Viime aikoina olen taas ollut paljon ajatuksissani. Lukenut mielenkiintoisia kirjoja, kuunnellut joitakin podcasteja. Katsonut ystävän vinkistä ihanan jouluhömppäsarjan Dash&Lily, jossa suuressa roolissa on punainen muistikirja. Inspiroitunut ja miettinyt, että ai noinkin voi ajatella, tai että onneksi joku muukin on ajatellut näin.
Olen miettinyt, että tästä voisi kirjoittaa blogiin, kunnes unohdan aiheen tai tajuan, etten osaa muodostaa mietteiden murusista järkeviä lauseita. Tajuan, että jos blogi olisi anonyymi, kirjoittaisin paremmin, enemmän ja useammin. Ja etten ehkä halua enää jakaa niin paljon kuin aiemmin. Ainakaan juuri nyt. Joskus on sellaisia aikoja, kun haluaa pitää aatoksensa itsellään. Toisaalta taas olisi kiva kirjoittaa blogia useammin, mutten jaksaisi tyhjänpäiväisyyksiäkään. Ehkä jossain vaiheessa löydän blogiin tulokulman, joka palvelee sekä kirjoittamisen halua, että yksityisyyttä.
Luovuuskin on ollut kateissa. Ehkä sillä on osansa yllämainitun kanssa. Ajattelin kokeilla, että jos teen vain jotain – tämän postauksen tai jotain muuta konkreettista ajattelun sijaan – ehkä se pikkuhiljaa palaa.
Olen myös pohtinut paljon tulevaisuutta ja aikaa, omia uskomuksiani ja haaveitani. Sitä, millainen olin ennen ja millainen nyt. Huomaan vielä joitakin vanhoja, ominaisia käyttäytymismalleja, joiden kanssa täytyy tehdä töitä. Sanoisin kuitenkin, että yleisesti ottaen parempaan on tultu.