sunnuntai 30. elokuuta 2020

Kesän taianomaisin aamu








Pieni Karhunkierros









Pieni Karhunkierros, Oulangan kansallispuisto

Tekisi mieli vain jättää nämä kuvat tähän, sillä mitkään sanat eivät ehkä kuvaa tarpeeksi tämän heinäkuisen aamun kauneutta Pienellä Karhunkierroksella. Ystäväni kanssa tuijottelimme sumua ja sen liikkumisen myötä muuttuvaa maisemaa noin tunnin verran luonnon ääniä kuunnellen. Tällainen hidas retkeily on erityisesti mieleeni, kun on aikaa pysähtyä usein ihmettelemään ja ihailemaan. 

Tämä kyseinen reitti on todella suosittu ja päiväsaikaan omaan makuuni turhankin ruuhkaisa, mutta aikaisin aamusta tapasimme reitillä vain muutaman aamulenkkeilijän ja hieman uneliaan näköisen poron, jolla ei ollut kiire mihinkään. 

Ehdottomasti yksi kesän parhaista hetkistä ja retkistä.




keskiviikko 19. elokuuta 2020

Pieniä hyviä, ilahduttavia hetkiä ja asioita


Mitä enemmän asiaa mietin, sitä varmempi olen siitä, että pienet ilon hetket luovat arjen suurimmat ilot. Minulla on jossain vuosia sitten ostettu metallinen kylttikin, jossa lukee "Little things make big days". Kliseistä ehkä, mutta yllättävän helposti moni tämän asian unohtaa. Silloin pienet ilot jäävät helposti pettymysten ja toisaalta suurien toiveiden jalkoihin, eikä elämässä (mukamas) tapahdu ikinä mitään hyvää ja kaikki on enemmän tai vähemmän pielessä. Jos alkaa tuntua tuolta, kannattaa vaikka hetkeksi päivittäin pysähtyä miettimään, mitä ilon ja kiitollisuuden aiheita päivästä on löytynyt. 


Tähän postaukseen sain inspiraation astu harhaan -blogin Ilahduttavia asioita -tekstistä ja Maaret Kallion uudesta kolumnista, jossa käsitellään juurikin näiden pienien asioiden merkitystä onnellisuudelle. Kallio kirjoittaa, että "yksi vahvuuksistani on lapsesta saakka ollut taipumus havaita, tunnistaa ja tuntea pieniä suuria hetkiä. Siinä missä herkkyys hienoisten sävyjen ilmapiirille, toisille ja ympäristölle on toisinaan raskasta, se on myös loputon voiman lähde." Noihin sanoihin pystyn hyvin samaistumaan. Vaikka pienten ilahduttavien asioiden huomaaminen onkin itselleni luontaista, tiedän, että niiden näkyväksi kirjoittaminen on silloin tällöin ihan paikallaan. Siksi ajattelinkin tehdä pienen listan viime aikoina ilahduttaneista asioista.

ystävän vierailu kylässä ja kultaköynnöksen (Njoy nimeltään) alun lahjaksi saaminen
sydämen muotoisen katukiven löytäminen vanhasta kaupungista
kuvausretki toisen ystävän kanssa meren äärelle ilta-auringon pehmeissä väreissä
kalliolla ja kivillä kävely paljain jaloin


aaltojen mukaan liikkuvien levien katselu veden alla ja kivien reunoilla, lähes meditatiivista
pyöräillessäni Haminassa sudenkorento lensi pitkään vierelläni
sisälle eksynyt perhonen, jonka otin käsieni väliin vapauttaakseni sen ikkunan raosta

marjojenpoimintaretket
lähipuistossa punertamaan alkavat hortensiapensaat
tähtitaivaan ja otavan näkeminen pitkästä aikaa

avoimen amk:n mindfulness-kurssin (5op) hyväksytty tekeminen loppuun
innostuminen ja onnistumisen ilo uudesta käsityötekniikasta, makrameesta
kansalaisopiston kursseille ilmoittautuminen (ja toivon pitäminen yllä, että ne myös toteutuvat)
X-filesien katsominen uudestaan, sillä Mulder ja Scully <3
kauniin kappaleen löytäminen, joka on soinut päässäni ilmestymisestään asti (Gealdýr – Yggdrasill)



Kuvat miusta: Satu


torstai 13. elokuuta 2020

Hillassa



Heinäkuussa Kuusamossa pääsin ensimmäistä kertaa ikinä lakkasuolle. Jos olisin eilen ostanut saman määrän lakkaa lähikaupasta, olisin saanut maksaa noin 110 euroa. Ihan hyvä diili; minä sain Suomen kultaa muutamaa kymmentä veriateriaa vastaan, terveisiä vaan Pohjois-Pohjanmaan hyttysille! Onhan sitä nyt jotain luonnolle vastalahjaksi annettava.

Huomasin hillankeruun olevan varsin hyvää mindfulnessia. En suonut ajatusta oikein millekään muulle kuin sille, etten jumitu saappaineni suohon, välillä mättäältä toiselle harppoen. Muutenkin luonnon helmassa ollessa hetkeen keskittyminen on minulle helpompaa.

Reissun jälkeen kävimme ystäväni kanssa keräämässä vielä mustikoita ja vähän vadelmiakin. Kantarelleja löysin vain kourallisen, mutta sitä kourallista arvostin sitäkin enemmän. 

Kiitos, suo ja metsä, näistä aarteista.