maanantai 19. kesäkuuta 2017

Syreenien seassa








Kirjoitin vähän aikaa sitten instagramiini, että kipeänä on vaikea pysyä positiivisena, mutta kukkaterapia auttaa. Tässä kuussa ei ole tainnut olla kovin montaa päivää, jolloin olisin tuntenut itseni täysin terveeksi. Viime torstaina kamelin selkä sitten katkesi oikein kunnolla, kun puolitoista tuntia töissä vietettyäni alkoi olo olla sen verran hutera, että katsoin parhaaksi lähteä kotiin. Illalla kuumemittari lähentelikin jo 39:ää, ja pari seuraavaa päivää nielu oli niin kipeä, että melkein itkua piti vääntää ja irvistää, että jotain sai myös syödyksi. Aiheuttajaksi paljastui bakteerin aiheuttama tulehdus, sen verran ärhäkkä, että lääkäri katsoi aiheelliseksi kirjoittaa vähän pidemmän sairasloman. Se siis niistä kesätöistä, jotka olisivat kestäneet juhannukseen asti. Tänään olen jopa jaksanut nousta Täydellisten naisten parista sohvalta tähän koneen ääreen, vaikka pää onkin juuri nyt ihan jumissa – fyysisesti ja varmasti vähän henkisestikin, sillä kyllä tällainen sisällä jatkuvasti oleminen puuduttaa.

Nämä kuvat ovat reilun viikon takaa pyöräretkeltämme, jolloin laitoin Peten myös kuvaushommiin. Sen verran harvoin saan itsestäni mitään kuvia. Kovin montaa minuuttia emme näihin käyttäneet ja muutama kiva ruutu löytyikin. Joskus aina toivon, että miulla olisi täällä lähellä sellainen kuvauskaveri, jonka kanssa voisimme lähteä silloin tällöin kuvaamaan vaikka toisiamme. Kameraseurallamme toki on aina välillä kaikenlaisia pop uppeja, mutta koen, että isommalla porukalla oma luovuuteni jotenkin vähän katoaa. Ehkä se liittyy siihen, että tällaisena herkkänä ihmisenä osa huomiokyvystä menee alitajuntaisestikin jo muiden tekemisten ja tuntemusten havainnointiin, vaikkei niin haluaisikaan.

Palatakseni vielä kukkiin, tuli jotenkin kivempi olo jo näiden kuvien käsittelystä. Vaikken syreenien tai muidenkaan kukkien tuoksua ole moneen päivään haistanutkaan, ainakin voin katsella kuvia. Niin, minä olen juuri se ihme hiippari, joka tunkee nenänsä kirjaimellisesti kukkien sekaan julkisilla paikoilla toivoen, ettei vastaan tule ihanan tuoksun lisäksi myös ampiaisia. Silloin muuten löytyvät jalat ja äkkiä.

Pikaista paranemista itselleni toivotellen taidan siirtyä takaisin sinne sohvalle. Johan siellä esimerkiksi Susan ja Mike odottavat! ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti