Heinäkuussa Kuusamossa pääsin ensimmäistä kertaa ikinä lakkasuolle. Jos olisin eilen ostanut saman määrän lakkaa lähikaupasta, olisin saanut maksaa noin 110 euroa. Ihan hyvä diili; minä sain Suomen kultaa muutamaa kymmentä veriateriaa vastaan, terveisiä vaan Pohjois-Pohjanmaan hyttysille! Onhan sitä nyt jotain luonnolle vastalahjaksi annettava.
Huomasin hillankeruun olevan varsin hyvää mindfulnessia. En suonut ajatusta oikein millekään muulle kuin sille, etten jumitu saappaineni suohon, välillä mättäältä toiselle harppoen. Muutenkin luonnon helmassa ollessa hetkeen keskittyminen on minulle helpompaa.
Reissun jälkeen kävimme ystäväni kanssa keräämässä vielä mustikoita ja vähän vadelmiakin. Kantarelleja löysin vain kourallisen, mutta sitä kourallista arvostin sitäkin enemmän.
Kiitos, suo ja metsä, näistä aarteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti