tiistai 17. syyskuuta 2019

Tämän haluaisin oppia ekstroverteiltä

Minua ei ollenkaan haittaa se, että olen luonteeltani introvertti. Päinvastoin, lataan ihan mielelläni akkuja kotona, sen sijaan että täyttäisin kalenterini kaikenlaisilla menoilla ja kissanristiäisillä. Minulla ei ole tarvetta olla äänessä jatkuvasti, vaan tykkään tarkkailla ja harkita mitä sanon, vai sanonko mitään. Kuuntelen mielummin. On kuitenkin joitakin asioita, joita haluaisin osata – sellaisia, joita ekstrovertit yleisesti ottaen osaavat paremmin. Tässä niistä muutama.

Verbaaliset kyvyt

En ole koskaan ollut hyvä puhumaan, kenellekään. Sanat ovat aina tulleet paremmin paperille, ja kirjoitankin sujuvasti ajatuksistani niin suomeksi kuin englanniksikin. Alakoulussa olin innoissani, kun sai kirjoittaa monisivuisia tarinoita. Yleensä niissä esiintyi velhoja tai jotain muuta mystistä. Myöhemmin rakastin myös kirjoittaa pohdiskelevia esseitä. Mutta kun pitäisi puhua, niin auta armias. Oikeat sanat katoavat sitä kauemmas, mitä kovemmin yritän niitä tavoittaa, sanat saattavat jopa mennä sekaisin. Pahimpia ovat spontaanit kysymykset, joihin en ole ehtinyt varautua. Vastaukseni alkaa monesti hiljaisuudella ja pohtivalla "Ööööh..niin..no totaa.." -alustuksella. Englanniksi puhumista välttelen niin paljon kuin pystyn, vaikka joskus yhtäkkiä huomaankin ajattelevani englanniksi (ja käyn mielessäni keskusteluja, joita haaveilen käyväni tällä eksoottisella kielellä). Enkä nyt edes aloita small talkista, vaikka olenkin mielestäni kehittynyt siinä huomattavasti.

Ollapa  sujuvasanainen ja sanavalmis ekstrovertti, olisi elo ja olo tässä yhteiskunnassa helpompaa!

Ryhmätilanteissa toimiminen

Ammattikorkeakoulussa ehkä käytetyin oppimismenetelmämme oli ongelmaperustainen oppiminen, introvertin painajainen. Lyhyesti kuvailtuna kokoonnuimme pienissä ryhmissä, ja jaoimme puheenjohtajan, sihteerin ja tarkkailijan roolit. Sen jälkeen saimme aiheen, josta meidän piti tietty aika keskustella, päätyäksemme lopulta mieltä pohdituttavaan kysymykseen, josta kirjoittaisimme esseen seuraavalle kokoontumiskerralle. Tällaisessa tilanteessa ekstrovertimmät kanssaopiskelijat saivat loistaa. He käyttivät puheenvuoroja ja heittivät ilmoille kaikenlaisia ajatuksia sen enempää pohtimatta. Kun olisin itse avannut suuni, ja ne kerrat olivat vähissä, aihe oli monesti jo ehtinyt vaihtua. Olin taas harkinnut liian pitkään. Vaikutin varmasti aika tyhmältä, kuin minulla "ei ollut mitään sanottavaa". Joku tarkkailijan roolissa tosin kerran sanoi, että puhun vähän, mutta asiaa. Otin sen kohteliaisuutena.

Joskus olisi kuitenkin ihan kiva osata ottaa oma puheenvuoronsa, eikä jäädä odottelemaan, josko joku kohta antaisi hiljaisemmillekin tilaa (niin ei yleensä käy).

Stressinsietokyky

Introverttinä stressitasoani nostavat esimerkiksi meluisat ympäristöt. En pysty toimimaan niin hyvin äänekkäässä, paljon ihmisiä ja ärsykkeitä sisältävässä ympäristössä kuin ekstrovertit. Ammattikorkeassa en juuri koskaan jäänyt tekemään tehtäviä vaikkapa tietokoneluokkaan, vaan tein ne mielummin kotona omassa rauhassa. Yleensä luokassa oli myös huono ilma, ja jokin siinä päällä olevien sähkölaitteiden määrässä ja toisten näppäimistön naputtelussa sai ajatukset muuttumaan puuroksi. Ehkä tällä on jotain tekemistä myös herkkyyteni kanssa. Pieni stressi on ihan ok, mutta suurempi paine on jo lamauttavaa.

Ajattelen, että sekä intro- että ekstoverttiydessä on molemmissa hyvät ja haastavat puolensa. Mielestäni ihanteellista olisi, jos pystyisimme oppimaan toisiltamme sen sijaan, että päivittelisimme, miten tuokin nyt taas käyttäytyy noin. Ja antaisimme kaikille mahdollisuuden olla omia itsejään, toiset huomioonottaen.

4 kommenttia:

  1. Samaistuin erittäin vahvasti näihin siun fiiliksiin - myös tuohon englanniksi ajatteluun! Ajatukset luistaa nopeasti niin suomeksi kuin englanniksikin ja ne on helppo siirtää kirjalliseen muotoon, mutta suusta tulee usein ja varsinkin vieraiden ihmisten seurassa sitä puuroa. Asiakaspalvelutyö on hieman helpottanut tätä itselläni, mutta toisaalta en ole se oikea minä ollessani töissä vaan työminäni, jotka ovat kaksi aivan eri tyyppiä.

    En toisaalta silti haluaisi olla myöskään yhtään enempää ekstrovertti vaan introverttina on aivan hyvä - varsinkin kun ystävänä on muutama ekstrovertti, jotka saavat välillä elämään menoa ihan riittävästi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulla on sama juttu, työ ihmisten parissa on helpottanut tuota puuroutumista ja small talkia, mutta silloin ollaankin juuri siinä työroolissa. Se onkin mielenkiintoista, miten eri ympäristöissä voi olla niin erilaisia rooleja.

      Olen samaa mieltä siitä, että introverttinä on oikein hyvä olla! Enkä siis haluaisi muuttua ekstrovertiksi, ainoastaan tietyissä tilanteissa omaa oloa helpottaisi, jos osaisi paremmin noita tekstissä mainittuja asioita. :)

      Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Täällä toinen introvertti :D Pystyin hyvin samaistumaan tähän tekstiin, ihan kuin oisin itte sen kirjoittanut haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, hauska kuulla, Sofia! :D Mukavaa viikonloppua! :)

      Poista