Täydellisyyden tavoittelusta ja teema ensi vuodelle

Kaimani Anna Vihervaarasta kirjoitti blogissaan siitä, miten hän on oppinut antamaan itselleen luvan olla huono. Pystyin samaistumaan tekstiin monilta osin, olin joskus samanlainen. En pitänyt siitä tunteesta, jos olin jossakin huono. Tai keskinkertainen. Pieleen mennyt koe koulussa, liian lyhyelle kisoissa lentänyt kuula tai kiekko tai pipariksi mennyt sirkusesitys saivat aivan liikaa tilaa ajatuksissani. Sillä pitihän kaiken sujua täydellisesti. Paradoksaalista ehkä, että samaan aikaan kun en antanut itselleni lupaa olla huono, en kuitenkaan antanut itselleni lupaa olla myöskään hyvä. Sillä kaikki muut olivat toki aina parempia, vaikka papereissa olisi minkälaisia kymppejä. Siitä kai se täydellisyydentavoittelu kumpuaa, puutteellisesta itsetunnosta.

Onneksi, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, vuodet ovat kasvattaneet. En enää pelkää kovinkaan paljon olla huono, vaikken siitä tunteesta erityisesti pidäkään. Tarpeen tullen osaan myös antaa itselleni positiivista palautetta, ja sellainen jatkuva alemmuuden tunne on kadonnut. Se olikin kuluttavaa, ajatella aina olevansa vähän sellainen kakkosluokan kansalainen.

Mietin vähän, että mikä voisi olla ensi vuodelle hyvä teema. Vähän tätä aihetta sivuten päädyin lauseeseen "saan voida hyvin". Minulla on lupa panostaa omaan hyvinvointiini pienin ja vähän isomminkin askelin, myös rahallisesti jos tarve on. Olen kyllästynyt tähän vähän löpsähtäneeseen oloon. Nyt joku ehkä miettii, että tästähän olen puhunut ja kirjoittanut jo vuosia, ja totta, niin olenkin. Sekin jo kertoo, että asiaa lienee kypsytelty tarpeeksi. Nyt kun olen oppinut olemaan huono, on aika oppia olemaan taas hyvä. Tai keskinkertainen, tai mitä vaan, kunhan se tuo oloon kohennusta. Täydellisyyttä en enää kaipaa, sillä tiedän sen olevan pelkkä illuusio.

Miten nämä kärrynpyöräkuvat sitten liittyvät aiheeseen? Joskus olin todella hyvä tekemään kärrynpyöriä, ja saatoin tehdä niitä lukuisia putkeen pitäen silti tekniikan kunnossa. Nyt teen yhden vähän vinossa olevan ja olen sen jälkeen ihan pyörällä päästäni (älä edes kysy kuperkeikasta, huono olo on taattu jo yhdenkin jälkeen), mutta voin silti julkaista siitä kuvia. 

Sillä itselleen on hyvä osata myös nauraa.