Olen luonteeltani enemmän vetäytyvää sorttia, ja tarvitsen paljon omaa aikaa ja välillä ihan rehellistä omaan itseeni käpertymistä. Päivisin annan itsestäni niin paljon muille, että täysin omat hetket illalla ja aamullakin ovat kultaakin kalliimpia. Viime aikoina olenkin taas kuunnellut enemmän musiikkia. En yleensä tee silloin mitään muuta, kuuntelen vain, suolalampun valossa. Välillä, tai useinkin nukahdan kesken kaiken, mutta olen sallinut sen itselleni. Jos väsyttää, niin väsyttää.
Viikko sitten kävin ihanassa sointukylvyssä eli äänimaljarentoutuksessa vakiokampaamossani. Siellä me makasimme lattialla mattojemme päällä, kuunnellen maljojen, kongin ja tuulikellon ääntä. 45 minuuttia siinä kuulemma meni, vaikka aika tuntui puolet lyhyemmältä. Kongin kumahtelu tuntui aivan ukkosen jylinältä. Minulle jotenkin varmistui se, että haluan tutustua näihin soittimiin tulevaisuudessa lisää.
Viikonloppuna olin ystäväni luona kylässä, ja näin samalla suloista kummipoikaani. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Ja kerran kun kulmilla satuin jo olemaan, menin vielä Johanna Kurkelan ja Johanna Iivanaisen Gemini-kiertueen konserttiin Porvooseen. Konsertti oli upea! Vähän olisin kaivannut rohkeampaa biisivalikoimaa ensimmäiselle puoliajalle, mutta toinen puoliaika oli sen verran yllättävä, että ymmärrän nuo valinnat. Kannatti mennä, kaunista oli.
Taitaakin olla kohta taas nukkumaanmenoaika.. Kirjoittelemisiin! ♥
Ps. Nuo pari kuvaa minusta ovat syyskuiselta Helsingin reissulta. Mielestäni ne sopivat tähän postaukseen, joten päätin käyttää niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti