Siispä mitä tekisin, jos kaikki olisi mahdollista? Koitan olla keskittymättä nyt siihen, uskonko minulla koskaan todella olevan mahdollisuutta, rahaa tai taitoa seuraaviin asioihin, koska noilla seikoilla ei ole tässä vaiheessa merkitystä.
Ennen kaikkea unelmoin stressittömästä elämästä. Keskittyisin käsillä olevaan hetkeen enkä murehtisi tulevaisuutta ja sitä, mitä saattaisi käydä. Uskoisin itseeni ja mahdollisuuksiini. Unelmoin myös siitepölyallergian katoamisesta, jotta voisin täysillä nauttia keväästä ja kesästä ja syödä taas muun muassa raakaa porkkanaa. (Kuka nyt oikeasti unelmoi raa'asta porkkanasta?? Minä näköjään..)
Haluaisin olla arvostettu valokuvaaja. Pitäisin omia näyttelyitä niin Suomessa kuin ulkomailla, ja julkaisisin oman kirjan tai kirjoja. Suunnittelisin kuvistani myös postikortteja, inspiraatiokortteja, muistikirjoja ja kirjepapereita. Ottaisin myös upeita fantasiahenkisiä muotokuvia kotimaisen luonnon keskellä. Tulisin taloudellisesti toimeen kuvillani tai saisin niistä mukavaa lisätienestiä.
Jos en kuvaisi päätyökseni, tekisin ehkä neljäpäiväistä työviikkoa paikassa, jonne olisi aamuisin kiva lähteä ja jossa tuntisin tekeväni arvokasta työtä. Illat ja viikonloput olisivat vapaita töistä. Tai sitten minulla olisi oma pieni putiikki, jossa myisin edellä mainittujen asioiden lisäksi myös askartelutarvikkeita ja järjestäisin teemailtoja. Opettelisin soittamaan kunnolla kitaraa ja pianoa (jolloin minulla täytyisi olla myös oma piano) ja menisin laulutaidottomien laulutunnille. Olisipa ihana osata laulaa, sävelkorvani on ihan hyvä, mutta ääni ei vain riitä, ja sitä varmaankin pystyy ainakin vähän kehittämään.
Unelmaelämässäni lukisin myös paljon kirjoja, enemmän kuin nyt. Mielen ja kehon hyvinvointi ja niiden vaikutukset toisiinsa kiinnostavat, joten opiskelisin jotain aiheeseen liittyvää. Ehkä kävisin myös kursseja kiinnostavista aiheista. Osallistuisin myös aina silloin tällöin jooga- tai hiljentymisretriitille (ensin täytyisi aloittaa se jooga, mutta sehän olikin tämän vuoden listalla..) ja viettäisin aikaa samanhenkisten ihmisten ja ystävien kanssa kuitenkin siten, että omaa aikaa jäisi tarpeeksi.
Tekisin myös paljon vapaaehtoistyötä luonnon hyväksi. Matkustaisimme Peten kanssa Japaniin kirsikankukkien aikaan, Lappiin ruskan aikaan ja talvella katsomaan revontulia. Kokisimme yhdessä myös Uuden-Seelannin upeat maisemat, Islannin karun kauneuden ja Färsaaret. Osaisin puhua sujuvasti monia kieliä.
Matkoilta olisi ihana palata omaan kotiin, jossa odottaisivat ruusu- ja marjapensaat, omenapuut, sauna, kissat, valoisat huoneet – niin, ja se piano!
Tästähän tuli lopulta paljon pidempi juttu kuin olin ajatellutkaan, ja vieläkin olisin voinut jatkaa! Myönnetään, osa näistä unelmista meni ehkä enemmän toteuttamiskelpoisten haaveiden puolelle ja moni on jollekin toiselle ihan arkipäivää. Unelmat voivat kuitenkin olla ihan minkäkokoisia vain, ja tässä oli joitakin omiani.
Mistä sinä unelmoit?
Mistä sinä unelmoit?
