lauantai 24. helmikuuta 2018

Kun jäniksen jälkiä seurasin














Näitä kuvia katsoessa se alkoi taas – ikävä metsään. 
Talvilomani alkoi vähän ennenaikaisesti todennäköisen noroviruksen saattelemana, ja eilinen päivä menikin täysin toipuessa sängyn pohjalla. Nyt olo on jo parempi, mutta jonkinlainen virkistyminen tekisi varmasti pian terää. Vaikka sitten metsään meno. Toivottavasti se onnistuu seuraavan viikon aikana ainakin jonain päivänä. ♥

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

5 x 3 hyvää asiaa

Pitkästä aikaa haastetta pukkaa! Pitkäaikainen blogituttuni Netta Destination: Happiness -blogista antoi minulle eteenpäin tällaisen mukavan blogihaasteen, ja näitä onkin aina hauska tehdä. Käykääpä muuten Netankin blogissa, siellä on ollut viime aikoina monia hyviä postauksia!
Pidemmittä puheitta asiaan. 
Kolme hyvää asiaa...
Päivässäni:
Kummius. Minusta tuli tänään pienen pojan kummi. ♥ Hän on ensimmäinen kummilapseni, ja toivon olevani tämän kunniatehtävän arvoinen. Yksi omista kummeistani siirtyi vajaa vuosi sitten tästä ajasta ikuisuuteen, ja lämmöllä häntä muistelen. Toivon omalle kummilapselleni myös paljon lämpimiä muistoja yhteisistä hetkistä. 
Kipeät lihakset. Kävin eilen elämäni ensimmäistä kertaa joogassa, tarkemmin sanottuna 2,5 tuntia kestäneessä vinyasa flown -perusteet workshopissa. Se oli tosi kivaa, mutta äärimmäisen rankkaa, ja nyt on kipeinä niin jalkojen, käsien, vatsan kuin selänkin lihakset. Tämä on hyvä asia siksi, että olenkin vähän kaivannut sitä tunnetta, kun tietää tehneensä jotain. Ja tästä ei voi olla suunta kuin ylöspäin..! 
Mansikkakiisseli. Pitkästä aikaa tein mansikkakiisseliä vaniljalla maustettuna. Olen tykännyt kiisseleistä lapsesta asti, ja melkeinpä kaikki kiisselit uppoavat. 
Tänä vuonna:
Yleistuntuma. Minulla on sellainen tunne, että verrattuna moniin edellisiin tästä vuodesta on tulossa yleisesti ottaen aika kiva. En vielä tiedä, mitä kaikkea se tulee pitämään sisällään, mutta alku näyttää ainakin lupaavalta. Aion haastaa totuttuja, vähän pinttyneitäkin tapojani ja kokeilla monia uusia asioita. Nyt listalta on ruksittu jo avanto ja jooga. Kysymys kuuluu, että mitähän seuraavaksi? Bring it on, I'm ready! 
Ekologisuus. Mietin asioita joskus aika innokkaastikin ekologiselta kannalta, mutta sitten se vähän jäi taka-alalle. Nyt olen havahtunut etenkin käyttämäni muovin määrään, ja tästä edespäin yritän aktiivisesti vähentää muovin kulutusta ja tehdä parempia valintoja. Muovia vaan tuntuu olevan kaikkialla, mutta askel kerrallaan, siitähän se on lähdettävä. 
Teltassa yöpyminen metsässä. Meidän piti jo viime vuonna toteuttaa tämä, mutta sitten se vain jäi. Tänä vuonna se ei enää jää, sano minun sanoneen..!




Elämässäni:
Ihmiset. Viihdyn mainiosti yksin ja tarvitsenkin paljon omaa aikaa, mutta en pidä yksinäisyydestä. Minulla on muutama ihana ystävä ja kivoja kavereita (ja kirjeystäviä), joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä, mihin on viimeksi jäänyt, oli aikaa välissä sitten päivä tai vuosi. Myös työn kautta olen saanut tutustua tosi kivoihin tyyppeihin, ja siitä olen hyvin kiitollinen. Kuten myös siitä, että tämän huushollin toinen asukas on jaksanut minua jo yli kahdeksan vuotta. ♥
Tasaisuus. Elämä ei aina ole kovin tasaista, ja siksipä osaankin iloita nyt siitä, että tällä hetkellä arkinen elo ja olo kulkee eteenpäin tasaisen varmasti. Tiedän, etteivät jotkut tykkää tasaisesta arjesta ollenkaan, mutta joillekin, kuten minulle, se sopii. 
Elämä. Se, että saan elää tällä kauniilla maapallolla on ihme jo itsessään. Kun mietin sitä, kuinka pieni mahdollisuus juuri minun oli syntyä tänne, menee pää jo täysin pyörälle (niin kuin se kuuluisa Haminan kaupunki) koko ajatuksesta. Kiitos, kiitos, kiitos. 
Minussa:
Herkkyys. Mielestäni se on voimaa. Tunnen syvästi niin hyvässä kuin pahassa, ja itken surusta, mutta myös ilosta. Huomaan ympärilläni olevan kauneuden; sen, miten repeytyneestä siivestä huolimatta perhonen vielä lentää. Ja sen, miten kuusen oksilla helmeilevät sadepisarat saavat maiseman säihkymään. Ajattelen ehkä välillä liikaa ja liian syvällisiä, mutta jos ajattelisin vähemmän, tuntisin olevani vähemmän minä. 
Itsetuntemus. En välttämättä tiedä kovin tarkkaan, mitä elämältäni haluan, mutta tiedän ainakin aika tarkasti, millainen itse olen ja haluan olla. Koen nykyään uskaltavani olla oma itseni niin sisäisesti kuin ulkoisestikin ainakin suurimman osan ajasta. Pää pilvissä ja jalat maassa.  
Uteliaisuus. Olen utelias erilaisia asioita kohtaan ja innostun myös helposti, jos aihe on oikeasti kiinnostava. Saatan kiinnostua jostakin niin paljon, että etsin tietoa netistä ja kirjoista tunti tolkulla. Rakastan flow-tilaa, mutta harmikseni huomaan keskittymiskykyni heikentyneen aiemmasta, ja nykyään siihen on vaikeampi päästä. Helpoiten flowhun pääsenkin kamera kädessä, sillä silloin kädessä ei voi yhtä aikaa olla ainakaan keskittymistä herpaannuttava älypuhelin...




Blogissani:
Omannäköisyys. En oikeastaan koskaan ole ajatellut, että blogini täytyisi yrittää ahtautua johonkin kapeaan muottiin tai yrittää olla jotenkin kaupallisen ja myyvän näköinen. Kirjoitan niistä aiheista, jotka juuri sillä hetkellä sattuvat kiinnostamaan, ja joskus menen täysin kuvat edellä, jolloin tekstiä tulee jos on tullakseen. Tykkään liikaa väreistä ja erilaisista kuvakulmista käyttääkseni vain tietynlaisia kuvia. Laitan tylsemmän otsikon, jos niin sanottu myyvempi vaihtoehto kuulostaa enemmän klikkiotsikolta – silläkin uhalla, että lukijoita käy vähemmän. Itse nimittäin vähän kartan sellaisia klikkiotsikolla varustettuja blogipostauksia, ellen tiedä, että kirjoittaja on hyvä ja hänellä on oikeasti jotain sanottavaa aiheesta. 
Rauha. Olen nyt jo parikin kertaa saanut kommentin, että täällä vallitsee sellainen jännä rauhan tunne. Ja kun aloin ajattelemaan asiaa tarkemmin, niin pystyn sen ehkä itsekin havaitsemaan. Tai ehkä olen ajatellut jotain sellaista jo aiemminkin, mutten ole pystynyt kiteyttämään ajatuksia yhteen sanaan. Jos blogistani välittyy rauhaa, olen todella iloinen! 
Luovuus. Tämä on aivan mahtava harrastus ihmiselle, joka rakastaa valokuvausta ja tykkää myös kirjoittaa. Kuvien ja tekstin yhdistäminen, tai toisin sanoen tekstien kuvittaminen tai kuvien sanoittaminen, kuten itse postauksia rakennan, on äärimmäisen luovaa ja palkitsevaa. Blogin myötä kuvauskohteeni laajenivat luonnosta myös muihin aiheisiin, kuten tällaisiin asetelmiin. Omassa blogissa kaikki on mahdollista.
Huh, siinä taisi olla kaikki. Haastan mukaan kaikki Starboxin bloggaajat, sillä olisin utelias lukemaan, mitä te muut näihin vastaisitte! :)

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Persoonallisia tuoksuja ystävänpäivänä

Ystävänpäivänä on kiva muistaa ystävien lisäksi myös sitä itselle läheisintä henkilöä, eli itseään. Työpäivän jälkeen lähdinkin pikakävelyvauhtia keskustaan Kouvolan Luontaistuotteeseen, sillä siellä oli tämän päivän ajan mahdollisuus tehdä itselleen hajuvesi Frantsilan eteerisiä öljyjä hyödyntäen. Aika tiukille meni ajan kanssa, ja siksi melko nopeastikin intuitiolla valitsin juuri-, sydän- ja latvatuoksut omiin tuoksuihini. Toisaalta ehkä ihan hyväkin, ettei ollut enempää aikaa, sillä muuten olisi valinnanvaikeus saattanut iskeä toden teolla..!




En tiedä, mitä ammattiparfymöörit sanoisivat näistä sekoituksistani, mutta omasta mielestäni onnistuin jo näin ensimmäisellä kerralla ihan hyvin. Nimesin ja tarroitin tuotokseni vasta kotona. Kesäunelmaan valikoitui mukaan jasmiinia, pelargonia ja greippiä, ja Elämänenergiaan santelipuuta, mustakuusta ja limettiä. Pohjaöljynä käytettiin mct-öljyä, joka on kookospohjaista hajutonta öljyä. Etenkin tuosta toiseksi mainitusta sekoituksesta tuli mielestäni todella kiva ja toimiva! Jostain syystä kumpaankiin tuoksusekoitukseen oli vaikea valita kolmas öljy, ja sainkin hyviä ehdotuksia kaupan työntekijältä.





Juuri kun yhdessä aiemmassa postauksessa kirjoitin siitä, että kotikosmetiikan teko kiinnostaa, siihen tarjoutuikin näin pian hyvin edullinen mahdollisuus. Saatoin ehkä vähän innostua tästä, ja olisi kiva harjoitella toimivien tuoksuyhdistelmien luomista muissakin teeseitse-tuotteissa. 
Ihanaa ystävänpäivän iltaa kaikille! ♥

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Arvosta itseäsi, niin muutkin tekevät niin

En tiedä onko kyse pitenevistä päivistä vai mistä, mutta minulla on sellainen tunne, että tästä kuusta on tulossa aika mainio. Myös helmikuulle nostamani kortti yhdestä pakasta "povasi" uusia mahdollisuuksia ja hyviä ideoita. Jo nyt viikon aikana on ollut monia kivoja asioita, ja monta ihanaa juttua on vielä tulossa! Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää bloggaajakolleegaani Kirsiä, joka kirjoitti blogistani näin kauniisti: 
"Rakastan Niittykukkia -blogin ajatusmaailmaa. Tästä blogista saa vinkkejä kirjallisuuteen ja itsensä etsimiseen ja löytämiseen. Niittykukkia blogia kirjoittaa nainen, jolla on halu kasvaa ja kehittyä ihmisenä toivomaansa suuntaan, ja hän on lähtenyt sitä toteuttamaan. Muutos on mahdollista, jos oikeasti sitä haluaa. Tästä blogista saat vinkkejä vaikka oman aarrekartan tekemiseen. Lisäksi luontokuvat, joita Niittykukkia blogissa näkee, on jotain lumoavaa! Tämän blogin parissa mieli rauhoittuu."
Blogini lukijakunta on vielä pieni, mutta jos voin näillä kuvillani ja teksteilläni välittää edes yhdelle henkilölle jotain, koen olevani onnistunut. Kiitos siitä, että luet!




Olen myös jo ehtinyt saada hyvää palautetta töissä, sekä ensimmäisen ystävänpäivätervehdyksen kirjeystävältäni, joka sisälsi mainintoja hyvistä "ominaisuuksistani". Olipa ihana lukea ystäväni ajatuksia siitä, millaisena hän minut näkee, vaikkemme ole koskaan tavanneet. Koin myös tunnistavani itseni noista kuvauksista, mitä vielä muutama vuosi sitten tuskin olisin voinut sanoa. Etenkin kohta "kaunis" olisi aiheuttanut enemmän ja vähemmän kulmien nostelua ja silmien pyörittelyä. Nykyään ajattelen, että kaikki ovat kauniita omalla tavallaan. 
Muutenkin olen huomannut, että mitä enemmän uskon ja luotan itseeni, ja etenkin arvostan itseäni, sitä enemmän saan hyvää palautetta myös muilta. En enää määrittele omaa arvoani sen perusteella, mitä mieltä muut minusta ovat, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteivätkö kauniit sanat tuntuisi hyviltä. Niistä saa aina inspiraatiota ja lisäpontta omaan tekemiseen, ja ne auttavat heikkoina hetkinä, joita väistämättä tulee. Tämän bloginkin kanssa olen useamman kerran miettinyt, että mitä annettavaa minulla vielä näin viiden ja puolen vuoden jälkeen on, mutta ehkä tämäkin taival on, kuka tietää, tavallaan vasta ihan alkutekijöissään. Jos olenkin vasta pääsemässä vauhtiin..?!




Mielestäni yhtä tärkeää kuin kehujen vastaanottaminen ja niistä kiittäminen on se, että laittaa hyvän myös kiertoon! Siksi koitankin muistaa kehua ja antaa positiivista palautetta aina, kun aihetta on. Siitä se pyörä pyörähtää liikkeelle, ja tuo hymyjä monien päivään. ♥

tiistai 6. helmikuuta 2018

Ihanat eteeriset öljyt

Olen viime aikoina ihastunut yhä enemmän aitoihin eteerisiin öljyihin. Käytän niitä tuoksudiffuusorissa ja -kivellä, sekä pyykinpesuaineen joukossa. Joskus tipautan tipan laventelia myös shampoon joukkoon. Tuoksulyhdyssäkin olen niitä käyttänyt, mutta hankittuani itselleni joululahjaksi tuon diffuusorin, lyhty on jäänyt vähemmälle käytölle. Kynttilän polttamisesta kun tulee ilmaan myös kaikenlaisia pienhiukkasia, joita en aina halua täällä leijailevan.




Tuoksut tuovat monesti muistot vahvasti mieleen. Eukalyptuksen tuoksusta olen pitänyt lapsesta asti, ja silloin aina kipeänä ollessa pitikin saada kaupasta niitä "papukaijakarkkeja", joita sitten liottelin kuumaan veteen. Tekikö kukaan muu niin? Tästä tulikin mieleen, että pitäisi ostaa taas pitkästä aikaa eukalyptushunajaa!
Ihanien tuoksujen lisäksi eteerisillä öljyillä on myös aromaterapeuttisia ominaisuuksia. Ne voivat muun muassa virkistää tai rauhoittaa, ja tuoksut vaikuttavat myös moniin vaivoihin joko hengityksen tai ihon kautta. Minulla on lainassa pari aihetta käsittelevää kirjaa, ja niiden selailu ja lueskelu on ollut erittäin mielenkiintoista.




Kun siirryin käyttämään pääasiassa luonnonkosmetiikkaa, synteettinen kosmetiikka alkoi melko pian tuoksua aika luotaantyöntävältä. Tämän huomaan erityisesti, jos satun kävelemään synteettisen hajuvesipilven läpi. Myös päätä alkaa särkeä ja tulee huono olo, jos joku on vähän liioitellut hajusteidensa kanssa (joilla ei muuten ole edes hyvinvointia edistäviä ominaisuuksia). Luonnonkosmetiikan tuoksujen kanssa ongelmaa ei yleensä ole, mutta toki liikaa on liikaa niissäkin. Yhtä ostamaani käsirasvaa en pystynyt käyttämään, kun haju oli niin voimakas, mutta onneksi tuollaiset tapaukset ovat harvassa. 
Hajuvesistä puheenollen, haluaisin kokeilla valmistaa esimerkiksi oman voideparfyymin! Luulen, että kosmetiikkakokkailu voisi olla juttuni, jos vain saisin aikaiseksi kokeilla ja ottaa selvää käytännön asioista.




Mihin te käytätte eteerisiä öljyjä? Löytyykö suosikkituoksuja?