Hetkistä Valokuvahaaste – Asetelma x 2

Muistatko vielä Hetkistä Valokuvahaasteen, josta kerroin maaliskuussa? No, niinhän siinä sitten kävi, että alkuinnostuksen jälkeen haasteeseen osallistuminen unohtui. Heinäkuulle ei ole uutta tehtävää, joten katsotaan, saisinko vanhoja haasteita tehdyksi. Ajattelin aloittaa viime kuun tehtävällä, jossa täytyi kuvata kaksi asetelmaa. Ja tällaiset lopputulokset syntyivät:

Kuvien nimet ovat Värisade ja Kukkien kertomaa. Tästä tehtävästä pidin paljon, sillä asetelmien kuvaaminen on asia, jossa haluaisin oikeasti kehittyä. Ja ennen kaikkea, niitä on niin hauska tehdä!

Illan varjoon jäi kesäkuu

Ajattelin, että edellisen kukkien täyteisen Sapokka-postauksen jälkeen voisin hetkeksi hillitä kuvien ja värikkyyden määrää, joten näin iltasella lienee sopivaa tehdä postaus muutama ilta sitten otetuista kuvista. Kukkia näissäkin on, muttei ehkä niin räikeällä tavalla kuin kuvissani yleensä.

Ja päässäkin soi sopivasti illan varjoon himmeään...

Kesäkuu on ohi, ja hyvä niin. Monia kivoja juttuja se piti sisällään, mutta kyllä jatkuva kipeänä olo kieltämättä vähän latistaa tunnelmaa. Joskus ajattelen, että taudit iskevät silloin, kun pysähtymistä eniten tarvitsee. Mutta pikkuhiljaa alkaisi jo riittää, sillä viimeisen vajaan vuoden aikana olen niitä ihan tarpeeksi osakseni saanut. Tai sitten tämä kertoo siitä, että olisi jo korkea aika tehdä jotain myös fyysisen hyvinvointinsa eteen, se on nimittäin ollut aika retuperällä jo piiitkään.

No on tässä jotain hyvääkin. Kun ei viitsi viipottaa menemään koko ajan (ei sillä, että tekisin niin muutenkaan, mutta kuitenkin), niin ehtii vaikkapa saada kuvia käsitellyksi ja jo alkuvuodesta aloitetun huivin virkattua valmiiksi. Viimeksi mainittu oli odottanut valmistumistaan tekemättömänä useamman kuukauden, ja eilen melkein yhdeltä istumalta huivi olikin jo valmis. Olen myös ehtinyt aloittaa lukemaan kirjaa, joka on ollut hyllyssä kohta vuoden, ja katsomaan taas uudelleen tiettyjä sarjoja ja elokuvia. Tänään kävin läpi myös käyttämättömien postikorttien kokoelmaani, ja lajittelin ne paremmin. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta asioiden lajittelu on jostain syystä aina ollut miusta hauskaa.

Kesäkuussa blogikin jäi aika hunningolle, mutta eiköhän se tästä taas lähde sujumaan. Tämä on ihana harrastus, mutta päässä täytyy liikkua edes jotain, jotta tätä pystyy tekemään. Nytkään ei mitään kummempia juttuaiheita ole mielessä, eli todennäköisesti tiedossa on paljon kuvia ja vähän tekstiä. Tai eihän sitä tiedä, jos saan jonkin kuningasidean johonkin syväluotaavaan tekstiin.

Mutta jos kävisikin niin, ettei minua täällä näy, niin instagramissa näkyy varmemmin. Löydät minut sieltä nimimerkeillä @annamarikphotos ja @annamarikarp. Se on jotenkin niin helppo ja vaivaton kanava itseilmaisulle, että olen suosinut viime aikoina sitä.

Oikein ihanaa heinäkuuta sinulle♥... ja ehkä vähän itsellenikin.

Kuvankaunis Sapokka

Tiistai oli hyvä päivä. Kymmenen päivää kestävä lääkekuurini oli juuri loppunut, ja ajattelin, että tästä se kesän vietto terveenä voi alkaa! Olimme sopineet ystäväni Karoliinan kanssa tapaavamme Kotkassa, ja oikuttelevaa säätä uhmaten otimme kameratkin mukaan. Minulla oli nimittäin pienenä toiveena käydä katsastamassa Sapokan vesipuiston kukkatilanne, sen verran hienoja kuvia olin sieltä viime aikoina nähnyt.

Onneksi Karoliinakin on kuvaajaihmisiä, joten ei tarvinnut vain pikaisesti ottaa paria kuvaa, vaan saimme puistossa kulumaan aikaa ihan mukavasti. Tosin melkein heti kun olimme saaneet kamerat esille, tuli aivan käsittämätön rankkasadekuuro, ja kastuimme läpimäriksi juostessamme Tulikukkoon "sadetta suojaan" kahville. Sen vuoksi unohdin itse ottaa kuvan myös yhdestä tosi kivasta kiviportaikosta, mutta Katalogin Katariina on ikuistanut senkin omalla reissullaan Sapokassa. Käykäähän katsomassa upeita kuvia sieltäkin!

Sateen tauottua ja vaatteidemme jo hivenen kuivuttua lähdimme yrittämään uudestaan, ja sillä kertaa saimmekin kuvata ihan rauhassa. Tiedä sitten, oliko se niin hyvä juttu, sillä tässäkin postauksessa on 29 kuvaa... Ja paljon kivoja otoksia jäi vielä ulkopuolelle. Niin, olen vähän huono karsimaan. Ajattelin vain varoittaa jo valmiiksi – tästä voi seurata pieni kukkaähky, ja sen vuoksi jätän kuivat selitykset  nyt tähän, ettei nyt liian tuskall... pitkäksi menisi tämä postaus.

Sapokassa olen käynyt aiemmin vain pari kertaa, mutta en laittaisi ollenkaan pahakseni, jos retkestä sinne alppiruusujen ja atsaleojen aikaan tulisi vaikka perinne. Oli nimittäin sen verran upean näköistä! Toivottavasti pystyin edes vähän välittämään tunnelmaa näiden kuvien kautta. Mutta jos en, niin menkäähän itse vielä kokemaan tuo kauneus, jos vain suinkin ehditte! Todella satumaista. Kotkassa kyllä osataan tuo puistojen suunnittelu.

Ja niin, mitä tulee siihen terveenä kesän viettämiseen... Eipä vienyt ensimmäinen kuuri bakteeria pois, vaan tänään alkoi toinen kymmenen päivän lääkitys. Täytyy sanoa, että jokseenkin harmittaa tämä jatkuva sairastelu, etenkin kun viikonloppuna olisi ollut Ylämaan Jalokivimessut, joille pääsemisestä olen jo vuosia haaveillut. Jospa viimein ensi vuonna?! No, onneksi sain edes viettää tuon kauniin päivän Sapokassa, eilen en olisi kyennyt siihenkään. Kerrankin oli ajoitus kohdillaan.