Mielestäni loma on onnistunut silloin, kun herätessään ei ole täysin varma siitä, mikä viikonpäivä on menossa. Ruhtinaallisen pitkä kahden viikon joululoma lähenee loppuaan, joten päivien kulkua täytyy jo vähän alkaa pitää silmällä, mutta yritän olla miettimättä sitä vielä. Onhan tässä vielä viikonloppu aikaa.
Vaikka syksyllä kirjoitinkin siitä, että pimeys on oikein tervetullutta, olin tänään pitkän pilvisen jakson jälkeen iloinen nähdessäni auringonvalossa kimmeltävän lumen. Ja sinisen taivaan! Täydellinen ulkoilukeli -15 asteen pakkasineen, ainoastaan poskia hieman paleli. Lähimetsikössä kävellessä saattoi hetken kuvitella olevansa kauempanakin, ainakin jos sulki kaupungin äänet korvien ulkopuolelle.
Monesti yksinkertaisimmat asiat ovat niitä kaikista kivoimpia, ja niistä on tämä loma koostunut. Kävelyistä pakkassäässä, potkukelkkailusta äidin ja veljen kanssa jouluna, lumienkelin teosta. Kirjan yksityiskohtaiseen tarinaan uppoutumisesta (olen pidemmällä kuin uskalsin toivoa!), palapelin palojen löytämisestä paikoilleen, virkkaamisesta. Kuvien käsittelystä ja sarjojen katsomisesta. Tavaroiden järjestelystä. Vain olemisesta. Eli juuri niistä asioista, joille toivoisin löytyvän aikaa ja energiaa silloinkin, kun työarki on täydellä höyryllä käynnissä. Se onkin yksi suurimmista toiveistani tälle vuodelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti