Pitkäthiekat – meren rannalla Haminassa

Olin viikonloppuna käymässä Haminassa. Lauantaina oli sen verran kesäinen päivä, että teki mieli lähteä käymään jossakin kesäisessä kohteessa. Minnekäs muualle haminalaiset (tai syntyjään sellaiset) menisivät, kuin Pitkille hiekoille! Kaivettiin äitin ja pikkuveljen kanssa miullekin pyörä varastosta ja sitten vaan matkaan. Kevyttä vauhtia ajellessa matka taittui puolessa tunnissa, ehkä sinne nopeamminkin pääsisi. Mihinkäs sitä kiire olisi tässä valmiissa maailmassa. Pysähdyttiin matkalla lintutornin kohdalla ja nähtiin ainakin silkkiuikkuja. Se on muuten yksi miun suosikkilinnuista.

Kaksi uskaliasta pariskuntaa uhmasi petollista kevätaurinkoa, muita itse rannalla ei ollut. Toisin sanoen, tarpeeksi vähän ihmisiä miun makuun. Onkohan mitään epämukavampaa paikkaa kuin täpötäysi ranta. No ehkä täpötäysi metsä vie pidemmän korren, siellä ainakin haluan olla rauhassa. Enkä miä rannalla yleensä pahemmin aikaa vietäkään, että sinänsä samapa tuo. ;)

Kovin pitkään emme pitkillä olleet, ehkä tunnin, sillä serkun synttärikahvit olivat vielä samana päivänä. Otettiin vähän kuvia, ja testasin pitkästä aikaa, miten diabolo pysyy käsissä. Ja kun oli tilaa, miten korkealle se lentää. Lopputuloksesta laitoin vähän videota instagramiinkin. Ihan hyvin se sujui, vaikkei ote ihan samanlainen tietenkään ole kuin ennen vanhaan. Mutta tuli jotenkin tosi nostalginen olo, olihan diabolo miun rakkauslaji sirkuksessa. 

Nostalgisuuden lisäksi mieli vaelsi jo vähän tulevaan. Kesään. Näin mielessäni tuollaisia ex tempore (pyörä)retkiä, uusia kahviloita, livemusiikkia, vehreyttä ja vihreyttä ja Pohjois-Karjalan sielunmaisemia. Viime vuonna jäi kauan haaveiltu Kolin retki tekemättä, tänä kesänä haluan sen toteutuvan. Sitä odotellessa! <3