torstai 29. kesäkuuta 2017

Kuvankaunis Sapokka

Tiistai oli hyvä päivä. Kymmenen päivää kestävä lääkekuurini oli juuri loppunut, ja ajattelin, että tästä se kesän vietto terveenä voi alkaa! Olimme sopineet ystäväni Karoliinan kanssa tapaavamme Kotkassa, ja oikuttelevaa säätä uhmaten otimme kameratkin mukaan. Minulla oli nimittäin pienenä toiveena käydä katsastamassa Sapokan vesipuiston kukkatilanne, sen verran hienoja kuvia olin sieltä viime aikoina nähnyt.



Onneksi Karoliinakin on kuvaajaihmisiä, joten ei tarvinnut vain pikaisesti ottaa paria kuvaa, vaan saimme puistossa kulumaan aikaa ihan mukavasti. Tosin melkein heti kun olimme saaneet kamerat esille, tuli aivan käsittämätön rankkasadekuuro, ja kastuimme läpimäriksi juostessamme Tulikukkoon "sadetta suojaan" kahville. Sen vuoksi unohdin itse ottaa kuvan myös yhdestä tosi kivasta kiviportaikosta, mutta Katalogin Katariina on ikuistanut senkin omalla reissullaan Sapokassa. Käykäähän katsomassa upeita kuvia sieltäkin!



Sateen tauottua ja vaatteidemme jo hivenen kuivuttua lähdimme yrittämään uudestaan, ja sillä kertaa saimmekin kuvata ihan rauhassa. Tiedä sitten, oliko se niin hyvä juttu, sillä tässäkin postauksessa on 29 kuvaa... Ja paljon kivoja otoksia jäi vielä ulkopuolelle. Niin, olen vähän huono karsimaan. Ajattelin vain varoittaa jo valmiiksi – tästä voi seurata pieni kukkaähky, ja sen vuoksi jätän kuivat selitykset  nyt tähän, ettei nyt liian tuskall... pitkäksi menisi tämä postaus.
























Sapokassa olen käynyt aiemmin vain pari kertaa, mutta en laittaisi ollenkaan pahakseni, jos retkestä sinne alppiruusujen ja atsaleojen aikaan tulisi vaikka perinne. Oli nimittäin sen verran upean näköistä! Toivottavasti pystyin edes vähän välittämään tunnelmaa näiden kuvien kautta. Mutta jos en, niin menkäähän itse vielä kokemaan tuo kauneus, jos vain suinkin ehditte! Todella satumaista. Kotkassa kyllä osataan tuo puistojen suunnittelu.

Ja niin, mitä tulee siihen terveenä kesän viettämiseen... Eipä vienyt ensimmäinen kuuri bakteeria pois, vaan tänään alkoi toinen kymmenen päivän lääkitys. Täytyy sanoa, että jokseenkin harmittaa tämä jatkuva sairastelu, etenkin kun viikonloppuna olisi ollut Ylämaan Jalokivimessut, joille pääsemisestä olen jo vuosia haaveillut. Jospa viimein ensi vuonna?! No, onneksi sain edes viettää tuon kauniin päivän Sapokassa, eilen en olisi kyennyt siihenkään. Kerrankin oli ajoitus kohdillaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti