Kesä puhelimessa ja huomioita

Huomioita kesältä:

• Vaikka yrittäisi istuttaa kukkia siististi, multa leviää silti kaikkialle.
• Haminan ortodoksisen kirkon pihalla kasvaa kultasade – miten en ole tajunnut tätä ennen?

• Jos aikoo pitää eturivin paikan kaupunkifestareilla, siinä kyllä jaksaa seistä koko illan, sillä jossain vaiheessa et tunne enää jalkojasi. Jalat ovat hyvin lämmenneet kylmässä kesäyössä siihen mennessä, kun on aika kävellä/juosta pari kilometriä majapaikalle.
• Vanha rakkaus voi saada syttymään uudelleen vieläkin isommalla liekillä, kuin silloin lukiossa – Late, marraskuun keikkaasi syntymäpäivänäsi odotellen, nähdään Helsingissä!

• Alkoholi, konsertit ja suomalaiset eivät sovi yhteen. Eivät vain sovi. Sekä Kotkan että Kouvolan tapahtumissa, joissa olin, noin keski-ikäiset humalaiset käyttivät kyynärpäätaktiikkaa ja olivat todella röyhkeitä, hyvä ettei syntynyt tappelujakin. Kyllä siinä omakin fiilis vähän menee, kun lissu45vee spurtilla tunkee päälle, ja haistattaa p*skat artistille, joka ei juuri häntä ehtinyt kätellä. No, ymmärtäähän sen toisaalta, Kouvolan ilta oli jäätävä, ja Anssi Kelan käsi lämmin kuin aurinkoinen päivä. Alkoholia ylikäyttäville voisi vähintään olla oma karsina, jossa saisivat rauhassa temuta keskenään. Voisivat muut nauttia musiikista, sen vuoksihan paikalle on kai tultukin? Nyt kommentoin, Vesalaa lainatakseni.

• Lahden satamassa oli paljon lokkeja, ja kiva kahvila.
• Lahden keskustassa oli vähän nyrpeämmällä asiakaspalveluasenteella varustettu kahvila. 
• Kouvola panosti kukkaistutuksiin ja kaupungin koristeluihin asuntomessujen vuoksi.
• Koli oli upea, mutta paljon rankempi kuin luulin monellakin tapaa. Se tarina odottaa vielä kertomistaan.

• Yhteistyöllä syntyy hyvät korvapuustit, kun ystävä tekee taikinan, ja miä muotoilen.
• Perunasatoa tuli kahdelle hengelle tarpeeksi noin yhdeksi kerraksi. Helppoa tuo ämpäriviljely, sanoi joku joka ei selvästikään ole kokeillut. No, enemmän tuli kuin odotin.
• Riippumatto on aika kiva keksintö.

• Käytän näköjään aina samoja farkkuja. Mitä miä teen, kun ne kuluvat puhki?? Enää ei saa samanlaisia.. Jo ajatus housujen sovitusrumbasta nostaa hien pintaan. Mikä miun koko edes on?
• Tuntui, ettei tänä kesänä tullut tehtyä paljon mitään, mutta kyllähän sitä taas kaikenlaista mukavaa ohjelmaa oli! Ja kirjojakin tuli luettua useita. Oikein hyvä kesä siis, vaikka välillä vähän ärsyttikin.

Suon tuoksua Valkmusassa

Vuosi sitten Suomen luonnon päivänä kävimme Valkmusan kansallispuistossa ensimmäistä kertaa. Viime viikonloppuna teki kovasti mieli lähteä luontoon, ja kohteeksi valikoitui Valkmusa. Päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen, joten parkkipaikka oli aivan täynnä. Toisaalta ihanaa, että ihmiset lähtevät luontoon, toisaalta sitä vain haluaisi olla siellä yksin. Ymmärrän toki, että viikonloppuna pienessä kansallispuistossa se on aika lailla sula mahdottomuus. Vaikka ihmisiä tulikin vastaan monia, sai Simonsaaren rengasreitillä hetkittäin rauhassakin olla, ja kirjata muutamat geokätköt löydetyiksi. Tällä kertaa kiersimme reitin vastapäivään, sillä kaikki näyttää aina erilaiselta toisinpäin, niin kuin joskus ala-asteella läheisestä metsäpolustakin kaverin kanssa totesimme.

Suopursujen tuoksu oli huumaava, ja valo maalasi kauniita varjoja pitkospuille. Aivan kuten viime kerralla, myös yksi sisilisko näyttäytyi – tämän häntä tosin oli katkennut. Vasta tänään huomasin, että yhden kuvan kulmaan oli eksynyt yksi koiran kuonokin. Ei ihme, sillä koiria siellä näkyi useita.

Haaveilen edelleen Valkmusan sumuisista, aamukasteisista auringonnousuista. Ehkä sekin haave joskus toteutuu!

Ihanaa syyskuun alkua.♥