Inspiraatiota keväästä?

Heippa pitkästä aikaa. Tosin en tiedä edes kenelle puhun, muistaako kukaan enää tätä blogia. Olen meinannut itsekin selvästi unohtaa, edellinen postaus kun on tammikuulta. Vähän kankeaa oli tämänkin postauksen aloittaminen. Haluaisin aina ladata kaikki kuvat kerralla ja sitten vasta kirjoittaa, mutta en pääse ollenkaan jyvälle tästä Bloggerin uudesta (viime vuonna muuttuneesta) systeemistä. Ennen pystyi helposti valita, missä järjestyksessä kuvat tänne tekstieditoriin putkahtavat, mutta nyt ne elävät aivan omaa elämäänsä. Jossain luki, että ne tulisivat nimijärjestyksessä, mutta olen kyllä liian laiska nimeään joka kuvaa erikseen. Yritin heittää numerot ykkösestä ysiin kuvien eteen, mutta ei se ainakaan toiminut. Ja kuvien siirtely tässä editorivaiheessa on niin ikään hyvin kankeaa (vähän sama fiilis kuin vaikka wordissa saada sivunumeroita sinne minne haluaa), samoin kuin kuvien hakeminen yksitellen, jos niitä on paljon. Yrittääköhän blogger kertoa, että olen jo pudonnut tästä kelkasta?

Siltä nimittäin välillä tuntuu. Äskettäin taisi kuitenkin alkaa domainin uusi laskutuskausi, joten ehkä tässä vielä vuosi ihmetellään, mikä tämän blogin jatko on. Sen aika sitten näyttää ja kuka tietää, kenties innostun taas! 

Näistä sinivuokoista ainakin innostuin. Oli niin ihanaa pitkästä aikaa kuvata luonnonkukkia, lintukonsertin säestämänä! Ja nyt odottelen, että säät vähän lämpenevät, että ehdin kuvata myös valtoimenaan kukkivia valkovuokkoja.

Tervetuloa, talvi!

Hei Talvi,

olethan tänä vuonna luminen täällä etelässäkin?

Lumi tuo valoa ihmisten mieliin ja suojaa eläimille.

Esimerkiksi saimaannorpat tarvitsevat lunta pesinnän onnistumiseksi.

Ymmärrät varmasti.

Kiitos, ei miulla muuta!

 

Otsikko puuttuu

 

Viime aikoina olen taas ollut paljon ajatuksissani. Lukenut mielenkiintoisia kirjoja, kuunnellut joitakin podcasteja. Katsonut ystävän vinkistä ihanan jouluhömppäsarjan Dash&Lily, jossa suuressa roolissa on punainen muistikirja. Inspiroitunut ja miettinyt, että ai noinkin voi ajatella, tai että onneksi joku muukin on ajatellut näin.

 

Olen miettinyt, että tästä voisi kirjoittaa blogiin, kunnes unohdan aiheen tai tajuan, etten osaa muodostaa mietteiden murusista järkeviä lauseita. Tajuan, että jos blogi olisi anonyymi, kirjoittaisin paremmin, enemmän ja useammin. Ja etten ehkä halua enää jakaa niin paljon kuin aiemmin. Ainakaan juuri nyt. Joskus on sellaisia aikoja, kun haluaa pitää aatoksensa itsellään. Toisaalta taas olisi kiva kirjoittaa blogia useammin, mutten jaksaisi tyhjänpäiväisyyksiäkään. Ehkä jossain vaiheessa löydän blogiin tulokulman, joka palvelee sekä kirjoittamisen halua, että yksityisyyttä.

Luovuuskin on ollut kateissa. Ehkä sillä on osansa yllämainitun kanssa. Ajattelin kokeilla, että jos teen vain jotain – tämän postauksen tai jotain muuta konkreettista ajattelun sijaan – ehkä se pikkuhiljaa palaa.

Olen myös pohtinut paljon tulevaisuutta ja aikaa, omia uskomuksiani ja haaveitani. Sitä, millainen olin ennen ja millainen nyt. Huomaan vielä joitakin vanhoja, ominaisia käyttäytymismalleja, joiden kanssa täytyy tehdä töitä. Sanoisin kuitenkin, että yleisesti ottaen parempaan on tultu.

Kuukkeli

Varislinnut ovat niin kauniita ja viisaita, rakastan niitä kaikkia! Korppi ja varis ovat suurimmat suosikit, mutta kyllä harakan ja närhen höyhenpuvut saavat minut aina niitä ihailemaan, ja naakkojen puuhailu kaupunkien keskustoissa on varsin mielenkiintoista katsottavaa. Kuukkelin olen nähnyt vain pari kertaa, ja se lienee näistä Suomen lajeista söpöin! Mustavaris ja pähkinähakki ovat sen sijaan itselleni vieraampia lajeja, enkä ole varma olenko edes nähnyt niitä. 

Ihania, ilmeikkäitä lintuja. Koen jonkinlaista sielujen yhteyttä niiden kanssa. 

Kesän taianomaisin aamu

Tekisi mieli vain jättää nämä kuvat tähän, sillä mitkään sanat eivät ehkä kuvaa tarpeeksi tämän heinäkuisen aamun kauneutta Pienellä Karhunkierroksella. Ystäväni kanssa tuijottelimme sumua ja sen liikkumisen myötä muuttuvaa maisemaa noin tunnin verran luonnon ääniä kuunnellen. Tällainen hidas retkeily on erityisesti mieleeni, kun on aikaa pysähtyä usein ihmettelemään ja ihailemaan. 

Tämä kyseinen reitti on todella suosittu ja päiväsaikaan omaan makuuni turhankin ruuhkaisa, mutta aikaisin aamusta tapasimme reitillä vain muutaman aamulenkkeilijän ja hieman uneliaan näköisen poron, jolla ei ollut kiire mihinkään. 

Ehdottomasti yksi kesän parhaista hetkistä ja retkistä.