Aasta ööhön

Täällä Starboxissa oman elämänsä aakkosia ovat kirjoitelleet jo ainakin Anni, Saija ja Jenna, joten minäkin päätin liittyä joukkoon. Jenna kirjoitti ihanan syvälliset aakkoset ja nyt mietin, miksen itsekin miettinyt aihetta vähän pintaa syvemmältä. Mutta mennään nyt näillä arkisilla ajatuksilla:

Aamupala. Pakko saada, muuten ei tule mitään!

Biljardi. Kovin montaa kertaa en eläissäni ole kokeillut, mutta tätä olisi kiva oppia.

Canon. With Canon you can. Vaikka itselläni onkin aina ollut kyseisen merkkinen kamera, en silti ymmärrä eri merkkien paremmuudesta käytävää välillä melko kiivastakin keskustelua.

Diabolo. Rakkain jongleerausväline.

Ex tempore. Vaikka yleensä tykkäänkin tietää hyvissä ajoin etukäteen, mitä olen tekemässä, niin ex tempore -jutut ovat silloin tällöin erittäin tervetulleita.

Fantasiasta olen aina tykännyt, niin kirjoista kuin kuvistakin. Haltijat, velhot ja lohikäärmeet, mitä näitä nyt on.

Game of Thrones. Yksi suosikkisarjoistani.

Hunaja on ihanaa. Suosikkejani ovat Korpihunaja ja Kuusihunaja, jotka löytyvät Lappi-Hunajan valikoimista.

Introvertti. Yritän yleensä karttaa liian tiukkoja määrittelyjä, mutta suurimmaksi osaksi olen introvertti. Viihdyn hyvin itsekseni, mutta se ei tarkoita, ettenkö välillä kaipaisi myös sosiaalista kanssakäymistä.

Joulu on jotenkin taianomaista aikaa. Joululaulut, tuoksut ja tunnelmat, kynttilät, piparitaikina.. Niin monia kivoja asioita!

Kirjeystävät. Ilmaisen itseäni paremmin kirjoittamalla kuin puhumalla, ja siksi onkin kiva vaihtaa ajatuksia myös kirjeitse. Minulla on muutama ihana ulkomaalainen kirjeystävä, mutta toivoisin löytäväni jostain myös yhden suomalaisen, sillä lapsuuden ja nuoruuden kirjekavereiden kanssa tiet ovat melko pitkälti erkaantuneet.

Lightroom. Ohjelma, jolla käsittelen kuvani. En oikein tulisi enää toimeen ilmankaan. Koneeni ei kyllä oikein aina tykkää sen pyörittämisestä.

Metsä. Onkohan mitään parempaa, kuin metsän tuoksut ja äänet. Siellä mieli lepää.

Nenäliina. Minulla on varmasti aina mukana nenäliinoja, ja sitten niitä löytyykin kaikista taskuista ja ties mistä. Syksy on siitä kivaa aikaa, että nenäliinat ovat hyvin vähällä käytöllä.

Oraakkelikortit. Näitä minulta löytyy kolmet erilaiset. Koen ne sellaisiksi hyvän mielen tuojiksi, joissa kauniit kuvat ja tekstit kohtaavat.

Puuro. Kaurapuuro, vispipuuro, riisipuuro, mannapuuro -kaikki menee!

Quilling. Askartelutekniikka, jota minun oli tarkoitus enemmänkin opetella, mutta se on vähän jäänyt.

Rakkaus. Kaiken alku ja juuri.

Sadut. Kukapa ei saduista pitäisi?

Tilannekomiikka. Parasta huumoria.

Uni. Nukkuminen on kivaa, ja tarvitsen unta ainakin 8 tuntia. Toisaalta liikakin on liikaa, eli ehkä tuo 8 on ihan hyvä.

Valokuvaus. Tätä ei varmaankaan tarvitse enempää avata!

Wanhat jutut. Monesti vanhat asiat ja esineet ovat mielenkiintoisempia kuin uudet.

X-files. Koukuttava sarja kaikessa älyttömyydessään.

Ystävät. Laatu korvaa määrän. Te muutamat olette tosi tärkeitä.<3

Zentangle. Värittämisen ohella maailmaa valloittava rentoutumis- ja taiteilumenetelmä, jossa piirretään erilaisia toistuvia viivoja ja kuvioita. Tarkoituksena ei ole miettiä sitä, miltä lopputulos tulee tarkalleen näyttämään. Tätä tulee joskus harrastettua ihan huomaamatta. Tosin ennen en tiennyt, että sillä on ihan nimikin.

Åbo. Olen käynyt Turussa vain pari kertaa, mutta olisi kiva tutustua kaupunkiin paremminkin. Lisäksi suosikkiverkkokauppani, luonnonkosmetiikkaa myyvä Biodelly, avasi siellä äskettäin kivijalkamyymälän. Sinne täytyisi päästä käymään! Ja samalla reissulla tietenkin voisi käväistä myös Greenlipsissä, joka vaikuttaa ainakin näkemieni kuvien perusteella niin ikään ihanalta luonnonkosmetiikkaputiikilta.

Ämpärilista. Täytyyhän ihmisellä haaveita olla.

Öljyt. En edes keksinyt tähän muuta sanaa, mutta ruoanlaitossa ja ihonhoidossa öljyt ovat oikein hyödyllisiä.

Huh, olipa urakka! Jotkut kirjaimet olivat hieman haastavampia kuin toiset, mutta jokaiseen löytyi jotain. Joihinkin taas olisi ollut tunkua enemmänkin, mutta tällä kertaa tällaista.

Nopea omenapiimäpiirakka

Omenapiirakka menee vähän samaan sarjaan kuin mansikkakakku, sillä ainakin kerran vuodessa sellainen täytyy tehdä! Siis vähintään. Tästä nimittäin tuli sen verran hyvää, että tuskin jää ihan ainoaksi tänä syksynä. Pidän sellaisesta vähän kosteasta piirakkapohjasta, jollainen tässäkin on. Piimäpiirakka harvemmin epäonnistuu täysin! Pidemmittä puheitta siirrytäänpä reseptiin:

2,5 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1,5 tl leivinjauhetta

(hieman kaurahiutaleita)

ripaus vaniljaa ja kardemummaa

2 dl piimää

3/4 dl sulatettua voita tai muuta juoksevaa rasvaa

1 muna

Päälle:

n. 3 omenaa

sokeria ja kanelia maun mukaan

1. Sekoita kuivat aineet keskenään.

2. Lisää piimä, muna ja sulatettu voi. Sekoita taikina tasaiseksi.

3. Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan ja lisää päälle omenaviipaleet, kaneli ja sokeri.

4. Paista 200°C:ssa uunin keskitasolla 25–30 minuuttia.

Ja siinä kaikki! Piirakka on hyvää ihan sellaisenaankin, mutta vaniljakastike kruunaa kokonaisuuden. Tein piirakan itse eilen, ja no, ei siitä enää kovin paljon jäljellä ole. Hups.

Kaunis luontomme

Tänään vietetään Suomen luonnon päivää. Olen sitä mieltä, että kaunis luontomme ansaitseekin oman päivänsä – vaikka toki luontoa voi juhlia vaikka joka päivä muutenkin! Valitsin tähän postaukseen kuvia eri vuodenajoilta, ja kuvia selatessani ajattelin, että onpa ihanaa asua maassa, jossa on neljä eri vuodenaikaa.

Helpoiten luonnon päivän viettoon voi osallistua lähtemällä ulos, mutta erilaisia tapahtumiakin löytyy ympäri Suomea: ne löytyvät linkkaamaltani sivulta. Tällä viikolla on vietetty myös puuhalausviikkoa, mutta itse en ole vielä ehtinyt osallistumaan. Ehkäpä olisi siis aika lähteä ulos!