tiistai 30. toukokuuta 2017

Lounasta heinäladossa ja mustaa huumoria Kymijoella

Viime perjantaina koitti jo kauan odotettu Starboxin oma bloggaajatapaaminen, joka oli järjestyksessään kolmas. Bloggaaminen on ainakin tällaisessa pikkukylässä melko yksinäistä pakertamista, joten välillä on kiva nähdä muitakin. Voisihan tätä kutsua vaikka bloggaajien tyhy-päiväksi! On oikeasti mielenkiintoista, miten toisilleen pitkälti tuntemattomat ihmiset tulevatkin niin hyvin juttuun, että tasainen puheensorina käy jatkuvasti.

Täytyy sanoa, että ohjelma näissä kohtaamisissa näyttää paranevan kerta kerralta (ei siis mitään paineita ensi syksyä silmällä pitäen! ;)). Tällä kertaa oli ensimmäisenä vuorossa lähiruokaa Aholafarmilla Haminassa. Katalogin Katariina kävi nappaamassa minut kyytiin ja lähdimme pienen mutkan kautta suunnistamaan kohti Kannusjärveä. Hiekkatie pöllysi takana ja lopulta saavuimmekin keskelle peltoa, jossa meitä odotti pitkä rivi autoja ja pieni harmaa heinälato. Onneksi Aholafarmin Jukka oli vielä ulkona odottelemassa mattimyöhäisiä (no emme me niin myöhässä olleet), joten tiesimme tulleemme oikeaan paikkaan. Muut olivat ilmeisesti ehtineet ottaa jo paikasta kuvia, joten pienen esittelyn jälkeen pääsimme itse asiaan eli meille varattuun ruokailuun.

Mahtavaa, miten monipuolisesti alueen lähituotantoa on raaka-aineissa hyödynnetty. Olikohan se Aholafarmin Tuulan noin kahdeksankymppinen anoppi, joka oli esimerkiksi kerännyt puolukat survosta varten. Salaatista löysimme muun muassa maitohorsmaa ja apilaa, jauhot tulevat Liikkalasta, juusto Sippolasta ja vadelmat ja mansikat lähitiloilta – ja lista jatkuu. Ihanaa muuten, että jälkiruoaksi oli perinteistä vadelmakiisseliä. Minulle juuri yhtenä päivänä sanottiin, että nykyään ei monissa perheissä enää tehdä kiisseliä. Siis mitä?! Kyllä minä ainakin teen ja ihan itselleni, nytkin olisi tuolla raparpereja odottamassa kyseistä tarkoitusta varten.


Vanhan heinäladon tunnelma oli kyllä juuri sellainen, josta itse tykkään. Ainut huono puoli oli se, että tuli taas todettua, kuinka olisin paremman kameran tarpeessa. No, maltti on valttia vai miten se meni, ja siihen asti pärjätään näillä välineillä. Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka puhui meille jälleen kirjoittamisesta, ja aivotyöskentely lähti ainakin itselläni käyntiin saman tien.

Pekan puheen jälkeen lähdimme jälkiruoan jälkiruoille läheiselle kodalle, jossa oli tarjolla nokipannukahvia, ihanaa raparperipiirakkaa ja pihlajanmarjoista tehtyä mehua. Kyllä noissa maisemissa sielu lepäsi ja kelpasi kahvia juoda, vaikka useammin juonkin itse teetä.

Niin ja kuten näistä kuvista huomaa, kuvasin lähinnä ihmisten selkiä... Ehkä jotain kehitettävää olisi kirjoittamisen lisäksi myös kuvauksen saralla! ;)







Kahvien jälkeen lähdimme taas pienelle kävelylle, mutta nyt kohti metsäkirkkoa. Hiekkatieltä siirryimme polulle, joka johdatteli meidät kohti puusta ja kivestä tehtyä alttaria ja puisia penkkirivejä. Ihan hyvin voisin nähdä vaikka omat hääni tuolla (jos sellaisia joskus siis tulee), sää- ja hyttys/mäkäräis/paarma/ampiaisvarauksella tietenkin.

Ainut, joka uskaltautui alttarin taakse, oli tietenkin oma pappivahvistuksemme Enna. Toimii!


Joskus minusta tuntuu, etten koskaan näe mitään jännittäviä eläimiä. Ehkä siksi olinkin yhtenä aamuna töihin mennessäni niin innoissani, kun näin jopa kaksi jänistä, kuvittele!  Mutta nytpä näin monen vuoden tauon jälkeen vaskitsan, ja kylläpä se olikin hieno! Tykkään liskoista, vaikkei tuolla jalkoja olekaan.

Pikkuhiljaa oli aika jättää maalaismaisemat taakse ja ottaa suunta kohti Kymijokea. Erämys-KeisarinKosket Oy järjestäisi meille nimittäin vähän jännempää tekemistä koskenlaskun merkeissä. Katariina omassa postauksessaan jo vitsailikin, että hänen kartturinsa *krhmm* oli yhtä hyvällä suuntavaistolla varustettu kuin hänkin, mutta löysimme silti perille. Onneksi on navigaattorit.



Jos maaseudun rauhassa sielu lepäsi, niin huonommaksi ei jäänyt tämäkään paikka. Ihan kuin olisimme mökille tulleet. Tosin myönnettäköön, ettei oma sieluni levännyt, ennen kuin illan koitos oli ohi. Koitos nimenomaan! En ole varsinaisesti mikään extremelajien ystävä, ainakaan, jos siihen liittyy vettä. Ja tähän liittyi vettä, kumivene ja koskia. Ei hyvä. Mutta silti, tietenkin oli pakko mennä. Vitsailimme, että Kymäriin tulee sitten juttuvinkkejä ja hyvät kuvat, jos käy niin sanotusti hassusti. Hehheh.. Ei se kyllä siinä vaiheessa ihan vitsiltä vielä tuntunut.



Ennen joelle lähtöä oli tarjolla päivän toiset nokipannukahvit. Kaksi kuppia kahvia päivässä alkaa olla elimistölleni aika maksimi, mutta otetaan nyt kun kerrankin saa.




Siinä ne odottivat sievässä rivissä, kypärät. Ja alakuvassa pienempi paatti, jota kävin silmät pyöritellen etukäteen vähän tutkailemassa. Tuohonko sitä pitäisi nousta..!



Turvallisuusohjeiden ja varustautumisen jälkeen meidät jaettiin kahteen veneeseen. Pääsin itse pienempään veneeseen ja sainkin matkalla kuulla, että se todennäköisesti pomppisi koskissa vähän enemmän. Mutta keskellä Kymijokea ei auttanut enää perua osallistumista, eteenpäin oli mentävä.

Kolme edellistä kuvaa otti Katariina Hostikka.

En ole ihan varma, kuinka kauan reissu kokonaisuudessaan kesti, mutta aluksi ainakin sanottiin sen kestävän reilun tunnin. Ensimmäisen kosken jälkeen jännitys pikkuhiljaa kaikkosi, jolloin tilanteesta ehti jopa alkaa nauttia. Sää antoi parastaan, joten mikäs se oli joella meloessa. Kaksi koskea olisi vielä tulossa matkan varrella ennen rantautumista.

Anette, Emmi, Jonne, Enna ja minä. Kuva: Ella Valjus
Katariina oli kameroineen tullut meitä vastaan viimeisen kosken luokse, joten saimme myös tilannekuvia muistoksi. Hymyni on sen verran leveä, että jo siitä voi päätellä hauskaa olleen. Rantaan päästessämme olimme ihan teletappeina sanomassa "uudestaan!". Meidän kolmen E:n ja kahden A:n tiimimme yhdellä J:llä höystettynä veti aika hyvin tämän reitin. ;)

Ja kyllä voisin lähteä ihan oikeastikin uudestaan. Joskus on hyvä mennä sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle, niin voi löytää itsestään jotain uutta.

Koskenlaskun jälkeen loimulohi perunamuussilla maistui erittäin hyvin. Päivä alkoi heinäladosta ja loppui aika mökkimäisiin tunnelmiin – sopi ainakin minulle todella hyvin. Ja muutkin taisivat olla tyytyväisiä.

Kiitos vielä kaikille osallisille, oli ihanaa viettää perjantaita kanssanne. ♥

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Bohoimmat kynsilakat

Tuossa blogin esittelytekstissä lukee, että täältä löytyisi välillä juttua myös luonnonkosmetiikasta, mutta enpä muista, koska viimeksi olisin aiheesta mitään kirjoitellut. Ehkä viime kesänä? Olen miettinyt ehkä liikaa, että sopivatko erilaiset tuotepostaukset blogiini ollenkaan, ja siksi niitä ei täällä olekaan juuri näkynyt. Luontokuvien ohella tykkään kuitenkin ottaa myös stailattuja kuvia ja siihen tarkoitukseen kosmetiikkatuotteet sopivat erittäin hyvin. Ja onhan luonnonkosmetiikka myös osa jokapäiväistä arkeani, joten miksipä en jatkossakin siitä välillä kirjoittelisi.

Boho Green Make-Up on sarja, jonka tuotteita olen käyttänyt jo ainakin yli vuoden. Erityisesti olen pitänyt luomiväreistä, tuuheuttavasta ripsiväristä ja näistä ihanista kynsilakoista! Kynsilakkaahan ei voi luonnonkosmetiikan kriteerein ainakaan vielä valmistaa, mutta näistä kyseisistä lakoista on jätetty pois yleisimmät haitalliset ainesosat. Värivalikoimaa on kymmeniä ja nuo saarnipuisella korkilla varustetut pullot ovat kauniita kuin mitkä! Lakkojen levittyvyys, peittävyys ja pysyvyys ovat myös todella hyviä.


Boho on edullinen ja hinta-laatusuhteeltaan erittäin hyvä sarja. Tykkään myös sarjan muutenkin boheemista ilmeestä. Olen kai siinä mielessä vähän epätrendikäs, että minusta luonnonkosmetiikan pakkaussuunnittelussa saa näkyä se, että kyseessä on luonnonkosmetiikka. Jos tuote on hyvä, sillä ei ole itselleni väliä, miltä pakkaus näyttää, vaikka kauniista purkeista ja pulloista pidänkin. Mutta niin sanotusti tyylikkäät mustavalkoiset graafiset putelit eivät lähtökohtaisesti kiinnitä huomiotani, sillä minusta ne näyttävät useimmiten tylsiltä. Makunsa kullakin. ;)


Värikästä tulevaa viikkoa! :)

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

lauantai 13. toukokuuta 2017

Mitä kirjat kertoisivat (ja satunnaisotos profiilikuvien historiaan)

2008. Ensimmäinen profiilikuvani. Mielestäni en omistanut itsestäni oikein mitään kuvaa, jonka olisi nettiin kehdannut laittaa kaikkien nähtäväksi. Tämä oli sopivan neutraali.

Tämä on nyt jo toinen postaus putkeen, jonka innoittajana ovat toimineet toiset bloggaajat. Start living your best life -blogissa kirjahylly antoi vastauksia kiperiin kysymyksiin, ja TiiPiissä oli äskettäin kymmenen vuoden muistelmat Facebook-profiilikuvista. Siirrytäänpä siis edellisen jutun pohdiskelevista tunnelmista vähän kevyempiin juttuihin!  
Tämä kirjahyllytehtävä oli siinä mielessä haastava, etten omista kovin paljon kirjoja tai ainakaan sellaisia, joilla olisi kivoja nimiä. Joten ihan niin hyviä vastauksia ei kaikkiin kysymyksiin löytynyt, mutta yllätyksekseni aika hyvin kumminkin. Listassa on myös joitakin kirjoja, joita en ole vielä ehtinyt lukemaan, mutta sillä ei tässä nyt ollutkaan merkitystä. Profiilikuvia sen sijaan on noin yhdeksän vuoden aikana ehtinyt kertyä peräti 38, joten niissä riittikin valinnanvaraa... Alkuperäisiä tiedostoja en jaksanut etsiä, joten taatulla facebooklaadulla mennään.

2009. Joltakin keikalta Hamina Bastionissa, mutta en nyt yhtään saa päähäni, että miltä! En yleensä ole niinkään punaisen ystävä, mutta tuota esiintymisasua rakastin. (Vaikka se olikin vähän lyhyt, tosin shortsit ovat alla myös! :D) Diabolo.♥
1. Oletko mies vai nainen? Letitellen
2. Kuvaile itseäsi? Erityisherkkä ihminen
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? The Secret Garden

2012. Ystäväni polttarit Kouvolassa, teemana merirosvot. Ja ylipäätään ainoat polttarit, joita olen ollut järjestämässä ja joihin olen osallistunut. Se oli hauska päivä, silmätulehduksen turvottamista silmistä huolimatta.
4. Kuinka voit? Body Up
5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi? Ihana maa
6. Mihin haluaisit matkustaa? Tunturien helmet

2012. Tuoreehkon hääparin järjestämä illanvietto kaasoille ja bestmaneille. Tämä on todiste siitä, että tuolta illalta on myös julkaisukelpoista materiaalia... Viljapelto auringonlaskuineen loi ihanan tunnelman.
7. Kuvaile parasta ystävääsi? Aidosti kaunis
8. Mikä on lempivärisi? Kivet ja mineraalit värikuvina
9. Millainen sää on nyt? Taikatalvi

2013. Pienestä asti olen rakastanut kielojen tuoksua. Kävimme ystäväni kanssa keräämässä niitä tuosta ihan läheltä.
10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Breaking dawn
11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Kehity kuvaajana
12. Millainen on parisuhteesi? Turvaverkko vai trampoliini

2015. Silloin kun on mahdollisuus apinoida, on apinoitava. Tämä lienee ainut profiilikuva, jonka on ottanut äiti! Tuon pururadan yhden ja kahden kilometrin mittaisia polkuja on pienestä asti hiihdetty, kävelty ja juostu satoja kertoja.

2016. Vietin viime kevään Kymenlaakson opiston valokuvauslinjalla ja se oli varmasti paras kevät koskaan tähän mennessä. Studiokuvaus ei ehkä ole ihan se minun juttuni, mutta sielläkin saimme kivoja kuvia aikaan. Kuvasta kiitos Karoliinalle!
13. Mitä pelkäät? Maailman mysteerit
14. Päivän mietelause? Color me happy
15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Alitajuntasi mahtava voima
16. Miten haluaisit kuolla? The Last Wish

2017. Nykyinen kuva, joka on otettu vanhassa tehdasmiljöössä. Mietin, että olisikohan jo aika vaihtaa keväisempään, mutta ehkä tämä menee vielä.. Odotellaan vaikka niitä omenapuunkukkia. ;) Kuva: Pete
Osallistukaapa muutkin näihin haasteisiin, olisi mielenkiintoista nähdä ja lukea! Ihanaa viikonloppua. ♥