Minulla oli viime tiistaina syntymäpäivät, ja täytin ruhtinaalliset 17 vuotta! Öö, ei kun siis 27. Viime viikonloppuna tuli vain eteen tilanne, jossa minua luultiin 16-vuotiaaksi... Kuvittele! Kun kerroin oikean ikäni, tämä kyseinen henkilö katsoi minua silmät pyöreinä eikä meinannut uskoa kuulemaansa. Olen kuulemma hyvin säilynyt. Mutta eipä tästä ole montaakaan vuotta aikaa, kun pääkaupunkiseudulla bussilippua ostaessani minulta useammankin kerran kysyttiin, että tuleeko lastenlippu. Luonto ei antanut periksi huijaamiselle, vaikka halvemmalla olisin päässyt.
Pitäisikö sitten ottaa kohteliaisuutena se, että näytän ilmeisesti teini-ikäiseltä? Pitäisiköhän ehdottaa, että Vuosia nuoremmaksi -ohjelmasta tehtäisiin Vuosia vanhemmaksi - versio? En tiedä, minusta tuo oli vain huvittava tilanne, enkä ottanut nokkiini. Keskustelin asiasta ystäväni kanssa ja olimme molemmat sitä mieltä, että nykynuorten ikää on todella vaikea arvioida. Ja minusta ihmisten ikää ylipäätään on hankala päätellä.
Mitään ikäkriisiä en ole vielä itselläni havainnut. Ehkä silloin lukioikäisenä ajattelin, että kymmenen vuoden päästä kaikki olisi jo niin sanotusti selvää. No ei todellakaan ole. Mutta se on mielestäni ihan ok, ainakin vielä. Olisihan se todella kätevää, jos tietäisin mitä haluan elämässäni konkreettisesti tehdä, sitä en kiellä. Tiedän kuitenkin sen verran, etten halua vain suorittaa elämää ja tehdä asioita vain siksi, että pitäisi. Elämä ja suorittaminen samassa lauseessa kuulostavat aika ahdistavilta muutenkin. Kuka sen on keksinyt, että tänne on tultu suorittamaan? Suoritetaan arkea, töitä, harrastuksia, jopa omaa itseä. Jos jotain olen tämän 27 vuoden aikana oppinut niin sen, että tuollainen tie päättyy umpikujaan ennemmin tai myöhemmin. Se ei voi olla kaiken tämän tarkoitus.
Mielestäni elämän kuuluu olla kivaa. Aina se ei tietenkään sitä ole, mutta lähtökohtaisesti. Miksi emme nauttisi siitä ajasta, jonka saamme täällä tässä muodossa viettää, ainaisten valitusten ja suorittamisen sijaan?
Hmm, tämän piti olla kevyt synttäripostaus ja lopulta päädyin pohtimaan elämän tarkoitusta... No, näin käy joskus kun antaa ajatusten ja näppäimistön viedä! Toivon tältä tulevalta vuodelta paljon kauniita, hauskoja hetkiä, rauhaa ja rakkautta. Siinäpä ne tärkeimmät. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti