Kaikenlaisia uusia juttuja tuli maistettua, kuten kartanon omaa pakuriteetä. Jotenkin en ole aiemmin rohjennut kokeilla, mutta kun sitä tervetuliaismaljana meille tarjottiin, niin.. Mielestäni maku oli aika mieto, mutta ei ollenkaan huono.
Juhlasali oli jo melko jouluinen, ja taustalla soi kartanon henkeen sopiva musiikki. Ihastuttava Heli Pöyry kertoi meille paikan historiasta samalla, kun kiersimme huoneet läpi. Täytyy sanoa, että kauniita yksityiskohtia oli niin paljon, ettei oikein aina tiennyt, minne katsoisi.
Esittelykierroksen jälkeen oli illan puhujan vuoro. Täytyy tunnustaa, että suosittu Havaintoja parisuhteesta -blogi oli minulle tuttu ainoastaan nimeltä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä Sami Minkkinen oli hyvin luonteva ja innostava esiintyjä (vaikkei kuulemma aina olekaan ollut, mitä on nyt vaikea uskoa) ja hänen puheenvuoronsa sisälsi monia hyviä ajatuksia. On tärkeää tehdä omaa juttua omalla tyylillä ja seisoa sanojensa takana. Ja on myös hyvä muistaa, että vaikka sanoisi tai tekisi mitä, niin aina tulee olemaan joku, joka ei siitä pidä. Ja sille nyt ei oikein voi mitään.
Samin puheen jälkeen otimme vielä yhteiskuvan koko porukan kanssa, vähän tiukkaa teki noin kolmenkymmenen henkilön mahtua samaan kuvaan, mutta sopu antoi jälleen sijaa.
Seuraavaksi oli luvassa ihan konkreettista tekemistä piparien koristelun merkeissä, ja vaihdoimme päärakennuksesta kahvilan ja puodin puolelle. Matkalla ihastelin kartanon majoitusmahdollisuuksia, ja osa porukasta jäikin yöksi noiden sympaattisten ovien taakse.
Aina täytyy ottaa ensiksi vähän kuvia, vai mitä? ;)
Koristeet olivat kirjaimellisesti hyvin sokerisia. Oletko koskaan maistanut ruusulta oikeasti maistuvaa marmeladia? En minäkään ollut, mutta nyt olen. Ruusun tuoksu on yksi lempituoksuistani, ja tuo marmeladi maistui täsmälleen siltä, miltä tuoksuikin.
Osa porukasta oli minulle tuttuja jo aiemmasta Lappeenrannan tapaamisesta, ja osan tunnistin heidän blogiensa perusteella, mutta en kuitenkaan ihan kaikkia. Olisipa ollut vielä vähän enemmän aikaa, niin olisimme ehtineet paremmin tutustua toisiimme.
Kotiinviemisiksi saimme piparimuotin ja muutaman pakurikääpä-teepussin. Huomasin, että muotin mukana tuli myös ohje piparitaikinaan. Täytyy varmaankin kokeilla sitä ohjetta tänä vuonna, sillä mielestäni koristelemani piparit olivat tosi hyviä.
Puodissa olisi ollut vaikka mitä ihanaa ostettavaa, mutta hillitsin mieleni ja jätin ostokset muille. Mutta silti etenkin ruusuinen tee ja ruusuntuoksuinen kynttilä jäivät mieleen. Ja upea karahvi..
Luovan toiminnan jälkeen ilta oli jo sen verran pitkällä, että olikin jo ruoan vuoro. En muista olenko koskaan syönyt ruokaa, joka olisi laitettu näin kauniisti esille.
Tarjolla oli runsaasti erilaisia juttuja, en edes muista mitä kaikkea. Itse keskityin lihan sijasta kalatarjontaan. Ja minullehan kävi sitten niin kuin monille muillekin, että luulin tämä pöydän kattavan kaiken. Mutta nämä olivat vasta alkupaloja, ja pääruoka olisi vielä erikseen.. Jos aiemmin teki tiukkaa meidän kaikkien mahtua samaan kuvaan, niin aika tiukkaa oli tehdä pääruokana tarjoiltavalle siiallekin tilaa (toisena vaihtoehtona olisi ollut karitsaa).
Ja jälkiruoallehan nyt aina löytyy tilaa jostain.. Marenkikakku oli ihanaa ja samoin nuo marjat, mansikat ja herukat sopivat niin hyvin yhteen!
Tuntuupa ihan hassulta kirjoittaa vain näin positiivisia juttuja kun tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta en kai voisi valehdellakaan illan olleen jotenkin huono, sillä sitä se ei todella ollut. Emmi ja Krisse olivat vaan suunnitelleet meille ihan huipun ohjelman. Illan kruunasi kartanon vieraanvaraisuus ja tietysti myös mahtavat bloggaajakollegat. Ja erityiskiitoksen ansaitsee vielä Tiipii-blogin Emmi-Riika, joka omalta osaltaan mahdollisti osallistumiseni iltaan tarjoamalla paikan autostaan. Meno- ja paluumatkat sujuivat joutuisasti, sumusta huolimatta, jutellen valokuvaamisesta, bloggaamisesta ja kaikesta mahdollisesta. Joitain syvällisiäkin teemoja taisi olla, mikä ei yhtään haittaa!
Odotan jo innolla, mitä kaikkea kivaa ensi vuodelle on blogitapaamisten merkeissä luvassa. Kenties silloin kohtaammekin Kymenlaaksossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti