Lumi laskeutui Niivermäelle

Muutama päivä sitten lunta oli vielä aika vähän, mutta kuitenkin sen verran, että metsässäkin oli jo ohut kerros. Jostain syystä minulla oli ollut kauhea tarve päästä metsään, joten tarve oli täytettävä. Bussikorttikin oli vielä voimassa, joten päätin hyödyntää tilaisuuden ja lähteä käymään Niivermäellä ja sen jälkeen vielä kauppakeskus Veturissa, joka sijaitsee ihan siinä vieressä. Tämä lähinnä teille ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi; jos siis kauppakeskuksen vilinä alkaa ahdistaa, parin minuutin kävelyn päässä odottaa parin kilometrin pituinen luontopolku luonnonsuojelualueella. Mielestäni alue on kauneimmillaan keväällä valkovuokkojen ja ketunleivän kukkien aikaan, mutta mielellään siellä käy muuloinkin.

Täysin pakoon liikenteestä kuuluvaa kumua täällä ei ehkä pääse, mutta muuten aika rauhassa saa olla hengittäen vanhan metsän tunnelmaa. Kiersin itse lenkin hitaasti -sillä kolme viikkoa sitten alkanut flunssa ei taida vieläkään olla täysin ohi- enkä törmännyt yhteenkään ihmiseen. Yleensä muutamia ihmisiä tulee kuitenkin vastaan, se riippunee hieman ajankohdastakin.

Hmm, sanoinko jo, että suosittelen?

Mihin kaikkeen valo taipuu

Vastauksena otsikon kysymykseen, vaikka mihin! Kerroinkin jo jokin aika sitten, että osallistuin kansalaisopiston Pitkät valotukset -kurssille. Kurssipäiviä oli yhteensä neljä, ja kaikkea hauskaa tuli taas kuvattua. Tässä olisi nyt vain sekalaisessa järjestyksessä joitakin otoksia kurssilta.

Mitä jäi käteen? Ideoita ja inspiraatiota nyt ainakin. Ja onhan se joskus kiva kuvata porukallakin – ei mene niin erakoitumiseksi tämäkään touhu.

Paperiset lumihiutaleet

Tästä on jo useampi vuosi aikaa, kun viimeksi tein paperisia lumihiutaleita. Minun oli tarkoitus tehdä vain kuusisakaraisia, mutta sitten vähän vahingossa tulin tehneeksi myös kahdeksansakaraisia, jollaisia en ollut ennen tehnyt. Käytin ihan tavallista kopiopaperia, mutta paperin kannattaisi olla jotain huomattavasti ohuempaa ja sakset mahdollisimman terävät. Tylsät sakset eivät kovin kaunista jälkeä nimittäin tehneet, puhumattakaan siitä, että olisin saanut tehtyä kaikkia haluamiani kuvioita. Taitoksissa kannattaa olla todella huolellinen, jos haluaa siistin ja yhteneväisen lopputuloksen.

Kuusisakaraisen lumihiutaleen teet seuraavalla tavalla:

* Taita neliön muotoinen paperi kolmioksi.

* Taita kolmio pienemmäksi kolmioksi.

* Jaa suorakulma esimerkiksi kolmioviivaimella 30 asteen osiin, laita pienet merkit. Taita toinen kolmion lyhyistä sivuista kohti vastakkaisen puolen merkkiä, ja taita jäljelle jäänyt osa päälle. Leikkaa ylijäävät "sakarat" pois. (Valitettavasti en muistanut ottaa tästä vaiheesta kuvaa, mutta kai tuo ohje on ihan ymmärrettävä?)

* Sitten onkin luovan osuuden aika! Leikkaa satunnaisia kuvioita tai suunnittele etukäteen piirtämällä kuviot kevyesti paperiin. Muista, että ehjä sivu on tulevan hiutaleen keskusta.

Kahdeksansakarainen lumihiutale valmistuu näin:

* Taita neliön muotoinen paperi kolmioksi yhteensä kolme kertaa.

* Taita vielä toinen lyhyistä sivuista pitkää sivua vasten, kuten kuvassa alla. Leikkaa ylijäävä osuus pois.

* Leikkaa haluamasi kuviot ja avaa hiutale varovasti.

Alla oleva kuva havainnollistaa sitä, kuinka rumaa jälkeä liian paksu paperi ja tylsät sakset saavat aikaan, etenkin tässä kahdeksansakaraisessa versiossa. 

Mutta jos lopputulosta ei katso kauhean läheltä, ihan kivalta sekin näyttää.

Kiinnitin hiutaleet ikkunaan ensin sinitarralla, mutta se kuulsi todella rumasti läpi. Luinkin sitten netistä, että maito kävisi hyvin kiinnitykseen, ja pitihän sitä tietysti kokeilla. Hyvin on pysynyt ainakin muutaman päivän. Tosin hiutaleiden irroittamisen jälkeen olisi tiedossa ikkunanpesuhommia.. Ja ai niin, sellaistakin luin, että jos haluaa oikein siistiä jälkeä, niin hiutaleet kannattaa varovasti silittää. Itsehän en viitsinyt silityslautaa kaivaa esiin, kun eivät nuo taitoskohdat liiemmin omaa silmääni häiritse.

Mukavia askarteluhetkiä!