), mutta voin silti julkaista siitä kuvia. 
Sillä itselleen on hyvä osata myös nauraa.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi♥

"Suomi ei koskaan kuole. Eikä muutkaan maat."
-Poika 4v. 5.12.2017
Vaikea uskoa, että Suomi täyttää vasta 100 vuotta. Pienen lapsen korvin se kuitenkin kuulostaa ikuisuudelta.

Mietin, mitä kirjoittaisin tähän postaukseen. En kuitenkaan oikein löydä sanoja. Vaikka Suomessakin olisi monissa asioissa paljon kehittämisen varaa, en ehkä kuitenkaan haluaisi asua missään muualla. Täällä ovat metsät ja järvet. Kevät, kesä, syksy ja talvi. Nytkin sataa lunta ja ulkona näyttää tosi kauniilta. Aivan kuin luontokin tietäisi, että tänään on hyvä aika näyttää parastaan.
Juuret.

Täällä on myös hieno kirjastojärjestelmä. Ehkä yksi syy siihen, että olen lukenut niin paljon jo lapsena, on juurikin kirjasto. Kirjat ovat olleet aina saatavilla. Kiitollinen olen myös vieraiden kielten opetuksesta. Olen saanut lukea englantia, ruotsia ja saksaa, ja muitakin kieliä, jos olisin halunnut. Toisin on esimerkiksi ranskalaisella kirjekaverillani, joka kertoi jopa englanninopetuksen olevan koulussa tosi vähäistä. Ja jos itsenäisesti haluaisi mennä kurssille, se on tosi kallista. 
Täällä on myös aivan upeita taiteiljoita monilla kulttuurin osa-alueilla. Muusikoita, valokuvaajia, sirkusartisteja, kirjailijoita... Lista olisi loputon, jos nimiä alkaisi luettelemaan. 
Täällä ovat jokamiehenoikeudet. Metsät tulvillaan ilmaista syötävää. Siitä voi monissa muissa maissa vain haaveilla.

Kiitos rakas Suomi kaikesta, ja hyvää syntymäpäivää!
♥♫♥♪♥

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Kulutusjuhlan täyttämä sähköposti ja muita ajatuksia

Vuosi sitten kirjoitin hieman ajatuksia Black Fridayn ja Cyber Mondayn innoittamana.  Ajatus oli lähtenyt liikkeelle mainoksia pursuilevasta sähköpostin saapuneet-kansiosta. Vähän samanlainen tunnelma tuli tänään, kun avasin reilun viikon kiinni olleen sähköpostin. Saapuneita viestejä taisi olla 94 kappaletta, joista suuri osa oli mainoksia liittyen juurikin noihin kulutusjuhliin. Samalta firmalta saattoi olla kolmekin viestiä samasta aiheesta! Jopa luonnonkosmetiikkaverkkokaupoilta, joilta odottaisi jonkinlaista kohtuullisuutta kuluttamisen suhteen.
Olen iloinen siitä, että luonnonkosmetiikka alkaa nykyään olla yhä useamman valinta. Pieleen mennään kuitenkin siinä kohtaa, kun pitäisi ostaa vain, koska on halpaa. Yksi luonnonkosmetiikan perusajatuksista on tukea eettisyyttä ja ekologisuutta, ja yletön kuluttaminen ei oikein sovi tähän kuvaan mukaan. En ole itse mikään malliesimerkki, sillä minultakin löytyy purkki jos toinenkin liikaa. Joskus käykin niin, että tuote ehtii mennä vanhaksi, ennen kuin ehdin käyttää sen loppuun, sillä säilyvyysajat ovat monesti synteettistä kosmetiikkaa lyhyemmät. Tähän koitan kiinnittää jatkossa vieläkin enemmän huomiota.

Joskus ajattelin, että olisipa kiva, jos blogini olisi isompi ja voisin tehdä yhteistöitä eri firmojen kanssa. Nykyisin ajattelen toisin. En halua blogini kautta osallistua kuluttamiseen kannustamiseen (erilaiset hyvinvointia jollain tapaa edistävät palvelut ja tapahtumat olisivat sitten asia erikseen) tai kerryttää omiin nurkkiin lisää tavaroita. Sainkin vähän aikaa sitten kommentin, että blogini on sellainen rento ja rauhallinen paikka, jossa ei käsketä ostamaan mitään. Toinen kommentti taas kertoi blogini poikkeavan valtavirrasta. Rauhallisuuteen haluan täällä jatkossakin panostaa. En halua yrittää tehdä tästä kaupallista.
Mitä tulee tämänvuotiseen uudenvuodenlupaukseeni olla ostamatta mitään ylimääräistä, en ole suhtautunut siihen ihan niin tiukasti, kuin vuosi sitten ajattelin. Huomaan kuitenkin punnitsevani ostopäätöksiä enemmän ja yhä useammin jätän jonkun "kivan jutun" ostamatta. Kuten jo aiemminkin sanoin, en ole täydellinen tässä asiassa, mutta parempaan suuntaan olen menossa. Siitä konkreettisena osoituksena pystyin hankkimaan itselleni jo aiemmin syksyllä kauan haaveilemani uuden kamerarungon. Seuraava säästökode onkin sitten uusi objektiivi, mutta sitä saan odotella vielä ihan hyvän tovin. Ainakin tiedän veronpalautusrahojen menevän suoraan säästötilille!

Kiitu kirjoitti Valkoinen paletti -blogissaan perjantaisesta Älä osta mitään -päivästä. Kannattaa lukea! Itse vietin perjantaina kyseistä päivää vähän vahingossa, enkä ostanut muuta, kuin ravintolaillallisen ystäväni kanssa ennen Raskasta joulua -konserttia. 
Tämän tekstin tarkoituksena ei ollut syyllistää ketään alennuksiin tarttumisesta. Itsekin katsoin, olisiko haluamani muistikortti ollut tarjouksessa, mutta ei ollut, ja siksi se jäi ostamatta. Muuten olisin sen kyllä hankkinut. Yhtä mekkoakin harkitsin, mutta totesin, etten juuri nyt tarvitse uutta, vaikka se kuinka ihana olisikin ollut. Harkinta on ehkä se sana, jonka haluaisin tästä postauksesta jäävän mieleen niin itselleni kuin muillekin. Lompakko ja maapallo kiittävät. ♥