Unisiepparit ovat alunperin intiaanien taikakaluja, joiden uskotaan karkottavan pahat unet ja ajatukset ja tuovan hyviä unia ja ajatuksia tilalle. Mielestäni ne ovat erittäin kauniita, ja minulla onkin jo vuosia ollut sellainen kaulakoru, jota käytän aina silloin tällöin. Pitkään olin jo ajatellut, että haluaisin tehdä itse käsityönä unisiepparin, mutten ollut keksinyt, että miten. Kun sitten Tiimarissa törmäsin metallirenkaaseen, unisieppari tuli heti mieleeni ja ajattelin kyllä keksiväni jotain. Minulla sattuu olemaan nyt myös lainassa Caitlin Sainion 100 virkattua lumihiutaletta -kirja, ja siitä se idea sitten lähti.
Kaivoin lankapussista valkoista puuvillalankaa ja etsin tovin sopivaa 3mm virkkuukoukkua. Lähdin taas aika sunnittelematta toteuttamaan ideaa enkä ollut varma, tulisiko hiutaleesta edes sopivan kokoinen halkaisijaltaan 15 cm kokoiseen renkaaseen.
Valitsin kirjasta mieleiseni mallin ja toivoin parasta. Yllättäen hiutale olikin aika hyvän kokoinen, mutta jos olisin tehnyt viimeisen kerroksen uloimmista ketjusilmukkakaarista vähän lyhyemmät, hiutale olisi asettunut napakammin paikalleen. Mutta ihan hyvä se on noinkin. Virkkasin metallirenkaan täyteen kiinteitä silmukoita ja hiutaleen sakaroiden kohdalle kaksi silmukkaa. Muistaakseni sakaroiden väliin jäi aina 22 silmukkaa.
Halusin kokonaisuudesta vähän vielä nätimmän näköisen, joten virkkasin tuollaisen simpukkareunuksen. Aluksi tein yhden ketjusilmukan, hyppäsin yhden kiinteän silmukan yli, tein viisi pylvästä samaan silmukkaan, hyppäsin yhden silmukan yli ja tein kiinteän silmukan, hyppäsin taas yhden silmukan yli ja tein viisi pylvästä seuraavaan silmukkaan, hyppäsin yli ja tein kiinteän silmukan jne. Ihan lopuksi tein piilosilmukan ja virkkasin suoraan ketjusilmukoista ripustuslenkin.
Ja koska unisieppareissa on aina jotain roikkumassa kuten höyheniä, piti keksiä vielä jotain vastaavaa kiinnitettäväksi siepparin alaosaan. Päätin tehdä kolme pientä pyöreää tupsua ihan perinteisten pahvikiekkojen avulla ja kierittää niille samasta langasta nyörit (hmm, aloin miettimään, että onkohan tuo oikea termi, mutta muuta ei nyt tule mieleen). Laitoin nyörit rei'istä läpi ennen tupsujen leikkausta ja pahvikiekkojen poistamista, ja lopuksi ompelin ne symmetrisesti kiinni sieppariin.
Valmiin työn jätin vielä nuppineulojen avulla vähän suoristumaan, jotta muodot tulivat paremmin esiin. Valmis!
Valitsin kirjasta mieleiseni mallin ja toivoin parasta. Yllättäen hiutale olikin aika hyvän kokoinen, mutta jos olisin tehnyt viimeisen kerroksen uloimmista ketjusilmukkakaarista vähän lyhyemmät, hiutale olisi asettunut napakammin paikalleen. Mutta ihan hyvä se on noinkin. Virkkasin metallirenkaan täyteen kiinteitä silmukoita ja hiutaleen sakaroiden kohdalle kaksi silmukkaa. Muistaakseni sakaroiden väliin jäi aina 22 silmukkaa.
Halusin kokonaisuudesta vähän vielä nätimmän näköisen, joten virkkasin tuollaisen simpukkareunuksen. Aluksi tein yhden ketjusilmukan, hyppäsin yhden kiinteän silmukan yli, tein viisi pylvästä samaan silmukkaan, hyppäsin yhden silmukan yli ja tein kiinteän silmukan, hyppäsin taas yhden silmukan yli ja tein viisi pylvästä seuraavaan silmukkaan, hyppäsin yli ja tein kiinteän silmukan jne. Ihan lopuksi tein piilosilmukan ja virkkasin suoraan ketjusilmukoista ripustuslenkin.
Ja koska unisieppareissa on aina jotain roikkumassa kuten höyheniä, piti keksiä vielä jotain vastaavaa kiinnitettäväksi siepparin alaosaan. Päätin tehdä kolme pientä pyöreää tupsua ihan perinteisten pahvikiekkojen avulla ja kierittää niille samasta langasta nyörit (hmm, aloin miettimään, että onkohan tuo oikea termi, mutta muuta ei nyt tule mieleen). Laitoin nyörit rei'istä läpi ennen tupsujen leikkausta ja pahvikiekkojen poistamista, ja lopuksi ompelin ne symmetrisesti kiinni sieppariin.
Valmiin työn jätin vielä nuppineulojen avulla vähän suoristumaan, jotta muodot tulivat paremmin esiin. Valmis!
Pakko sanoa, että olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Mielestäni siitä tuli kaunis. Näitähän voisi tehdä vaikka joka vuodenajalle omanlaisensa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti