Viime sunnuntaina pääsin vähän verestämään muistoja, kun menin katsomaan Haminan kesäteatterin Rölli ja metsänhenki -näytelmän. Vajaa puoli tuntia ennen esityksen alkua jonoa oli jo ehtinyt kertyä jonkun verran, mutta onneksi katsomossa riittää paikkoja!
Olen nähnyt Rölli ja metsänhenki -elokuvan silloin vajaat parikymmentä vuotta sitten, joten juoni oli ehtinyt jo mielestä haihtua. Lyhyesti kerrottuna röllit valtaavat menninkäisten kylän, mistä seuraa pahan voimien lisääntyminen Röllimetsässä. Hyvää ja pahaa mittaava vaaka kallistuu uhkaavasti, ja Röllillä ja Milli Menninkäisellä on edessään kiperä tehtävä saattaa vaaka jälleen tasapainoon.
Tällaiselle lapsenmieliselle ja saduista innostuvalle henkilölle näytelmä sopi hyvin, pidin siitä kovasti. Lavastukseen ja puvustukseen oli käytetty selvästi aikaa ja vaivaa. Vallimiljöö toimi näytelmässä hienosti, samoin kuin vaa'an sijoittaminen ylös valleille, mikä sai sen tuntumaan vaikuttavammalta.
Päärooleissa olevat Jan Mykkänen (Rölli) ja Lotta Korhonen (Milli) suoriutuivat mielestäni tehtävästään mallikkaasti. Mykkänen on varmasti käyttänyt tovin jos toisenkin Röllin äänteiden ja (puhe)tyylin opetteluun ja omaksumiseen, sen verran uskottava hän oli roolissaan. Kokonaisuudessaan esiintyjiä on reilut kaksikymmentä, joista yksi on menninkäisiin kuuluva siskoni Mira, joka on muuten myös näissä tämän postauksen kuvissa.
Vaikka kyseessä voisi ajatella olevan lastennäytelmä, kyllä aikuisetkin tuntuivat viihtyvän. Hyvän ja pahan tasapainottelun teema on ikiaikainen ja siksi aina ajankohtainen. Mikä edes on hyvää tai pahaa? Riippuu kai, kenen näkökulmasta katsoo. Näytelmän lopussa tiivistyy myös tärkeä sanoma siitä, että vaikka olemmekin erilaisia, ystävyys voi syntyä keiden välille tahansa, yli näennäisten rajojen.
Näytöksiä näyttäisi olevan elokuun alkuun asti, vielä on siis aikaa käydä moikkaamassa Röllimetsän väkeä Haminassa Ruutikellarin takana..! Väliaikoineen näytelmä kestää hieman päälle puolitoista tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti