Syksyinen asetelma

Tämä on nyt peräkkäin toinen postaus, jonka otsikossa on sana syksyinen. En kuitenkaan keksinyt mitään muutakaan sanaa kuvaamaan tätä asetelmaa, jonka tein parisen viikkoa sitten lähinnä kuvausta varten. Värikkäät lehdet, omenat, pellavat ja kurpitsa sointuivat erittäin hyvin yhteen! Tulee vähän halloweenfiilis tuosta kurpitsasta.

Minusta erilaisten asetelmien tekeminen ja tavaroiden järjestely on aina ollut hauskaa. Se on jotenkin rentouttavaa ja luovaa puuhaa. Sillä ei kuitenkaan ole valitettavasti paljonkaan tekemistä sen kanssa, että osaisin pitää kodin siistinä paria päivää pidempään.. Tai ehkä osaisin, jos kaikille tavaroille olisi oma paikka. Ja tästä tuli mieleen, että se uusi imuri olisi vihdoinkin hankittava – ehkä päästäisiin sen myötä taas siivouksen imuun kiinni!

Syksyinen Kuusankoski

Ajattelin jo, etten ehdi näitä ruskakuvia käsitellä ennenkuin kaikki lehdet ovat pudonneet puista, mutta ehdinpäs! Tässä siis näkymiä noin viikon takaa, ja nyt jo tätä kirjoittaessani näyttää hyvin erilaiselta. Voisin sanoa, että tämä kyseinen kylä on kauneimmillaan syksyisin. Yritin mahduttaa ruutuun yksityiskohtien lisäksi vaihteeksi myös vähän laajempia näkymiä.

Ei ollenkaan huono betonihelvettiläiseksi kyläksi.

Omaa aikaa

Viimeiset kolme viikkoa arkipäivät ovat olleet täynnä ääntä ja joka puolelta tulevia ärsykkeitä. Ei ole ainakaan ollut tylsää! Väsyn kuitenkin helposti siihen, jos ääntä on jatkuvasti. Perjantainen ilta yksin kotona olikin hyvä hengähdyshetki viikon jälkeen.

Ajattelin ensin, että katsoisin jotain sarjaa, mutta sitten päätinkin tehdä jotain muuta. Makasin sängyllä kuunnellen Johanna Kurkelaa. Loppuillan vietin hiljaisuudessa, haudutin teetä japanilaisessa valurautapannussa ja laitoin tuoksulyhtyyn nenää avaavaa tuoksua. Niin siis sen jälkeen kun olin raivannut lyhdylle tilaa olohuoneen pöydälle. En ole ollut flunssassa pitkään aikaan, mutta alkuviikosta oli vähän kurkku kipeänä ja nyt jostain ilmestyi nuha. Tai no, tiedän kyllä mistä se on tullut.

Tilasin itselleni myös ensi vuodelle uuden kalenterin. Sen lisäksi kyttäsin vuoroin kerrankin selkeää taivasta ja vuoroin revontuliennusteita. Päätin nukkua vähän ja herätä vielä uudelleen tarkistamaan tilanteen, sillä lukemat näyttivät ihan hyviltä. Ei kuitenkaan sattunut tanssivia valoja juuri tälle kulmalle. Otin vielä yhden kuvan, ja kameran ruutu paljasti tähdenlennon. Ajattelin olleeni parvekkeella vain hetken, mutta tullessani sisään kello oli edennyt tunnin.

Aamulla muistin erään toisen revontuliaiheisen haaveeni. Päätin tuijottaa ruutukaaviota niin kauan, että ymmärrän, vaikka se näyttikin heprealta. Nyt on oikeanlaiset neulepuikot hankittu, joten katsotaan, olenko vain kuvitellut oppivani vierasta kieltä. Ainakin vielä näyttää ihan hyvältä.

Oma aika ja hiljaisuus, sitä ihminen tarvitsee.

Jotta jaksaa taas olla muiden kanssa.