keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Maaliskuun ajatuksia

Mitä sinulle kuuluu?
Tämä kuukausi on ollut blogissa suhteellisen hiljainen. Energia ja aika ovat kuluneet muihin asioihin. Ja joskus tuntuu, ettei ole paljonkaan sanottavaa, tai edes uusia kuvia. Nyt on ollut sellainen aika. Tässä kuussa olen kuitenkin tehnyt muutamia kivoja asioita, kuten potkukelkkaillut, käynyt yinjoogassa ja kävellyt läheisessä metsässä. Olipa kiva kävellä se parin kilometrin pituinen polku ihan omaan tahtiin, ja kuunnella korppien ja muiden lintujen laulua. Ottaa pitkästä aikaa kuvia. Sulkea silmät ja pysähtyä hengittämään.





Kävin viime viikonloppuna myös eräillä messuilla, joilla pääsin kokeilemaan äänimaljahierontaa. Ja voi vitsit se oli ihanan tuntuista! Etenkin se tuntui mukavalta, kun maljaa soitettiin pienen matkan päässä jalkapohjista ja väreily lähti etenemään kehossa. Olen pitkään jo halunnutkin päästä kokeilemaan äänimaljarentoutusta. Pääsisinpä vielä kokeilemaan sitä niin, ettei ympärillä olisi kauheaa melua.. Messuilla oli myös joitakin luentoja, ja kävinkin kuuntelemassa yhden eteerisistä öljyistä. Aika monia öljyjä tuli samalla myös tuoksuteltua. Luennolla oli mukana myös eräs vanhempi nainen, joka sanoi, että kaikki tuoksut alkavat yskittämään häntä. Mutta kuinka ollakaan, hän ei yskinyt kertaakaan, vaikka uskaltautuikin haistamaan tuoksuja pulloista. Ja eräs nainen kertoi, että hänen alettua käyttää öljyjä hänen ei ole tarvinnut käyttää astmalääkkeitä ollenkaan. Mielenkiintoista! Järjestettäisiinköhän jossain joku viikonloppuretriitti, jossa aiheina olisivat eteeriset öljyt, äänimaljat ja jooga? Minä olisin ainakin heti mukana! Aina voi haaveilla...





Huomaan, että kevätfiilis alkaa pikkuhiljaa puskea kaikkien lumikinosten läpi. Aurinko paistaa monesti herätessä ja alkaa päivän mittaan lämmittämään. Kaupasta lähti mukaan narsisseja. Keltaiset kukat ovat minulle kevään saapumisen merkki, kuin myös senkin, että syntymäpäiväni lähestyy. Pari viikkoa, ja täytyy jälleen opetella uusi luku. Taidan sen kunniaksi ostaa sitten itselleni kukkia. Siitä on tullut jo melkein perinne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti