Hiidenvuori oli meille tuntematon kohde ennen vappua. Olin halunnut jo pitkään käydä siellä, ja vappuna teimmekin kauniin sään vallitessa pienen retken naapurikuntaan Iittiin Hiidensaarelle, jossa vuori sijaitsee. Olin nähnyt sieltä hienoja kuvia, mutta kuvat eivät tehneet oikeutta tunnelmalle, joka vuoren päälle päästessä valtasi mielen. Tuulesta huolimatta tunnelma oli rauhaisa, ja maisemat pysäyttäviä.
Mennessämme meillä ei ollut oikeastaan käsitystä siitä, kuinka pitkä matka vuoren päälle parkkipaikalta olisi. Polku osoittautui lyhyeksi ja helppokulkuiseksi, ja osan matkaa sai nousta hyväkuntoisia portaita pitkin. Kevätaurinko lämmitti ympäröivää metsää, ja sai havupuut tuoksumaan ihanasti, melkein päihdyttävästi. Liekö siitä johtuen vai mistä, näen tässä alla olevassa kuvassa ihan selvästi varjojen muovaamat hiiden kasvot.
Opaskyltin mukaan vuoren huippu on Kymijoen pinnasta katsottuna yli 60 metrin korkeudessa. Pääkivilajina toimii graniitti, ja sen kovuuden ansiosta vuori säilyi muuta maastoa korkeampana, vaikka jääkausi pintoja pyöristikin. Perimätiedon mukaan vuori on toiminut myös muinaislinnana.
Enpä olisi uskonut, että Hiidenvuori tekisi minuun näin ison vaikutuksen, vaikka jo nimi tällaista myyteistä ja kansantaruista kiinnostunutta kovasti miellyttääkin. Olisi varmasti hieno kokemus osallistua myös kesällä
Iitin musiikkijuhlien yhteydessä järjestettävään yökonserttiin, jolloin vuoren laelle kannetaan pianokin, mutta ainakin tänä vuonna minulla taitaa olla jo muuta ohjelmaa sille viikonlopulle. Ehkäpä ensi kesänä? Ja tulipa mieleeni myös eräs valokuvaukseen liittyvä idea, jonka haluan vielä tuolla toteuttaa. Se tosin vaatii vähän rekvisiittaa, jota minulla ei vielä ole.
Onko Hiidenvuori sinulle tuttu paikka? Itse ainakin haluan käydä tuolla vielä monesti uudestaan.