Blogin osoite muuttui

Täytyy myöntää, että murruin paineen alla. En jaksanut odotella vastausta Fb:ltä siihen, miksi linkkini on blokattu ilman mitään järkevää syytä. Puolivitsillä heitin bloggaajaystäville, että täytyy varmaankin hankkia oma domain, niin linkki muuttuu samalla. Ja yksi heistä sanoi, että tämä on varmasti viesti universumilta, että oma osoite on nyt hankittava. Jotenka, kuten Madventuresin Mad Cook -osiossa jotakuinkin sanottaisiin, heittäkääpäs ne kynät nurkkaan ja suunnatkaa jatkossa tänne osoitteella

www.niittykukkia.fi

Se on ainakin helppo muistaa! Kieltämättä pohdin tätä siirtoa jo silloin, kun kuulin Starboxin lopettavan ja mietin blogin jatkoa. Nyt osoite näyttää omalta (vaikka fyysisesti blogi pysyy siellä missä ennenkin). ♥

Tervetuloa uuteen blogiini ja 6 mieleenjäänyttä postausta Starboxin ajalta

Starbox on auki vielä viikon, mutten sitten malttanutkaan olla avaamatta uutta blogikotia jo nyt, kun kaikki tuntuu olevan suunnilleen kunnossa!

Mietin, millaisen postauksen tekisin ensimmäiseksi "uuteen" blogiin. Jostain syystä pää lyö ihan tyhjää, vaikka olo on tietyllä tapaa myös hyvin inspiroitunut siitä, että olen nyt niin sanotusti blogin kanssa ihan omillani. Aiemmin vain portaaleissa bloganneena en ole juurikaan päässyt vaikuttamaan esimerkiksi ulkoasuun, joten on mukavaa, että voin nyt päättää itse kaikesta. Onnistuin jopa googlen avustuksella koodaamaan blogin mobiiliversioon näkyviin haluamani asiat, jotka sieltä puuttuivat. Vaikka juttu ei ollut kummoinenkaan, pieni sisäinen nörttini oli innoissaan ratkaisun löytymisestä.

Koska blogialusta on uusi, ja tänne saattaa kenties eksyä uusia ihmisiäkin, ajattelin jakaa muutaman vanhan postauksen, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleeni. Kenties niiden kautta voit saada tästä blogista jonkinlaisen käsityksen. Tervetuloa, olit sitten vanha tai uusi tuttavuus!

1. 28

Kirjoitin tämän postauksen noin vuosi sitten syntymäpäiväni aattona siitä, mitä olen elämästä oivaltanut. Allekirjoitan yhä jokaisen kohdan.

2. Kiltteydessä on taikaa

Edelleen olen sitä mieltä, että kiltteys ei ole merkki heikkoudesta, vaan vahvuus. 

3. Miksi etsiä kirjeystävä?

Aloitettuani syksyllä venäjän opinnot, päätin etsiä muutaman uuden kirjeystävän, jotka kyseistä kieltä osaavat. Nyt on lupaavia tuttavuuksia löytynyt ja toivon, että tulemme kirjoittelemaan pitkään! Olen kirjoitellut kirjeitä epäsäännöllisen säännöllisesti jo 20 vuotta, ja on aina yhtä mukavaa löytää ajatuksella kirjoitettu kirje postin seasta. 

4. Kohtuudesta, mielettömyydestä ja yhdestä kirjasta

"Ja toden totta, kultainen keskitie ja kohtuus tuntuvat olevan täysin vieraita tälle ajalle, jossa elämme. Aina pitää olla, saada ja tehdä jotakin enemmän ja paremmin kuin ennen tai kukaan muu. Välillä tuntuu, että mikään ei riitä." Ei lisättävää.

5. Servettilumpeenkukka

Tämä lumpeenkukan taitteluohje oli vanhan blogini suosituin postaus, ja toiseksi luetuin Niittykukissa Starboxin aikana. Pyhinä ja muiden juhlien aikaan blogissa näyttää olevan monesti pieni piikki kävijöiden määrässä, kun ihmiset etsivät inspiraatiota juhlakattaukseen. En kai siis voi jättää sitä tästäkään listasta pois!

6. Aamun valossa

Lempiaikani valokuvata on ehdottomasti aamu. Etenkin kun on sumuista, tai nousevan auringon valossa kimaltavaa aamukastetta. Silloin luonto on heräämässä ja näyttää erityisen taianomaiselta.

Blogi muuttaa 1.4

Starboxin blogeja lukevilta tuskin on jäänyt huomaamatta, että portaali suljetaan 31.3 eli kahden viikon päästä. Olen nyt viimeisen reilun kuukauden ajan siirtänyt postauksia manuaalisesti uuteen paikkaan, ja työn määrä on ollut niin hurja, etten ole ehtinyt edes mainita muutosta täällä saati tehdä uusia blogipostauksia. Mutta nyt, 223 postausta, yli 1900 kuvaa ja varmasti kymmeniä tuhansia hiiren klikkauksia myöhemmin, olen saanut postaukset siirrettyä.

Vanhoissa postauksissa saattaa olla vähän erilaisia fontteja ja muotoiluja (ja ihmeellisiä tyhjiä välejä), ja kuvatekstit ja linkitykset jätin suuresta osasta juttuja pois kokonaan. Vaikka olisi ihanaa, että kaikki näyttäisi harmoniselta, tulin siihen tulokseen, että pysyäkseni jotenkin järjissäni tämän urakan kanssa en voi ajatella perfektionistisesti. Pääasia, että postaukset ovat tallessa.

Starboxin loppuminen tuli ehkä hieman yllätyksenä, olihan portaali vasta alle kolme vuotta vanha. Olin kyllä koko ajan tietoinen mahdollisuudesta, sillä kaupallisten portaalien täytyy myös kannattaa taloudellisesti pystyäkseen toimimaan. Harmi, ettei näin lopulta ollutkaan. Toisaalta, parempi nyt kuin myöhemmin, jolloin siirrettäviä postauksia olisi ollut vielä enemmän... Opinpahan ainakin arkistoimaan blogissa käytettävät kuvat paremmin myös jatkossa!

Postausten siirto sai minut konkreettisesti käymään läpi edelliset 2,5 vuotta elämästäni. Vaikken blogissa kaikkea jaakaan, monet muistot tulvivat mieleen elävästi. Joillekin ajatuksille vähän naureskelin, ja välillä taas mietin, että olenpa osannut ajatella fiksusti. Luin myös vanhoja kommentteja, ja välillä meinasi tulla ihan tippa linssiin, kun niin kauniisti olette minulle kirjoittaneet.

Starbox toi elämääni paljon ihania asioita ja kokemuksia, ja etenkin ihmisiä. Bloggaajakollegoilta saatu tuki ja kannustus ylläpitoa unohtamatta on ollut todella arvokasta. Toivon, että pidämme yhteyttä myös jatkossa!

Toivon myös, että sinäkin löydät uuteen blogiin, jonka osoite 1.4 alkaen on

https://niittykukkia.blogspot.com/ 

♥

Vuoden mieleenpainuneimmat postaukset x 6

Tuli tässä vähän lueskeltua vanhoja postauksia, ja ajattelin koota muutaman mielestäni kiinnostavimman samaan paikkaan. On sitä näköjään jotain fiksuakin tullut vuoden sisään ajateltua ja kirjoitettua, toki asioista voi aina olla montaa mieltä..! Olen kirjoittanut itsensä ylittämisestä ja siitä, miten joskus vähempikin riittää. Olen myös pohtinut kauniiden sanojen merkitystä ja oman itsensä arvostamista. Kaikista luetuin näistä pohdiskelevammista jutuistani taas käsitteli sitä, miten herkkä ihminen ylivirittyy helposti, ja miten tilannetta voi itse helpottaa.

1. Epämukavuusalueella voi olla ihan hauskaakin
2. Vähempi parempi
3. Arvosta itseäsi, niin muutkin tekevät niin
4. Kauniista sanoista
5. Herkkyyden haasteita: ylivirittyneisyys

Ja jotta ei liian syväliseksi menisi, valitsin tähän loppuun vielä omasta mielestäni vuoden hauskimman postaukseni. Ainakin hymy tuli huulille vieläkin, kun sitä luin! Itselleen on muistettava myös nauraa, se tekee hyvää.

6. Mitä tehdä mökillä – Niittykukkia edition

Luulenpa, että seuraavassa jutussa pohditaan jo vähän tulevaa vuotta...

Lempiblogini x 8

En muista, olenko tehnyt koskaan listausta lempiblogeistani, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Vuosien varrella olen lukenut kymmenittäin erilaisia blogeja, joista osa on joko lopettanut tai jäänyt muuten vaan lukulistalta pois. Tähän listaan valikoitui nyt blogeja, joista suurinta osaa olen lukenut jo vuosia. Monta hyvää ja mainitsemisen arvoista jäi vielä ulkopuolellekin, mutta johonkin raja on vedettävä, ettei tästä tule kilometrin mittaista juttua. Yhtä blogia lukuunottamatta pitäydyin tällä kertaa Starboxin ulkopuolella, vaikka täälläkin on aivan upeita bloggaajia. ♥

Vilma P.

Vilman blogia olen lukenut jo vuosia, melkein alusta asti. Vilma on ahkeralla työpanoksella ja kadehdittavalla motivaatiolla ja innokkuudella tehnyt bloggaamisesta itselleen työn, menettämättä kuitenkaan inhimillistä ja helposti lähestyttävää otetta. Kuvat ovat upeita, ja etenkin syvällisemmät tekstit ovat aina olleet suosikkejani. 

Anna Vihervaarasta

Myös Annan blogi on ollut lukulistalla melkein sen ensipostauksista lähtien. Annalla on taito kirjoittaa koukuttavasti tyylillä, jonka tunnistaa. Jaan kaimani rakkauden viisaisiin sanoihin, metsiin ja pinkkiin huulipunaan. Tässä blogissa pohditaan myös ekologisuutta arjen luksusta unohtamatta.

Destination: Happiness

Netan blogi on ihanan maanläheinen, mutta muutamien kuukausien aikana Netta on ottanut bloginsa kanssa isoja askelia eteenpäin. Postausten teemat vaihtelevat mökkiremontista kahvila- ja ravintolasuosituksiin ja syvällisempiin pohdintoihin. Hyviä tekstejä on ollut muun muassa työstä ja ystävyydestä. Tässä kuussa hän kertoo, miten etenee #muovitonmaaliskuu -haaste. Tätäkin blogia olen lukenut sen alkuajoilta lähtien. 

Jotain sinistä

Tämä blogi päivittyy harvakseltaan, mutta siellä vallitseva tunnelma on ihana, ja jotenkin kevyt ja rento. Sini kertookin bloginsa olevan muistikirja kauniille hetkille, hyvälle ololle ja omannäköiselle elämälle.

Susanna Maria - Heart Full of Moonlight

Susannan blogi on vaihtanut nimeä pariin otteeseen, mutta mukana on pysytty silti! Luonnonkosmetiikkaa, joogaa, luontoa, reseptejä ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kukapa ei pitäisi naisesta, jonka sydän on täynnä kuunvaloa. 

TiiPii

Kuten sanottu, Starboxissa on mahtavia kirjoittajia ja blogeja. Tähän yhteyteen haluan kuitenkin nostaa TiiPiin, jonka tekstit saavat pohtimaan, että osaisinpa itsekin kirjoittaa noin luovasti. Emmi-Riika löytää itseni tavoin kauneutta niin havunneulasista kuin pienistä arjen iloista – sieltäkin, mistä moni ei osaisi katsoa.

Jonna Jinton

Luen todella vähän ulkomaalaisia blogeja, mutta tämän suositun ruotsalaisbloggaajan blogia luen aina silloin tällöin. Lukisin tekstejä useamminkin, ellei hän kirjoittaisi niin pitkiä tarinoita – ruotsiksi lukeminen kun nyt on aika paljon hitaampaa kuin suomeksi tai englanniksi, vaikka teksti sinänsä onkin helppolukuista. Luonnon keskellä asuva Jonna vaikuttaa aivan ihastuttavalta persoonalta, ja hän ottaa upeita luontokuvia ja maalaa hurmaavia tauluja. 

Daughter of the Woods

Löysin saksalaisen Michellen blogin instagramin kautta, ja se onkin näistä kaikista mainitsemistani uusin tuttavuus. Myös Michelle rakastaa luontoa, on viettänyt vaihto-opiskeluvuotta Suomessa ja haaveilee luonnon keskellä elämisestä pohjois-Ruotsissa. Ennen hän kirjoitti englanniksi, mutta on vaihtanut kielen jokin aika sitten saksaksi. Google-kääntäjän suomenkielinen teksti on kammottavaa, ja siksi silloin kun luen tekstinkin, yritän lukea sen alkuperäiskielellä. Tuleepahan samalla vähän muisteltua lukiossa opittua.

Tajusin juuri, että kaikkia lempibloggaajiani yhdistää rakkaus kaikkea kaunista, viisasta ja luontoa kohtaan. Ja se, että uskon heillä kaikilla olevan suuri sydän. ♥ 

Nyt olisikin kiinnostavaa kuulla, mikä (tai mitkä) on sinun suosikkiblogisi? Ehkä löydän samalla itsekin uutta luettavaa! Hakusessa olisi ainakin jokin englanninkielinen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin keskittyvä blogi. Onko kenelläkään ehdotuksia? :)

Koska kaikkien tarinat ovat erilaisia – bloggaamisen järkevyydestä

Don't forget – no one else sees the world the way that you do, so no one else can tell the stories that you have to tell.

-Project Calm magazine

Ihana Nettanen kirjoitti vähän aikaa sitten asiasta, joka koskettaa monia bloggaajia aina silloin tällöin. Eli siitä mieleen hiipivästä ajatuksesta, että mikähän pointti tällä omien horinoiden jakamisella on. Miksi kukaan haluaisi lukea juuri minun jorinoitani tai nähdä valokuviani, kun maailma on blogeja, muita tekstejä ja kuvia pullollaan? Kiinnostaako jotakuta oikeasti? Samaa mietin aina välillä itsekin.

Tuo lainaus, jonka laitoin ihan ensimmäiseksi, sattui silmiini vähän sen jälkeen, kun olin lukenut Netan postauksen. Sen sanoma on mielestäni todella kannustava, ja jokaisen olisi hyvä muistaa nuo sanat. Kukaan ei voi nähdä maailmaa samalla tavalla, ja siksi kukaan ei voi kertoa juuri niitä tarinoita, mitä sinä kerrot. Oli väylä niiden kertomiselle sitten mikä tahansa, vaikkapa nyt blogi. Samaistun myös Netan ajatukseen siitä, ettei kaikessa tekemisessä tarvitse aina kauheasti järkeä ollakaan. Tylsäähän sellainen olisi, jos vain järkevyys ohjaisi ihmisen toimintaa.

Lähipiiristä olen kuullut kommenttia (henkilöltä, joka ei ehkä muista, että pidän blogia :D), että "ketä nyt kiinnostaa lukea jonkun nobodyn juttuja". Kyllä minua on ainakin kiinnostanut aina lukea kaikkien nobodyjen juttuja, aina lehtien lukijapalstoilta lähtien. Ehkä kysymys on enemmän ihmisen persoonasta; jotakuta kiinnostaa toisten ihmisten pohdinnat ja huomiot elämästä, toista ei.

Mielestäni on hienoa, että on tällainen kanava kuin some, jossa nobodyt voivat löytää samanhenkisiä ihmisiä (joista voi tulla myös ystäviä), tai toisaalta myös nähdä ja oppia ymmärtämään ihan toisenlaisia näkökulmia. Joillakin on myös suuri tarve ilmaista itseään kirjoittamalla ja/tai kuvaamalla, ja tämä on oivallinen väylä tuotosten henkiin herättämiseen.

Nyt haluaisinkin kysyä, että mikä saa sinut lukemaan (etenkin tuntemattomien) ihmisten blogeja? Ja olisi myös mielenkiintoista tietää, että jos olet lukenut blogiani pidempään, niin mikä saa sinut palaamaan? En yritä kerjätä kehuja, vaan minua ihan oikeasti kiinnostaa, miksi horinani kiinnostavat tai eivät kiinnosta. Minulla kun ei ole asiasta mitään käsitystä. :D Vaikka blogini onkin pieni, niin tilastot kertovat, että tätä lukee siskoni ja parin ystävän ja starboxlaisen lisäksi myös moni muu. Joukossa on siis oltava myös minulle tuntemattomia ihmisiä. :)

Mukavaa viikkoa!

(Postauksen kuvat ovat ystäväni Satun ottamia muutamien viime vuosien takaa – paloja tarinastani. )

Lounasta heinäladossa ja mustaa huumoria Kymijoella

Viime perjantaina koitti jo kauan odotettu Starboxin oma bloggaajatapaaminen, joka oli järjestyksessään kolmas. Bloggaaminen on ainakin tällaisessa pikkukylässä melko yksinäistä pakertamista, joten välillä on kiva nähdä muitakin. Voisihan tätä kutsua vaikka bloggaajien tyhy-päiväksi! On oikeasti mielenkiintoista, miten toisilleen pitkälti tuntemattomat ihmiset tulevatkin niin hyvin juttuun, että tasainen puheensorina käy jatkuvasti.

Täytyy sanoa, että ohjelma näissä kohtaamisissa näyttää paranevan kerta kerralta (ei siis mitään paineita ensi syksyä silmällä pitäen! ;)). Tällä kertaa oli ensimmäisenä vuorossa lähiruokaa Aholafarmilla Haminassa. Katalogin Katariina kävi nappaamassa minut kyytiin ja lähdimme pienen mutkan kautta suunnistamaan kohti Kannusjärveä. Hiekkatie pöllysi takana ja lopulta saavuimmekin keskelle peltoa, jossa meitä odotti pitkä rivi autoja ja pieni harmaa heinälato. Onneksi Aholafarmin Jukka oli vielä ulkona odottelemassa mattimyöhäisiä (no emme me niin myöhässä olleet), joten tiesimme tulleemme oikeaan paikkaan. Muut olivat ilmeisesti ehtineet ottaa jo paikasta kuvia, joten pienen esittelyn jälkeen pääsimme itse asiaan eli meille varattuun ruokailuun.

Mahtavaa, miten monipuolisesti alueen lähituotantoa on raaka-aineissa hyödynnetty. Olikohan se Aholafarmin Tuulan noin kahdeksankymppinen anoppi, joka oli esimerkiksi kerännyt puolukat survosta varten. Salaatista löysimme muun muassa maitohorsmaa ja apilaa, jauhot tulevat Liikkalasta, juusto Sippolasta ja vadelmat ja mansikat lähitiloilta – ja lista jatkuu. Ihanaa muuten, että jälkiruoaksi oli perinteistä vadelmakiisseliä. Minulle juuri yhtenä päivänä sanottiin, että nykyään ei monissa perheissä enää tehdä kiisseliä. Siis mitä?! Kyllä minä ainakin teen ja ihan itselleni, nytkin olisi tuolla raparpereja odottamassa kyseistä tarkoitusta varten.

Vanhan heinäladon tunnelma oli kyllä juuri sellainen, josta itse tykkään. Ainut huono puoli oli se, että tuli taas todettua, kuinka olisin paremman kameran tarpeessa. No, maltti on valttia vai miten se meni, ja siihen asti pärjätään näillä välineillä. Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka puhui meille jälleen kirjoittamisesta, ja aivotyöskentely lähti ainakin itselläni käyntiin saman tien.

Pekan puheen jälkeen lähdimme jälkiruoan jälkiruoille läheiselle kodalle, jossa oli tarjolla nokipannukahvia, ihanaa raparperipiirakkaa ja pihlajanmarjoista tehtyä mehua. Kyllä noissa maisemissa sielu lepäsi ja kelpasi kahvia juoda, vaikka useammin juonkin itse teetä.

Niin ja kuten näistä kuvista huomaa, kuvasin lähinnä ihmisten selkiä... Ehkä jotain kehitettävää olisi kirjoittamisen lisäksi myös kuvauksen saralla! ;)

Kahvien jälkeen lähdimme taas pienelle kävelylle, mutta nyt kohti metsäkirkkoa. Hiekkatieltä siirryimme polulle, joka johdatteli meidät kohti puusta ja kivestä tehtyä alttaria ja puisia penkkirivejä. Ihan hyvin voisin nähdä vaikka omat hääni tuolla (jos sellaisia joskus siis tulee), sää- ja hyttys/mäkäräis/paarma/ampiaisvarauksella tietenkin.

Ainut, joka uskaltautui alttarin taakse, oli tietenkin oma pappivahvistuksemme Enna. Toimii!

Joskus minusta tuntuu, etten koskaan näe mitään jännittäviä eläimiä. Ehkä siksi olinkin yhtenä aamuna töihin mennessäni niin innoissani, kun näin jopa kaksi jänistä, kuvittele!  Mutta nytpä näin monen vuoden tauon jälkeen vaskitsan, ja kylläpä se olikin hieno! Tykkään liskoista, vaikkei tuolla jalkoja olekaan.

Pikkuhiljaa oli aika jättää maalaismaisemat taakse ja ottaa suunta kohti Kymijokea. Erämys-KeisarinKosket Oy järjestäisi meille nimittäin vähän jännempää tekemistä koskenlaskun merkeissä. Katariina omassa postauksessaan jo vitsailikin, että hänen kartturinsa *krhmm* oli yhtä hyvällä suuntavaistolla varustettu kuin hänkin, mutta löysimme silti perille. Onneksi on navigaattorit.

Jos maaseudun rauhassa sielu lepäsi, niin huonommaksi ei jäänyt tämäkään paikka. Ihan kuin olisimme mökille tulleet. Tosin myönnettäköön, ettei oma sieluni levännyt, ennen kuin illan koitos oli ohi. Koitos nimenomaan! En ole varsinaisesti mikään extremelajien ystävä, ainakaan, jos siihen liittyy vettä. Ja tähän liittyi vettä, kumivene ja koskia. Ei hyvä. Mutta silti, tietenkin oli pakko mennä. Vitsailimme, että Kymäriin tulee sitten juttuvinkkejä ja hyvät kuvat, jos käy niin sanotusti hassusti. Hehheh.. Ei se kyllä siinä vaiheessa ihan vitsiltä vielä tuntunut.

Ennen joelle lähtöä oli tarjolla päivän toiset nokipannukahvit. Kaksi kuppia kahvia päivässä alkaa olla elimistölleni aika maksimi, mutta otetaan nyt kun kerrankin saa.

Siinä ne odottivat sievässä rivissä, kypärät. Ja alakuvassa pienempi paatti, jota kävin silmät pyöritellen etukäteen vähän tutkailemassa. Tuohonko sitä pitäisi nousta..!

Turvallisuusohjeiden ja varustautumisen jälkeen meidät jaettiin kahteen veneeseen. Pääsin itse pienempään veneeseen ja sainkin matkalla kuulla, että se todennäköisesti pomppisi koskissa vähän enemmän. Mutta keskellä Kymijokea ei auttanut enää perua osallistumista, eteenpäin oli mentävä.

Kolme edellistä kuvaa otti Katariina Hostikka.

En ole ihan varma, kuinka kauan reissu kokonaisuudessaan kesti, mutta aluksi ainakin sanottiin sen kestävän reilun tunnin. Ensimmäisen kosken jälkeen jännitys pikkuhiljaa kaikkosi, jolloin tilanteesta ehti jopa alkaa nauttia. Sää antoi parastaan, joten mikäs se oli joella meloessa. Kaksi koskea olisi vielä tulossa matkan varrella ennen rantautumista.

Anette, Emmi, Jonne, Enna ja minä. Kuva: Ella Valjus

Katariina oli kameroineen tullut meitä vastaan viimeisen kosken luokse, joten saimme myös tilannekuvia muistoksi. Hymyni on sen verran leveä, että jo siitä voi päätellä hauskaa olleen. Rantaan päästessämme olimme ihan teletappeina sanomassa "uudestaan!". Meidän kolmen E:n ja kahden A:n tiimimme yhdellä J:llä höystettynä veti aika hyvin tämän reitin. ;)

Ja kyllä voisin lähteä ihan oikeastikin uudestaan. Joskus on hyvä mennä sinne kuuluisalle epämukavuusalueelle, niin voi löytää itsestään jotain uutta.

Koskenlaskun jälkeen loimulohi perunamuussilla maistui erittäin hyvin. Päivä alkoi heinäladosta ja loppui aika mökkimäisiin tunnelmiin – sopi ainakin minulle todella hyvin. Ja muutkin taisivat olla tyytyväisiä.

Kiitos vielä kaikille osallisille, oli ihanaa viettää perjantaita kanssanne. ♥