Kaikki kasvit olivat saaneet valkean reunuksen, joka kehysti upeasti pudonneiden lehtien eri sävyjä. Miljoona ruskean eri sävyä, kuten eräs koiriaan ulkoiluttamassa ollut nainen sanoi minulle. Toinen hänen koiristaan lähestyi minua – on kuulemma yleensä hyvin arka, mutta olin niin hiljaa paikallani kuvaamassa, ettei se pelännyt.
Nainen koirineen jatkoi matkaa. Kyykin ihan yleisellä kävelytiellä kuvaamassa sen reunalla olevia tammen lehtiä, kun noustessani huomasin toisen naisen noin viidentoista metrin päässä. Hänen oli kuulemma pitänyt oikein jäädä katsomaan, että mikä ihmeen kottikärry siinä on. Sen jälkeen hän oli kuitenkin tullut tulokseen, että jollain ihmisellä on vain huono olo. On minulle ennenkin sanottu, että sulaudun hyvin maastoon ja kuvausasentoni ovat erikoisia, mutta tämä oli jo jotain ihan uutta. Nainen oli menossa lääkäriin, mutten kehdannut kysyä, oliko kyseessä kenties silmälääkäri. Mutta eipä sillä, sai päivä ainakin humoristisen alun!
Joku ehkä ajattelee, että kun kesän ja syksyn kirkkaat värit ovat lakastuneet, jäljelle ei jää mitään kaunista. Vain synkkä ja pimeä, karu ja koruton marraskuu, ennen kuin valkea lumi (toivottavasti) peittää maan. Eräs arvostamani luontokuvaaja taas kerran sanoi, että tällaiset harmaat ajat ovat erittäin hedelmällisiä aikoja kuvaamiseen. Pakko olla samaa mieltä jälkimmäisen kanssa. Kai se riippuu siitä, millä tavalla asioita katsoo. Ja kauneushan on katsojan silmissä, joten en väitä, että jompikumpi mielipide olisi parempi.
Itselläni on ollut muutaman viikon ajan jotenkin erityisen inspiroitunut olo. Tekee mieli askarrella, lukea, värittää, kuvata, neuloa, virkata, leipoa, blogata ja vaikka mitä muuta. Ainut ongelma on, että millään ei ehdi tehdä kaikkea, mitä haluaisi. Mutta pidän tästä tunteesta.
Vielä loppuun virallinen kottikärry-look. Vaikka pidänkin nykyään myös kirkkaista väreistä, maanläheiset sävyt saavat olon tuntumaan turvalliselta. Niin vaatteissa, kuin ympäristössäkin.
Kaunista marraskuun alkua, ystävät! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti