- Nyt sen vasta tajuan. Talven pimeys ei itseeni juuri vaikuta, tai en ainakaan huomaa sitä, mutta monena keväänä olen ollut ihan loppu. Opiskeluaikoina kesän pari ensimmäistä viikkoa menivät aina toipuessa kuluneesta vuodesta. Elän nytkin rytmissä, jolloin vuosi tavallaan alkaa syksyllä, joten ei kai ole ihmekään, että jossain alkaa keväällä tuntumaan. Ja nyt tuntuu fyysisenä väsymyksenä. Viikonloput ovat kivoja, sillä silloin ehtii nukkua päiväunet.
- Vaikka nyt on aika hurja siitepölykevät ainakin koivun osalta, miulla on ollut ehkä helpompaa kuin viime vuonna. Katupölyn määrä oli silloin järkyttävä, hyvä jos pystyi hengittämään. Tänä vuonna ne ehdittiin siivota paremmin pois, tai ainakin tuntuu siltä. Mutta ehkä siitepölyaika osaltaan vaikuttaa myös kevätväsymykseen.
- Katsoimme juuri Game of Thronesin neljännen jakson, ja tämä käy jo ihan liian jännittäväksi. Enää kaksi jaksoa tulossa..! En pidä siitä, että ohjelmassa on niin paljon pahuutta ja kamalia tapahtumia, mutta silti se on yksi lempisarjoistani. Kuten myös Vikings, jonka viimeistä kautta täytyy alkaa odotella, kun GoT loppuu. On edes jotain odotettavaa..
- Sovimme erään lapsen kanssa haasteen, että kevätjuhlaan mennessä hän saa tehtyä spiraalin ja minä spagaatin. Olen joskus osannut molemmat, spagaatinkin molemminpäin, mutta vuosiin ei ole ollut toivoakaan. En siis tiedä, onko haasteen onnistuminen fyysisesti mahdollista, 3,5 viikossa. Nyt olen kuitenkin venytellyt neljänä päivänä putkeen, ja vaikken tavoitetta ihan saavuttaisikaan, toivon tästä jäävän tavan myös kevätjuhlan jälkeen. Olen nimittäin ihan kyllästynyt tähän rautakankimaiseen oloon.
- Huomasin, että tuomissa on jo nuppuja, eli kohta saamme nauttia huumaavasta tuoksusta ulkona. Väsymyksestä huolimatta olen myös ulkoiluttanut kameraa vähän ahkerammin, sillä kevät saa kuvausinspiraationi syttymään. Vielä kun olisi se makro-objektiivi...
- Lainasin kirjastosta pikalainana romaanin ja mietin, että ehdinköhän lukea sen seitsemässä päivässä. Joskus tällaiset tiukat aikarajat ovat hyviä, sillä silloin sitä aikaa jostain kummallisesti löytyy. Ehkä teenkin tänään fiksusti, ja menen jo kohta lukemaan ja siitä suoraan unten maille.
- Lopuksi haluan jakaa ihanan luonnonlapsen Susanna Marian tämänpäiväisen postauksen, joka luonnonläheisyydessään ihastutti suuresti. Virkistävää luettavaa kaiken kiireen ihannoinnin keskellä. Kunpa voisin itsekin hakea juomaveteni lähteestä! Tässä vielä lainaus Susannan postauksesta:
"Me olemme kaikki yhtä. Luontoa ja meitä ei voi erottaa toisistaan, me olemme osa luontoa ja luonto on osa meitä. Olemme yhdessä osa kaikkeutta. Sydämemme sykkivät samaan tahtiin. Metsän hento kuiskaus, ukkosmyrsky, auringon säteet, täysikuun valo, lehtien havina, puron solina, aaltojen pauhu, kesäyön kauneus... kaikki löytyy meidän sisimmästämme. Jos se on hukassa, on aika löytää se uudelleen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti